lauantai 29. syyskuuta 2012
jonakin ahkerana päivänä
Tänään olen ollut saamaton ja laiska, enkä voi kirjoittaa, mutta blogini lukijat on pidettävä tyytyväisenä... :) ja sen vuoksi latasin tähän muutaman kuvan siitä, mitä tein jonakin ahkerana päivänä viime keväänä.
Solmin aikani kuluksi makrameeverkon nojatuolin päälle.
torstai 27. syyskuuta 2012
tykätään
Hupsista, olin melkein unohtaa. Jokkemaasta heitettiin blogiini jokin aika sitten tällainen huomionosoitus. Oi, miten mieltä lämmittävää. Tosin taisin olla varmaan se viimeinen bloggariparka, joka tällaisen sai, ja Jokke näppäränä naisena halusi korjata tilanteen ja saada minut hymyilemään.
Koska kaikki muut tässä blogistania-maailmassa ovat jo saaneet varmaan tämän plakaatin blogiinsa, niin pidän sen ihka omanani enkä laita kiertoon. Noh, karlotar on kyllä aloittanut vast`ikään menestyksekkään blogiuransa ja hänet voisi tietty säikäyttää. Ja se tunnustus olisi samalla myös hänen avokilleen, joka sattumoisin on isoveikkani… joka osaa loihtia puusta mitä vain. Vaikka iiiiison purjeveneen. Eikun lasikuidusta ja puusta. Siis purjeveneen, joka tuossa kuvassa näkyy.
Haluaisin kertoa myös pik.ku siskolleni, että tykkään. Mutta koska hän ei jaksanut noteerata edellistäkään, niin enpä heitä hänelle enää tykkää-viestejä, pyh.
Niin, rakas pik.kusisko, kohta soitat ja kysyt, että ihanko totta?… minkä tunnustustuksen, hei minkä? :)
Ja haluaisin antaa tämän tunnustuksen myös äidilleni, jolla näyttää aina olevan menossa joko sukka- tai tumppumaraton. Joskus olen viritellyt niitä pihatuijaan ja kuvannut kaikki senhetkiset valmiit.
Ja tunnustus myös isälleni, joka puolestaan nikkaroi kuin mestari, vaikka viehättävän talon tai mökin tai halkovajan. Puhumattakaan niissä olevista kauniista yksityiskohdista, kuten vaikkapa mökin uusista katajaisista seinäkoukuista uudessa ylätuvassamme.
Mutta, että minä voisin myöntää tämän tunnustuksen vanhemmilleni, niin heidän tulisi ensin aloittaa bloggaaminen. Öööö… tiedän, etteivät he sentään siihen ryhdy!
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
töherrysten välissä
Aina näin syksyisin mietin pääni puhki, miten maasta poimittujen puunlehtien värihehkun saisi säilöttyä myöhempää askartelukäyttöä varten.
Äskettäin poimin yhden haavanlehden kirjainmerkiksi ja taisin nyt keksiä huikean ratkaisun! Muistikirjan välissä sillä on tarpeeksi virikkeellinen ympäristö kaikkien töherrysten, lehtileikkeiden ja sanasepustusten seurassa, ettei se ikävysty vaan pystyy pitämään yllä mehevät värinsä nyt hyvin, hyvin pitkälle talveen.
Ainakin alku näyttää varsin lupaavalta! J
Ainakin alku näyttää varsin lupaavalta! J
tiistai 25. syyskuuta 2012
balajöösi hameessa
Koska en tulehduksen takia voi rasittaa oikeaa enkä väärääkään kättäni käsitöillä, on illat täytettävä vaihtoehtoisella tekemisellä. Viikonlopun mökkiterapia tuli tarpeeseen, mutta muutakin vaihtoehtoista tekemistä on ollut. Minna Lindgrenin kirja Sivistyksen Turha Painolasti on ollut sopivan viihdyttävää luettavaa, sillä se on hulvattoman hauska kirja, vaikka kirjan nimi ei sitä kerrokaan. (Eikä kyllä nämä seuraavat poimimani esimerkitkään, pöh.)
