4 x räsyruutu

Olen jossain välissä näköjään onnistunut virkkaamaan neljä isohkoa neliötä räsykuteista. Hmm… nyt ne olisivat vain yhdistämistä ja viimeistelyä vaille valmiit. Kiva, kiva, tiedän jo mitä niistä tulee. 

Palaan.

40 vuotissynttäreillä

Kuvat: Iisa Manninen

Työpaikkani Taito Ylä-Savo ry:n 40-vuotisjuhlat Lähikäsityö-messujen merkeissä ovat nyt takana päin. 

Tänään istahdin jälleen selaamaan parisataa parhainta messukuvaa ja palasin takaisin tapahtuman mukaviin tunnelmiin… pysäyttäviin vaatenäytöksiin… näytteilleasettajien houkutuksia täynnä oleviin myyntipöytiin… iloisiin kohtaamisiin ihmisten kanssa… mielenkiintoiseen juhlapuheeseen... ajatuksia herättävään luentoon… innostaviin näyttelykokonaisuuksiin…. luovutta pursuaviin taitopajoihin… työnäytösten todellisiin taitajiin…   

Noin 2500 ihmistä juhlimassa kanssamme tunnelmallisessa oluthallissa. 

Savon Sanomien hauska messujuttu (26.10.2013)  Tumpelon painajainen löytyy tästä linkistä.

Ja linkkaanpa tässä vielä myös Teijan postaukseen  HuuHaaPuuHaa-blogissa.

Ja kuvia messuista on myös pik.ku-blogissa, ole hyvä.

Messuvastaavana ja yhdistyksen toiminnanjohtajana kiitän ja kumarran!

Tavataan Lähikäsityö-messuilla!

Ohjelmalavalla ja taitopajoissa tapahtuu! Käsityötuotteet vaihtavat sukkelasti omistajaa! 

Mukavaa messumeininkiä kaikille! 

(Ks. ohjelma täältä.) 

Tervetuloa! tv: Eija

kekrimatto

Räsymatto tuntuu jalan alla mukavalta. Se tuo kodikkuutta ja väriä huoneeseen. On kestävä ja helposti pestävä. Ja kun se on itse kudottu, sen raidat ilahduttavat silmää. Niissä näkyy elämä ja historia. Kierrätystekstiileistä leikatut kuteet ovat myös ekologinen valinta.

Olkoon tämä matto nimeltään kekrimatto, sillä se syntyi syksyllä sadonkorjuun aikaan. 

Matonpäiden viimeistely vielä vähän vaiheessa.

pihlajakuosi

Olen jälleen kaasutellut ompelukoneen kanssa ja ollut toisen vintage essun kimpussa.
Yläkuvassa kietaisuessu ennen ja alakuvassa muodistamisen jälkeen.

Laitoin helman poikki ja vaihdoin kaikki vinonauhakanttaukset uusiksi. Helma olisi saanut ehkä olla hieman lyhyempi, mutten halunnut leikata etukappaleen sivussa olevan harakan pyrstöä poikki.

Essu lienee 1970-luvulta kuten myös tämä vastaavanlainen, aiemmin muodistamani pinkki essu. 

Päässäni pyöriin nyt kysymys, mikä mahtaa olla kankaan nimi? Koska tämä vanha essu ei ole teollisesti valmistettu, ei mitään tuotelappujakaan löytynyt. Jotenkin tämä pihlajakuosi näyttää niin kotimaiselta. Vai onko sittenkin tunnetun suomalaisen suunnittelijan plagiointi jostakin lastenkirjan kuvasta, heh?

Valitettavasti nyt loppuivat vintage essut, joita uudistaa. Ehkä kipaisen joku päivä taas aarrejahtiin  Tekstiilikierrättäjien Sarkapajaan, josta näitä kutkuttavan mielenkiintoisia löytöjä teen. Toisen roska on toisen aarre, niinhän sitä nykyisin sanotaan.

kesähame alkutalveksi

Tiedän, että tämä hame olisi pitänyt ommella vuodenaikaan, jolloin aurinko lämmittää ja mansikkamaa kukkii, mutta en vaan inspiraatiolle voinut mitään.

Keltainen hamekangas ja vintage essu... Niistä tulikin aikas ainutlaatuinen perushame. 

syksyä pihassa

Meidän pihassa nököttää edelleen sieniä, jotka eivät sovellu ruuoanlaittoon, ei edes ryöppäämisen jälkeen. 

