lauantai 27. kesäkuuta 2015

ITE-vaatteet (6)


Kävin läpi omaa kesägarderobiani... ja päätin palauttaa tyrkylle joitakin, joita en muistaakseni parina viime kesänä ehtinyt, viitsinyt tai muistanut käyttää kertaakaan. Esimerkiksi tämä pellavamekko. 

Ompelin tämän mekon muutama vuosi sitten Modan kaavalla. Sen silhuetti on laatikkomainen, mutta se tarkoittaa vain sitä, että mekossa on hyvä olla. Se piilottaa kilot, jos sellaisia liikaa on.

Jalkaan valitsen tänä kesänä sen kaverksi lahkeensuusta pussittavat, vajaamittaisit housut, jotka ompelin äskettäin.

Mekko on minimalistinen ja mutkaton malli, mutta kauluksessa on sen juju!


torstai 25. kesäkuuta 2015

virheitä



Joskus tulee tehtyä täysin järjettömiä ratkaisuja, kun tekee oman pään mukaisesti, eikä noudata minkään valtakunnan valmiita ohjeita. Jälkeenpäin kaduttaa. Jälkeenpäin purkaa, leikkaa ja tekee uusiksi. Mutta se hyvä puoli niissä on, että virheistä oppii. 




Esimerkiksi en enää ikinä viimeistele huivin hapsuja nyörin päillä. Sillä jo heti ensimmäisellä kerralla tätä huivia pitäessäni tajusin, että hapsut ovat takussa koko ajan. Ja nappuloiden kolskatus ja helinä häiritsi enemmän kuin mitä tällainen mukavuudenhaluinen keski-ikäinen täti kestää. 

Tänään sitten lopulta se helinä sitten loppui. Ronskisti niks ja naks - poikki ja solmu! Hapsut ja nappulat lähtivät! 




Myös tässä ruukussa on virhe! Sen kyljessä on aukko, koska alkukeväästä se pudota kupsahti tuulen voimasta lankkupöydältä betonilaatalle. Mutta sitä en yritä korjata. Se on kukkapenkissä hyvä noin. Kyljellään. Ja sen sisällä kevätorvokki nöyrästi jatkaa kukkimistaan.




keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

pitsit ruukuissa




Pitsit on pop!

Ja nyt pitsikuviota löytyy myös kukkaruukuissa.

Samat oli sabloonat kuin tässä pöydässä.

Lähdenpä tästä Anjan pihaputiikkiin hankkimaan pari kesäkukkaa lisää, heippa!



tiistai 23. kesäkuuta 2015

vanhasta lampunvarjostimesta




Varastin tämän idean Mikkelipuistosta ja sen kevättapahtuman viehättävästä telttakahvilasta. Innostuin siellä riippuvista vanhoista lampunvarjostimista tehtyihin mobileihin niin paljon, että sellainen oli tehtävä itse.




Tutkimusretki Mikkelin Rompetta –kauppaan tuotti heti tulosta ja sieltä löytyi sopivankokoinen, parhaat päivänsä nähnyt lampunvarjostin. Omassa kaapissani odotteli kasa omia lapsuudenaikaisia, tummuneita palkintolusikoita sekä lasteni kummilusikat, joihin vain yhteen oli kaiverrettu lapseni syntymätiedot. Kääntelin ja pyörittelin aarteitani. Ne ovat odottaneet jo vuosikausia aikaa, jolloin innostuisin askartelemaan niistä jotain.




Kuorin lampunvarjostimen kankaan pois ja päällystin kehikon kangassuikaleella. Revin noin kolmen sentin levyistä kaitaletta ja kiersin. Risareuna luo kaunista karheutta. Oikean värisävyn löytäminen vaati pari kolme testausta, mutta lopulta päädyin väriin, jota voisi kutsua vaikka ”menneen ajan väriksi”.

Reikiä lusikoihin poratessani ajatukset menivät niihin lapsuudenhetkiin, kun luokan pienimpänä tyttönä koulun hiihto- ja luistelukisoissa päätin aina sisukkaasti olla paras! Ja niihin suurenmoisiin vuosiin, kun omat - nyt jo aikuiset - lapseni olivat vaahtosammuttimen kokoisia!




Kolme vanhaa kahvikuppia löytyivät lähetyskirpusta. Varjostimen sisäpuolelle aseteltu tuikkukynttilälyhty sopi kehikon sisään mukavasti ja täydensi lopputulosta.




Tämän härpäkkeen paikka on nyt lettuliiteri, mutta se siirtyy keittiöön sitten, kun elämä alkaa taas olla pelkkää sisätilaelämään.