Luen sitä jo toista kertaa, koska muistan, että siinä poimittiin Väinö Hämeen-Anttilan Uuden Tietosanakirjan (1920-luvulta) sanalistasta hauskaan käsittelyyn myös sellaisia pukeutumiseen ja käsitöihin liittyviä sanoja, joita en ollut aikaisemmin tiennyt suomenkielessä olevankaan, kuten…
bahytti (eräänlainen leuan alta kiinnitettävä väljäsuinen hilkka) tai
balajöösi (hameenhelmuksen liehureunus).
balajöösi (hameenhelmuksen liehureunus).
Minulla taitaa roikkua kaapissani joku hamonen, jossa on balajöösi, oletan.
Ompelin tuon hameen epämuodikkaista valkoisista ukkohousuista, jotka kuuluivat parikymmentä vuotta sitten sille miehelle, joka asuu vieläkin kanssani. :)
Värjäysliemessä hame sai punaisen epätasaisen värin, johon tykästyin heti. Aivan kuten aikanaan housunomistajamieheenkin. :)
Ompelin tuon hameen epämuodikkaista valkoisista ukkohousuista, jotka kuuluivat parikymmentä vuotta sitten sille miehelle, joka asuu vieläkin kanssani. :)
Värjäysliemessä hame sai punaisen epätasaisen värin, johon tykästyin heti. Aivan kuten aikanaan housunomistajamieheenkin. :)
maanantai 24. syyskuuta 2012
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
mökkiterapiaa
Minulla ei ole muistaakseni milloinkaan aiemmin ollut mitään tulehdusta oikeassa kädessäni. Kädessä, joka on the johtaja kahden käden tiimissä; vasemmalle kädelle jää vain avustavan assarin virka. Oikea käsi, the johtaja on reistaillut, kipuillut, kolottanut ja temppuillut jo pari viikkoa, vaikka lääkekuurikin on nyt viime päivät ollut tainnuttamassa sen uhmakkuutta. Hemmetti, että minua suututtaa!
Sen vuoksi oli päästävä Saimaalle mökkiterapiaan. Siellä annoin terveemmän käden paneutua sienisäkin kantamiseen. Kyllä luit oikein, ei sienikorin, vaan sienisäkin kantamiseen. Sen hirvittävän rouskumäärän kanssa sienikori käsipuolessa sipsuttelu olisi tuntunut hienostelulta.
Samalla poimittiin myös kaikki kohdalle osuneet kanttarellit, mustatorvisienet ja orakkaat. Satoa siis tuli aika tavalla!
Ja satoa saatiin myös Saimaasta!
Nykyisen Green care -ajattelun mukaan luonto hoitaa. Se on kuulemma ihan tutkimukissa todettu.
Että siellä myönteiset tunteet lisääntyvät ja ihmisen stressitaso laskee. Ehkä lihasjännityksetkin, toivon niin.
Nyt olisi ollut niin, niin mukavaa kotiin palattuani istahtaa vaikka ompelukoneen ääreen, mutta oikeastaan tämä päivä on mennyt noita metsän- ja järven herkkuja säilöessä ja maistellessa.
Että siellä myönteiset tunteet lisääntyvät ja ihmisen stressitaso laskee. Ehkä lihasjännityksetkin, toivon niin.
Nykyisessä mökkipäiväkirjassa on minun ompelemat päälliset. |
iso kiven takaa, moi!
Näyttää siltä, ettei kässäbloggajien päivä, jota
suunnittelen, saa ainakaan samanlaista suosiota kuin äskettäin Hollannissa Haarenin pikkukaupungissa järjestetyt 16-vuotiaan pikkutyttösen synttärit. Koko
kylä meni niistä surullisesti sekaisin. Kymmenettuhannet kuokkavieraat, jotka
olivat tulleet pelkän naamakirjan viestittelyn innoittamana, olivat yllättäen
kovin aggressiivista porukkaa. Synttärit muuttuivat raivoksi ja
nyrkkitappeluksi poliisia vastaan.
