sunnuntai 28. syyskuuta 2014

matto purjehtijalle (2)


Tuparimatto purjehtijan vastahankittuun torppaan on valmis.

Matto kertoo Saimaasta ja purjehtimisen nautinnosta. Laineiden liplatuksesta ja lempeästä tuulenvireestä. Lokkien lähestyvästä kirkunasta. Alkukesän valoisista öistä. Taivaan sinestä ja ohi liukuvista rantamaisemista. Maisemista, joista purjehtija nauttii ja jossa hänen ajatuksensa ja katseensa lepäävät.

Tuparimatto on myös voimamatto. Jokaiseen sen raitaan heitin mukaan siskonrakkautta, voimaa ja sisua. Niitä purjehtija tarvitsee nyt jouduttuaan elämänsä suurimpaan myrskyyn - taistelussa vakavaa sairautta vastaan.



tiistai 23. syyskuuta 2014

iloinen tavara (6)



Omituinen syyskuun päivä. + 2 astetta. Satanut lumensekaista räntää koko päivän ja illan. 

Keittiön ikkunassa roikkuva herkkä pitsimobile muistuttaa minua Rauman pitsiviikonlopun helteistä ja mukavasta seurasta.  



torstai 18. syyskuuta 2014

verannalla


Veranta on edelleen mieluinen paikka. 
Onhan ollut niin monta syyskuista lempeän lämmintä päivää.

Nyt seuraan tomaattien kypsymistä...


... ja äitienpäiväruusun viimeistä kukintaa.


Vaikka oikeastaan tulin vain kertomaan, että nyt se pontso on valmis. 

Viimeinen sauma ommeltu, reunat virkattu ja hapsut kiinnitetty.

Ohje:
Osta Lapinlahden käsityökeskuksen poistomyynnistä n. 1 kilon kartio 100% mohairlankaa (10 eur.) Virkkaa 40 kukkaneliötä tällä omAkoppa-blogin ohjeella. Yhdistä 4 x 10 palaa ommellen. 
Yhdistä suorakaiteen muotoisesta kappaleesta vielä kaksi sivua yhteen kolmen palan pituudelta. Virkkaa reunoihin ja pääntiehen yksi kerros kiinteitä silmukoita. 
Tee hapsut luonnonvalkoisesta perusvillalangasta.



maanantai 15. syyskuuta 2014

pieni virkkaustyö


 

Syntyi jossakin matkalla jonnekin, kun oli lankaa ja koukku mukana. 
Ja oma päänsisäinen ohje "virkkaa pyöreä tiskirätti".

Virkkasin. Jossakin nurmikolla. Jonakin helteisenä heinäkuun iltana. Retkeilytuolissa istuen.

Mutta siitä tuli liian nätti tiskipöydän luuttuamiseen. 


tiistai 9. syyskuuta 2014

viimeinen sauma hakusessa




Tunnen suurta mielihyvää lopetettuani kesän matkakäsityön kokoamisen


Projektin jännittävin vaihe on kuitenkin vielä edessä - mitkä sivut ompelen tästä suorakaiteen muotoisesta palasta yhteen, jotta saan siitä järkevästi käytettävän viitan / pontson / hartialämmittimen. Ja miten viimeistelen reunat? 

Tämän teoksen tuijottaminenkaan ei sitä ratkaise...
Synnöve Dickhoff /Lapinlahden taidemuseo k-2013




maanantai 8. syyskuuta 2014

makrameeta puistossa



Joskus sitä ihmettelee, mistä kaikki ideat oikein pulpahtavat mieleen.
Olenko nähnyt jossakin joskus makrameeta puistossa? En.
Olenko nähnyt jossakin joskus makrameeta puun ympärillä? En.
Olenko nähnyt ylipäätään makrameeta missään pitkästä aikaa? No joo-o, mutta vain omassa nojatuolissa, jonka olen päällystänyt muutama vuosi sitten makrameella.

Mutta jostakin se pulpahtaa ajatuksiin, kuin vahingossa ja sitten vaatii, että kokeilla pitää...
Ensin neuvoin töissä harjoittelijatytölle miten tehdään makrameessa kaksitasosolmu ja sitten ohjasin häntä solmimaan makrameeverkon myymälän edessä olevaan paksuun katupylvääseen. Sitten sama idea siirrettiin puistokoivikkoon. Ihmeiden Illassa Iisalmessa niitä solmeiltiin yhdessä.



Makrameeta puistossa - yhteisötaidetta solmeillen.

Työt tulevat olemaan seuraavien Lähikäsityö-messujen ulkosomistuksena myös.



sunnuntai 7. syyskuuta 2014

leikkuuylijäämää tyynyihin



Vuoden sisällä on meidän huusholliin ilmestynyt sisustustyynyjä kuin sieniä sateella; mm. palavirkattu tyyny keittiöön...  räsytyynyjä verannalle... värikkäästä villakirjoitusta tilkusta ommeltu... crazy tyyny...  toukokuussa vohvelikankaisia tyynyjä ja heinäkuussa istuintyynyt retroliinasta. Syynä tähän tyynyhurmokseen ei ole se, että minä tuurisisustaja olisin vihdoinkin ymmärtänyt, että tyynyt lisäävät huoneen omaperäisyyttä, tyynyt lisäävät viihtyisyyttä, monta tyynyä on visuaalisesti mielenkiintoisempi kuin yksi. Vaan syyn vieritän kahteen isoon säkkiin. Säkit on tumpattu täyteen vaatetustehtaan leikkuujätettä. Mustalla ohuella kankaalla päällystettyjä vanulevytilkkuja. Musta kangas lähtee vanutilkusta helposti irti ja pelkkä vanu on hyvää täytettä tyynyihin.    


Äskettäin jälleen kaappeja penkoessani löysin kolme samanlaista, unohduksissa ollutta sohvatyynynpäällistä. Kolme punavalkoista. Ihanan pehmeää nukkapintaista neulosta. Muistan, että muutama vuosi sitten surautin ne joulutyynyiksi. Nyt päätin ommella niiden sisuksiin uudet tyynyt. Täytin ne muhkeiksi tuolla samalla vaatetustehtaan leikkuuylijäämällä.

Joulutyynyt muuttuivat nyt syystyynyiksi. Tai vain tyynyiksi.  

Ei sängynpäätyseinäkään ole jouluseinä, vaikka on joulunpunainen. Se on vain seinä.


lauantai 6. syyskuuta 2014

herkullisia tatteja



Joskus suunnittelin ja virkkasin jämälangoista kaksi neulatyynyä, jotka ovat kuin kaksi hauskaa tattia. Ne seista napottavat tukeavasti ompelupöydällä, koska niiden runkona on tyhjentynyt muovinen nyörikela. Tosin tässä ne napottavat nurmikolla, että kuva olisi yhteneväinen seuraavan kuvan kanssa...




Tässä on oikea herkkutattisaaliini mökkireissultani muutaman päivän takaa. Ensimmäinen kerta ikinä kun niitä keräsin. Ja kokattu tattikastike oli ihanan pehmeää ja mehevää!