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

lisää, lisää, lisää


Neulepäällysteisiä puuhenkareita on syntynyt lisää.

Matkakäsityönä. Jätelangoista.

Vain ITE-vaatteista ihanimpien ripustamiseen!


Vielä on kesämatkoja jäljellä.

Sekä kasa puuhenkareita.



perjantai 19. kesäkuuta 2015

***************


Viikko ennen Juhannusta, lauantai-iltana mökillä, taivaanranta hehkui purppuraa!


keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

telkkarin ääressä tikkejä pistellen



"Minä olen ikuisesti sinun. - Tapahtui mitä tahansa", 
kuulin tänään Helena Karan huokaisevan Tauno Palolle vanhassa suomalaisessa elokuvassa. 
Toinen silmäni seurasi elokuvaa ja toinen silmä keskittyi "rutatun" tyllin kiinnittämiseen. 




Jännittävä ompeluprojekti alkaa olla loppusuoralla. 






tiistai 16. kesäkuuta 2015

iloinen tavara (9)


Voi hyvänen aika, miten tässä elämässä on joskus hauskoja sattumuksia. Olen hitaasti ja nautiskellen lukenut ensimmäisenä kesäkirjana Juhani Ahon Rautatietä (1884) ja sen 31. painosta vuodelta 1955. Sain sen lahjaksi.

Lukenut siitä, miten syrjäisessä mökissä "Iisalmen tienoilla" asuvat Matti ja Liisa eivät olleet koskaan nähneet rautatietä, mutta olivat kuulleet siitä puhuttavan pappilassa. He tallustavat metsätietä pitkin pitkän matkaa peräkkäin Lapinlahden kirkolle katsomaan tuota suurta ihmetystä.


Minä valtatien kupeessa, mutta junaradan läheisyydessä Lapinlahdella asuvana en ollut koskaan nähnyt höyryjunan kulkevan. Ja sitten yllättäen viime lauantaina satuin näkemään höyryveturin vetämän junan! Sen näkeminen oli ihmeellinen sattuma. Se tapahtui Lappeenrannassa.

Kirjan henkilöhahmot alkoivat elää ja kirjan seikkailu sai lisää tehoa.



- Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa. - Ja sinä kun luulit, Matti, että se on rautapellistä pitkin matkaa. 
- Lienenkö tuota luullut?
- Luulit , luulit ihan varmaan... etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että-
Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan. 
- Ja sitä on tuota suoraa tietä... kuinka pitkältä liekään? kyseli hän.
- Onhan sitä siinä.... yhtä tasaista taivalta.
- Vai yhtä tasaista?
- Yhtä suoraa ja tasaista... välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee milloinkaan. 
                                                         (Juhani Aho, Rautatie, 1884)

torstai 11. kesäkuuta 2015

hyvän mielen unilelu



Ensi syksynä tämä pikkunallukka pääsee jonkun pirpanan kainaloon. Toivottavasti se tuo uudelle omistajalleen turvallisen tunteen ja hyvää mieltä.

Tämä on ensimmäinen tekeleeni UNILELUJA LAPSILLE - hyväntekeväisyyskampanjaan. Kampanja jatkuu työpaikallani syyskuun loppuun saakka. 




Suunnittelen penkovani kesän aikana trikoopaloja vielä muutaman kappaleen verran lisää ja kokeilevani uteliaisuudesta erilaisia helppoja kaavoja. Ehkä pitäydyn vain ompelussa, vaikka myös virkatut tai neulotut lelut ovat tervetulleita. 

Suuri Käsityö- lehdestä 9/2013 löytyneeseen ohjeeseen yritin saada lisää lämpöä ja veikeyttä. Kun tekee rennolla otteella niin kuin itse haluaa, niin unilelusta tulee iloinen. Se voi olla nalle, nukke, tuhatjalkainen tai muu ötökkä. Osallistu sinäkin!

Kampanjan päätteeksi unilelut lahjoitetaan Ylä-Savon Soten perhetyöntekijöiden kautta perheisiin, joissa tarvitaan tukea arjen jaksamisessa ja vanhemmuudessa.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

ITE-vaatteet (5)



Olin eilen aamulla tekemässä laiskasti lähtöä Kuopioon. Punaa huuliin huitaistessani päätin, että otanpa taas kuvan itsestäni, kraps.

Nämä vaatteet eivät ole ihan aitoja Itse TEhtyjä vaatteita alusta loppuun, mutta minun käsissäni ne ovat saaneet hieman massatuotteista poikkeavan ilmeen. Puseron uudistamisesta voit lukea täältä ja hameen täältä. Tokihan myös takki oli kaupungilla harppoessa tarpeen. 