Minua silti huvittaa ajatus siitä, että meidän
taidepitäjämme olisi kässäbloggaajien päivänä 27.10. samantapaisen viestittelyn
ansiosta sekaisin. Ei sekaisin suuresta vihasta ja agressiosta, mutta
ehkä sekaisin epätoivoisesta innokkuudesta.
Lukion pihan valloittaisi puikkoja
ja maalipensseleitä sun muita tärkeitä työkaluja heiluttelevat tuhannet naiset,
jotka yrittäisivät epätoivoisesti saada itsensä ujutettua väestä pursuaviin
sisätiloihin osallistumaan työpajaan… Oviin koputeltaisiin ulkoapäin siinä
toivossa, että sisälle mahtuisi mukaan… Luennot päätettäisiin lopulta laittaa
kuulumaan myös ulkokaiuttumien kautta, jotta naisparat saataisiin rauhoitettua… Paikallisen kangaskauppa kansoitettaisiin ja taidekeskuksessa olisi kävijöitä enemmän kuin koko vuotena yhteensä…
Päivän
jälkeen tämä pikkupitäjämme olisi kuin hävityksen kaupunki, ei pulloista eikä tölkeistä, vaan kaikkialle hukatuoista puikoista, langoista, kankaista, käsityökirjoista ja muusta!
No, ei mitään pelkoa moisesta. Kukaan ei kommentoinut
tekstiäni… jos kukaan lukikaan. Kukaan ei laittanut sähköpostiini viestiä…. jos sp-osoitettani kukaan huomasikaan. Ideani
on maailman surkein! Kässäbloggaajien tapaaminen on tuhoon tuomittu jo suunnitteluvaiheessa.
Painun takaisin sienimetsään ja etsin sieltä isoimman kiven,
jonka taakse piiloutua, moiks!
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
ohoh, käsi on oltava levossa
Olen joutunut kiperien kysymysten äärelle: Miksi innostuin
heittelemään yli nyrkin kokoisia kiviä kylätalkoissa? Miksi en ymmärtänyt, että
siitä seuraa kipua? Miksi riskeerasin siihen penteleen hommaan juuri sen käden,
jolla teen kaiken?
Kiistelin itseni kanssa monta päivää ennen kuin myönsin, että
lääkäriin oli mentävä. Suosittelivat pahukset koko käsivarrelle totaalista
lepoa ja pillerikuuria.
Onneksi pää sentään pelaa, joten voin vaikka muistella viimekesäistä värjäyskurssia, jossa taioimme kasveilla upeita värejä lankoihin. Ja onneksi sentään jalat pelaavat, jotta voin mennä vaikka nuuhkimaan hiljakseen havumetsään sienien perään.
Mutta villahousuja ei saa neuloa, ja hiiren on annettava levätä.
Mutta villahousuja ei saa neuloa, ja hiiren on annettava levätä.
Ja aion lukea Michael Monroe –kirjan loppuun.
Siteeraankin tässä yhtä lausetta Miken kolumnista, joita julkaistiin Suosikki-lehdessä 1980-luvulla ja joita myös tuossa kirjassa on.
”Ohoh, sanoi marttakerholainen ja putosi kärryiltä.”
p.s. Eilisessä martta-illassa huomasin, että kivut
hartioissa ja käsivarsissa taitavat olla nyt muotia.
tiistai 18. syyskuuta 2012
maanantai 17. syyskuuta 2012
Kukkaketo -villashortsien ohje
Nämä tallinnalaiset hameraidat ovat hilluneet iloisesti takaraivollani sitten viime kesän reissun.
