räsytyynyjä

Tänä harmaana syyspäivänä en anna synkistelylle sijaa, vaikka pieni flunssakin painaa päälle...

Otin viimeiset kudonnaiset omista kangaspuista pois ja löysin sen alkumetreiltä tyynykankaat, jotka olin kutonut viime syksynä mattoloimeen löysästi räsykuteista.

Flunssa hellittää, kun tekee jotain pientä. Hieman salaa itseltänikin ompelen muutaman sauman koneella ja tikkaan täyttöaukon käsin. 

Ne menevät talvityynyiksi etuverannan tuoleihin. Tunnen tyynyissä jo lumituiskun ja pakkasen pistelevän kylmyyden, hrrr!

urasuunnitelma :)

Tämän ruukunsuojan valmistumisen jälkeen olen päättänyt hakea ruukunsuojan virkkaajan tointa heti, kun sellainen tulee avoimeen hakuun työvoimahallinnon sivuille...

... koska ruukunsuojan virkkaaminen etenkin räsykuteista on niin tolkuttoman hauskaa ja nopeaa! 

valopalloilua

Viikko sitten Suomen käsityön museossa astuin spontaanisti valopajaan, jossa väkerrettiin valopalloja. 

Näytetyön (oikealla) koristeluun oli käytetty kierrätysmateriaalista leikattuja kukkia.

En ehtinyt tehdä omaa valopalloani siellä valmiiksi ja hyvä niin, sillä halusin vielä haudutella koristeiden muotoa ja materiaalia. Hauduttelun aikana kotona, pallon lojuessa paperikassissaan, alitajunta lienee työskentellyt ja asiaa ehkä tietoisestikin kypsyttelin. 

Aloin jo väkertää laiskalla otteella noita samoja kukkia kierrätysmateriaalista, kun muistin omat, tuikkulyhtyjen metallikuorista ja helmistä tehdyt koristenauhat, jotka ovat talvisin olleet aina jossain lisukkeena -havuasetelmissa, joulukranssissa tai jossain. Entä jos kokeilenkin niiden kieputtelua pallon päälle kukkien sijaan?

Työ valmistui sitten melkein itsestään ja lopputuloksesta tuli kiva. Tältä se näyttää vierashuoneessa roikkuessaan....

... ja näin se valaisee vessaa.

Vessaan se sitten jäikin.

Valopalloilua voisi harrastaa uudestaan. 

viisi vierekkäin

Olkkarin seinä, joka on television taustalla, on jo jonkin aikaa häiriköinyt tyhjyydellään. Itse asiassa siitä asti, kun se vaihtui oranssista pinkiksi. Ajatus siitä, että ripustaisin siihen jonkun valmiina hankitun sisustustaulun tai –sarjan, tuntui epämiellyttävältä.  Ne olisivat tauluja ilman tarinaa. Sellaiset esineet eivät vain yksinkertaisesti puhuttele ja niistä puuttuu sielukkuus.

Olin jo kerännyt joitakin tyhjiä mustia kehyksiä pieneksi kokoelmaksi kesän kirpparikäynneillä, mutta sitten alkusyksystä erään muuton yhteydessä minulle työnnettiin muutama sellainen kehys lisää. Tarpeettomiksi jääneitä.

Ladoin ne kasaan ja odottelin ideaa mitä niihin laittaisin.  Asia hautui, enkä kiirehtinyt.

Sitten eräänä päivänä järjestellessäni kaappeja ja karsiessani sieltä turhaa tavaraa kirpparille, silmäni kirkastuivat. Tallessa olivat vielä lasten yläkouluaikaiset kasvikansiot vuosilta 2002, 2004 ja 2006. Nämä pakolliset kesäurakat, joissa kasveja kerättiin, kuivattiin, tunnistettiin ja huolellisesti liimattiin, tulivat nyt muistojen kanssa esiin. Valitsin niistä yhteensä viisi sivua ja laitoin ne kehyksiin.

 

Kaikki viisi kappaletta nyt samalle seinälle ripustettuna tekevät vaikutuksen ja ovat tuomassa eloisuutta aiemmin rohkeasti maalatulle pinkille seinälle.

Taulut vierekkäin aseteltuna näyttivät kokeilun tuloksena parhaimmalta. Luovat jonkinlaista turvallisuutta ja tyyneyttä. Kahdella eritasoisella vihreällä taustapaperilla vältin tylsän kaavamaisuuden. Luulisin.

Aina ohi kulkiessani tai Inkereitä olkkarin sohvalla neuloessani vilkaisen niitä. Se on tänään minun silmissäni paras kasvikokoelma ikinä - koko maailmassa.

inkerit

Nimipäiväonnittelut tänään kaikille Inkereille!

Ja täällä on puikoilla sukat nimeltä Inkeri. Ohje löytyy Roosa nauha sukkamallistosta. 

Inkerit ovat yläsavolaista neulesuunnittelua. Kuten myös Iidat, jotka neuloin ensin.

Haastan kaikki maailman Inkerit neulomaan ainakin yhdet Inkerit itselleen!

inspiroivaa

Kuva vastapoimituista ruusupavun siemenistä - ajan patinoimalla lankkupenkillä.

Väriyhdistelmä, jonka voisi poimia vaikka seuraavaan käsityöhön!

denim hame ja pinkkiä

Muutin kesäisen denim-mekon hameeksi. 

Ihan spontaanisti.

Ehkä näyttää siltä, että se syntyi helposti muutamassa minuutissa. Oikeasti siihen meni kuitenkin yksi kokonainen ilta, sillä mielessä pyöri monenlaisia vaihtoehtoja helmanpidennykseen – reunapitsiä? - hapsuja? – vanhoista farkuista leikattua kaitaletta?... 

<--- ennen

Vähitellen kaikki nuo ideat alkoivat vaikuttaa kuitenkin tyhmiltä ja joutivat lentää suuressa kaaressa huonojen ideoiden nurkkaan. Oli siis parasta ryhtyä vain penkomaan kankaita. Penkomaan kaikki omat kaapit ja tilkkukopat läpi sopivan kankaan löytämiseksi. Tuollainen pallukkakangas sitten kolahti.

Huomenna on valtakunnallinen Roosa nauha päivä ja silloin pukeudutaan pinkkiin!