Upea tuohikoppa on KESÄkäsilaukuistani parhain. Kuopiolaisen tuohitaituri Pertti Junnilaisen punoma taidonnäyte, jonka olen hankkinut häneltä muutama vuosi sitten Eukonkannon MM-kisojen käsityöläistorilla. Hän on ollut upeiden tuohituotteittensa kanssa myös myyntipöydän takana molemmilla Lähikäsityömessuillamme Iisalmessa. 


tiistai 9. kesäkuuta 2015

gute reise


Hei Iisa... Gute Reise nach Berlin!
Pidä huolta itsestäsi. Jatka siitä mihin joulumatkallamme jäätiin. :-)
- äiti -

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

hitaasti heräten pihamaalla



Kaikkialla on jo viikkoja hehkutettu, kuinka kevyen kevätkunnostuksen jälkeen piha muuntuu helposti hurmaavaksi kesäkeitaaksi. Sisäinen puutarhurini syttyy, kun katselen omia pihakuvia parin viime kesän ajalta. Tulee kärsimätön olo - kuinka saisin oman takapihani näyttämään mahdollisimman nopeasti yhtä rehevältä kuin se viime kesänä parhaimmillaan oli? 

Pakko olla kärsivällinen. Omassa tahdissa ja itsestään ne loppujen lopuksi kasvavat.




Rakastan köynnöskrasseja ja sitä, että omien krassinsiementen alkuperä on Torrevieja, Espanja. Ostin ne sieltä matkatuliaisena muutama vuosi sitten.

Olen siitä lähtien noukkinut joka syksy tämän matkamuistokrassin siemenet talteen ja kuivattanut ne lautasella. Olen jaellut niitä myös kourakaupalla muille, joilla on sormet vähänkään mullassa.

Minä en viitsi krassinsiemeniä esikasvattaa, vaan tungen siemeniä suoraan lähes jokaiseen pihamaalla olevaan multakippoon ja -laatikkoon muiden kesäkukkien seuraan. Köynnöskrassit tekevät istutuksista runsaan näköisiä. Jos se ei ihan trooppista vihreyttä ole, niin minulle ainakin se on etelän hehkua Espanjasta.





lauantai 6. kesäkuuta 2015

pitsiliinat pöydällä


Minusta kesä ei ole hyvää sisätilojen sisustamisen aikaa. No, loistavassa päivänvalossa näkee kyllä kerrankin tarkasti maalien ja kankaiden värit ja sävyt, mutta jotenkin puuhastelun päänäyttämönä näyttää olevan pihamaa ja veranta. 

Yksi nopea maalausprojekti vierashuoneeseemme oli silti suunnitelmissa... ja toteutui äskettäin autotallissa.




Pari kirpparilta hankittua haalistunutta pitsiliinaa pääsivät erittäin tärkeään tehtävään. - Ne toimivat sabluunoina, kun spraymaalasin valkoisen pöydän pinnan harmaalla. 

Esikuvana oli tämä lasten pöytäryhmä, jonka siskoni kuvioi samalla tekniikalla meidän mökille.


perjantai 5. kesäkuuta 2015

lankanöttösistä



Viikonlopun helppo matkaneule muutamasta lankanöttösestä on valmis. 
Tästä lähtien pihalaattojen ja lautalattioiden harjaaminen on kuin lasten leikkiä... ral-lal-laa!


torstai 4. kesäkuuta 2015

tilkkutäkin alla


Kotikyläni on sopivan kokoinen ja sijaitsee mukavasti valtatien kainalossa. Oma koti on sopivan kokoinen ja sijaitsee muutaman muun talon joukossa.

Tänään katselen omaa pientä elämääni tilkkutäkin alta verannan sohvalla. Ja kuuntelen lintujen liverrystä, sateen ropinaa ja ympäröivää mäntymetsää, joka humahtaa tuulen voimasta kumaraan.

Päätän, että kesäkuu on tämän vuoden paras kuukausi. Aion kävellä koko kuukauden suupielet ylöspäin.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

ITE-vaatteet (4)


Alkukesän kaunein kukkaloisto löytyy tunikasta. Tunika on puuvillakangasta ja muodistettu kirpparimekosta.  

Tänään yhdistän siihen vajaamittaiset perushousut. Fiilis on rento ja kesäinen!



maanantai 1. kesäkuuta 2015

1. kesäkuuta


Mökillä saaren takana huomasimme kallionkolossa olevan lokin pesän.
Kuvata sai, muttei koskea.