Ja ehkäpä juuri sen vuoksi tunnen tulevani niin hyvin toimeen puikoilla olevien villashortsien raitojen kanssa. Jotain samaa niissä näen.
Lanka: Nalle Kukkaketo, 2 kerää
Mallineule: aina oikein neule
Tiheys: 10cm x 10 cm = 24s x 44 krs (puikot 3,5)
Ohje koolle 38/40
Luo 36 s.
Neulo 7 krs > lisää 1s toiseen laitaan (= keskiedun haarasauma).
Neulo 4 krs > lisää 1s
2 krs > 1s
2 krs > 1s
2 krs > 1s
2 krs > 4s
2 krs > lisää 37s (= yht. 82s)
Neulo suoraan 30 cm, mutta lisää 4 x1s noin 5 cm:n välein vyötärökorkeuteen. Kun olet neulonut 30 cm suoraan, ala päätellä takahaarasaumaa varten seuraavasti:
3 x 10 s joka 2. krs ja sitten joka krs seuraavasti: 3s, 2s, 2s, 2s, 2s, 1s, 1s, 1s, 1s, 1s, 0, 1s, 0, 1s, 0,0,1s, 0,0,1s. Neulo lopuilla 36 s:lla vielä 7 krs ja päättele.
Neulo toinen peilikuvaksi.
Ompele haarasauma ja lahkeiden sisäsaumat. Neulo vyötärölle vielä kuminauhakuja ja viimeistele lahkeensuut mieleiseksesi esim virkaten.
lauantai 15. syyskuuta 2012
uusia ohjeita pyörylöihin ja neliöihin
Taito Uusimaan julkaisemaa uutta kirjaa nostalgisista patalapuista ohjeineen saa nyt mm. kaikista Taito Ylä-Savon käsityökeskuksista. Kun tämän kirjan saa hyppysiinsä, alkaa mielessä itää mihin kaikkeen muuhun noita pyörylöitä ja lappusia voisi käyttää.
Entä vaikka aplikoiden johonkin vaatteeseen? Niin kuin minä tein muutama vuosi sitten. Kiinnitin pieniä kukkapyörylöitä kiinni harmaaseen kirppisjakkuun.
p.s. Palaan villashortsien ohjeeseen lähiaikoina. :)
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
ollakko ohjetta vaiko eikö... Kukkaketo -villurit
Toissa talvena (vai oliko se viime), kun pik.kusiskoni esitteli uusia itseneulomiaan villashortseja, tajusin, etten minä(kään) selviäisi hengissä seuraavien kuukausien hyytävästä kylmyydestä ilman sellaisia.
Koska hänelläkään ei ollut ohjetta niiden tikutteluun, niin yritin vielä kuitenkin sinnikkäästi metsästää ohjetta jostakin, mutta varsin pian luovutin; sellaista ei löytynyt edes täältä netin kaiken nielleestä (mukamas) syöveristä. Ihan tuskainen tehtävä, kun tahtoi puikoille vain tiettyä ohutta lankaa. Nalleapa tietenkin.
Ei siis auttanut muu kuin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään ohjetta itse. Ensin neuloa mallitilkku, piirtää kaava ja sitten laskeskella silmukka- ja kerrosmäärät.
Loppujen lopuksi, ensimmäiset villurit onnistuivat tavattoman hyvin. Ne ovat olleet käytössä ihan HOT!
Äskettäin sitten päätin hemmotella itseäni toisilla samanlaisilla, mutta muutaman sentin pitemmillä lahkeilla, jotka lämmittäisivät vielä suloisemmin ahteriani! :)
Mallineule on aina oikein neuletta. Kappaleet neulotaan poikittain... etulahkeen sisäsaumasta takakappaleen sisäsaumaan. Sivuun ei siis tule saumaa.
Lankana on Nalle Kukkaketoa, jonka väri näyttää aika kiehtovalta noin neulottuna. Ensimmäisessä kappaleessa (niistä kahdesta) olen nyt vaiheessa, jossa on enää pari kolme senttiä suoraa neulomista. Kohta aloitan päättelemään keskitakasaumaa varten.