Kävin sienessä ompelukoneen kanssa vuosi sitten. Pian on aika taas piilottaa ne varastoon odottamaan seuraavaa syksyä.

suloisesti lämmittävää

Oikeaa pässinpökkimää olevat villapaidat ovat täyttä tavaraa huovutettaviksi ja käytettäviksi erilaisiin ompeluprojekteihin. Kunpa niitä osuisi silmiin kirppareilla useammin. Yhdestä sellaisesta tein äskettäin talvityynyn autoon. Kuudessa kympissä huovuttamisen jälkeen. Sattumoisin oli omassa hyllyssä myös yksi vetelehtivä virkattu isoäidin neliö, joka antoi tyynylle lopullisen ilmeen. 

Punainen on myös auton talvivarustuksiin kuuluva kapea shaali, jonka olen hankkinut muutama vuosi sitten kirpparilta puna-harmaana. Se on kangaspuissa taidokkaasti kudottu kaunis yksilö, josta mahdollisesti aiempi omistaja oli luopunut epämiellyttävän väriyhdistelmän takia, en tiedä. Se vaikutti siltä, ettei sitä oltu juuri käytetty. Tällaiselle käsitöiden ystävälle se oli kuitenkin hurjan mielenkiintoinen löytö; se kaipasi uudistuakseen vain rohkean upotuksen väriliemeen. Siitä lähtien se on lämmittänyt suloisesti uutta omistajaansa niin paukkupakkasissa autossa kuin viileissä kesäilloissa kesäteattereissa.

pieni pitsikivi

Aivot ovat edelleen flunssan takia offline-tilassa. Mutta koska käsitöillä on todettu olevan hyvinvointia edistävä vaikutus, olen päättänyt viettää puolikuntoisia tunteja sohvan syleilyssä virkkuukoukku kädessä. Kaikessa rauhassa.

Hetken kuluttua mm. pieni pitsikivi ilmestyi isompien pitsikivien seuraan...

... ja sieltä se hyppäsi kukan viereen kirjapinon päälle.

(Jos haluat katsoa, niin jokunen niistä isommista on vilahtanut kuvissa mm. täällä ja täällä.) 

 

En ole vielä oikein itsekään ihan ymmärtänyt, mikä fokus tällaisella pitsitaiteella on kodissani ja elämässäni. Mutta ei se haittaa... Mikä pakko ihmisen aina on kaikkea ymmärtää!

räsytyynyjä

Tänä harmaana syyspäivänä en anna synkistelylle sijaa, vaikka pieni flunssakin painaa päälle...

Otin viimeiset kudonnaiset omista kangaspuista pois ja löysin sen alkumetreiltä tyynykankaat, jotka olin kutonut viime syksynä mattoloimeen löysästi räsykuteista.

Flunssa hellittää, kun tekee jotain pientä. Hieman salaa itseltänikin ompelen muutaman sauman koneella ja tikkaan täyttöaukon käsin. 

Ne menevät talvityynyiksi etuverannan tuoleihin. Tunnen tyynyissä jo lumituiskun ja pakkasen pistelevän kylmyyden, hrrr!

urasuunnitelma :)

Tämän ruukunsuojan valmistumisen jälkeen olen päättänyt hakea ruukunsuojan virkkaajan tointa heti, kun sellainen tulee avoimeen hakuun työvoimahallinnon sivuille...

... koska ruukunsuojan virkkaaminen etenkin räsykuteista on niin tolkuttoman hauskaa ja nopeaa! 

valopalloilua

Viikko sitten Suomen käsityön museossa astuin spontaanisti valopajaan, jossa väkerrettiin valopalloja. 

Näytetyön (oikealla) koristeluun oli käytetty kierrätysmateriaalista leikattuja kukkia.

En ehtinyt tehdä omaa valopalloani siellä valmiiksi ja hyvä niin, sillä halusin vielä haudutella koristeiden muotoa ja materiaalia. Hauduttelun aikana kotona, pallon lojuessa paperikassissaan, alitajunta lienee työskentellyt ja asiaa ehkä tietoisestikin kypsyttelin. 

Aloin jo väkertää laiskalla otteella noita samoja kukkia kierrätysmateriaalista, kun muistin omat, tuikkulyhtyjen metallikuorista ja helmistä tehdyt koristenauhat, jotka ovat talvisin olleet aina jossain lisukkeena -havuasetelmissa, joulukranssissa tai jossain. Entä jos kokeilenkin niiden kieputtelua pallon päälle kukkien sijaan?