Hmmm... Laittaisinko ohjeen näistä tänne?
maanantai 10. syyskuuta 2012
korituoli tervehtii
Mukava naapuriperhe möi talonsa ja muutti pois. Mutta meidän etupihalle jäi kiva muisto heistä... Korituoli, joka olisi muuten kulkeutunut kaatopaikalle, koska pari säiettä oli mennyt poikki. Junttasin sen etupihan kanervikkoon, josta se alkoi huikata kukkaterveisiä ohikulkijoille.
Konttasin korituolin ympäriltä eilen illalla kolmisen litraa punakoita puolukoita. Osa saaliista sujahti syksyn ensimmäiseen puolukkaomenapuuroon, nam.
miken kanssa virkaten
Kun luvun alla on Mikestä kertova elämäkerta, ei voi virkata mitään pliisua. Sen on oltava vähintään kirkuvaa pinkkiä. Kuin "Matin" värikkäät lateksibyysat 80-luvulla.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
kuvakollaasi 2011 (1)
Aurinkoista sunnuntai-päivää!
Tervetuloa lukijoiden joukkoon, tari, Ceraci ja Irma P!
Ompelukoneen surinaa 2011.
lauantai 8. syyskuuta 2012
sopivasti kaapinpohjalta
Tarve oli saada uudet kattausliinat kahden hengen
soppapöytään. Mistä tekisi ja millä tekniikalla, tuumin.
Rupesin penkomaan kaappeja ja löysin lopulta kermanvaalean
kankaan, jota olin elävöittänyt kirjavilla, ommelluilla kirjaimilla. Siinäpä sopiva väripaletti valmiina.
Annoin ajatusten viedä, tilkkuleikkurin kulkea ja
ompelukoneen yhdistää. Paloittelin kankaan leveiksi suikaleiksi ja yhdistin ne
takaisin satunnaisessa järjestyksessä. Siinäpä sopiva pinta valmiina.
Leikkasin oikeaan kokoon. Vuoritin jämätikkikankaalla ja
kanttasin tummanruskealla. Tikkasin vielä muutaman kirjaimen paljaisiin
vaaleisiin kohtiin, että pinta näyttäisi tasapainoisemmalta.
viileänä päivänä
Usvaiset aamut.
Viilenevät päivät.
Uusia villashortseja tikuttelen.
perjantai 7. syyskuuta 2012
aikamatkailua
Selailin tässä läpi juuri kuvat, jotka otin Turun reissulla
kesäkuun lopussa ja haluan näyttää teille niistä muutaman. Kaupunki oli
tuolloin palannut ajassa 600 vuotta taakse päin. Oli menossa keskiaikaiset
markkinat ja vuosi 1418.
Teeman mukaisen vaatetuksen kautta tuli tutuksi pala pukuhistoriaa.
Tapahtuma avaa säätyjen erilaisuutta ja asemaa. Papistoakin oli paikalla.
Alueella oli monenlaista rekvisiittaa ja lavastusta.
Värjärit patojensa ääressä.
Seppä taontahommissa varustepihalla.
Nokkosesta lankaa nyhränneen neitokaisen itse tehdyt nahkakengät olivat yksinkertaiset, mutta toimivat.
Oli mukava päästä itsekin sujahtamaan teemanmukaiseen pukuun.
Tai edes vähän sinne päin. (Tämä kuva on otettu jo Luostarinmäen käsityöläismuseossa.)
Olin käyttänyt tätä Taru Sormusten Herra -leffasta kopioitua päällysmekkoa vain pari kertaa aiemmin, mutta alusmekkoa trumpettihihoineen tosi paljon. Katsoin vanhan blogini puolelta, että tein tuon mekon 2005. Jos haluat kurkata, niin enemmän siitä täällä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)