Työ valmistui sitten melkein itsestään ja lopputuloksesta tuli kiva. Tältä se näyttää vierashuoneessa roikkuessaan....

... ja näin se valaisee vessaa.

Vessaan se sitten jäikin.

Valopalloilua voisi harrastaa uudestaan. 

viisi vierekkäin

Olkkarin seinä, joka on television taustalla, on jo jonkin aikaa häiriköinyt tyhjyydellään. Itse asiassa siitä asti, kun se vaihtui oranssista pinkiksi. Ajatus siitä, että ripustaisin siihen jonkun valmiina hankitun sisustustaulun tai –sarjan, tuntui epämiellyttävältä.  Ne olisivat tauluja ilman tarinaa. Sellaiset esineet eivät vain yksinkertaisesti puhuttele ja niistä puuttuu sielukkuus.

Olin jo kerännyt joitakin tyhjiä mustia kehyksiä pieneksi kokoelmaksi kesän kirpparikäynneillä, mutta sitten alkusyksystä erään muuton yhteydessä minulle työnnettiin muutama sellainen kehys lisää. Tarpeettomiksi jääneitä.

Ladoin ne kasaan ja odottelin ideaa mitä niihin laittaisin.  Asia hautui, enkä kiirehtinyt.

Sitten eräänä päivänä järjestellessäni kaappeja ja karsiessani sieltä turhaa tavaraa kirpparille, silmäni kirkastuivat. Tallessa olivat vielä lasten yläkouluaikaiset kasvikansiot vuosilta 2002, 2004 ja 2006. Nämä pakolliset kesäurakat, joissa kasveja kerättiin, kuivattiin, tunnistettiin ja huolellisesti liimattiin, tulivat nyt muistojen kanssa esiin. Valitsin niistä yhteensä viisi sivua ja laitoin ne kehyksiin.

 

Kaikki viisi kappaletta nyt samalle seinälle ripustettuna tekevät vaikutuksen ja ovat tuomassa eloisuutta aiemmin rohkeasti maalatulle pinkille seinälle.

Taulut vierekkäin aseteltuna näyttivät kokeilun tuloksena parhaimmalta. Luovat jonkinlaista turvallisuutta ja tyyneyttä. Kahdella eritasoisella vihreällä taustapaperilla vältin tylsän kaavamaisuuden. Luulisin.

Aina ohi kulkiessani tai Inkereitä olkkarin sohvalla neuloessani vilkaisen niitä. Se on tänään minun silmissäni paras kasvikokoelma ikinä - koko maailmassa.

inkerit

Nimipäiväonnittelut tänään kaikille Inkereille!

Ja täällä on puikoilla sukat nimeltä Inkeri. Ohje löytyy Roosa nauha sukkamallistosta. 

Inkerit ovat yläsavolaista neulesuunnittelua. Kuten myös Iidat, jotka neuloin ensin.

Haastan kaikki maailman Inkerit neulomaan ainakin yhdet Inkerit itselleen!

inspiroivaa

Kuva vastapoimituista ruusupavun siemenistä - ajan patinoimalla lankkupenkillä.

Väriyhdistelmä, jonka voisi poimia vaikka seuraavaan käsityöhön!

denim hame ja pinkkiä

Muutin kesäisen denim-mekon hameeksi. 

Ihan spontaanisti.

Ehkä näyttää siltä, että se syntyi helposti muutamassa minuutissa. Oikeasti siihen meni kuitenkin yksi kokonainen ilta, sillä mielessä pyöri monenlaisia vaihtoehtoja helmanpidennykseen – reunapitsiä? - hapsuja? – vanhoista farkuista leikattua kaitaletta?... 

<--- ennen

Vähitellen kaikki nuo ideat alkoivat vaikuttaa kuitenkin tyhmiltä ja joutivat lentää suuressa kaaressa huonojen ideoiden nurkkaan. Oli siis parasta ryhtyä vain penkomaan kankaita. Penkomaan kaikki omat kaapit ja tilkkukopat läpi sopivan kankaan löytämiseksi. Tuollainen pallukkakangas sitten kolahti.

Huomenna on valtakunnallinen Roosa nauha päivä ja silloin pukeudutaan pinkkiin!