tuntemattomilla kaduilla ja tuntemattomissa tiloissa

Kun astelee tuntemattomilla kaduilla, 

istuskelee inspiroivissa tiloissa 

ja tarkkailee tätä loputonta maailmaa, 

panee merkille kaikkea sitä luovuutta, joka eteen avautuu. 

Viime päivinä Bremenissä ja Berliinissä. 

Hyvää Uutta Matkavuotta!

- ja Käsityövuotta!

*******

hotellivieraan neule

Joskus kädentaitoja pääsee harjoittamaan rennosti ihan yllättävissäkin paikoissa; mm. uudistuneessa Scandic Park hotellissa Helsingissä! Sen rennosti sisustetussa aulassa hotelliasukas voi vapauttaa itsensä luovuuteen ja jatkaa suuressa korissa lojuvia keskeneräisiä neuleita. Lienee ollut leveä kaulahuivi tulossa tai jotain. Useita suuria neuleita kuitenkin jo korissa valmiina.

Otin puikot käteen ja testasin. Hirveä kuva on hirveän nopsasti esittelykierroksella napsaistu, eikä omaa kameraa ollut matkalla mukana, mutta Pirjo päätti korjata tilanteen omalla kännykällään ja lähettää sen sähköpostiini. Olin Matka-Mainio Oy:n järjestämällä mainiolla Pikkujoulumatkalla, johon oli kutsuttu ryhmämatkojen vetäjiä. 

Matkaohjelmamme oli tiivis ja pääosin sisätiloissa, joten tajusin valkean joulun tulleen Savoon vasta sitten, kun palasimme eilen lähtöpaikalle ja oli alettava kauhoa omaa autoa  lumikinoksesta esiin.

pitsineuletta

Muutaman vuoden takaisen Novita-lehden ohjeella olen sitkutellut pitsihihatinta hitaasti, mutta tarkasti. 

Lanka on eri kuin ohjeessa. Mallineule melkein kuin ohjeessa. Silmukkamäärä, kavennukset ja lisäykset ovat ihan tasan tarkkaan kuin ohjeessa.

Päätin ryhdistäytyä ja yrittää suihkia sen valmiiksi ennen Joulumatkaa... Mutta ehtiikö enää? 

tummaa raitaa

Kuinka monta päivää peräkkäin voi pukeutua tummaan, ennen kuin muuttuu mitäänsanomattomaksi?

Jo pitkään kaapissa lojunut, laadukkaasta bucléneuloksesta ommeltu hihaton mekko ansaitsee vielä toisen elämän. 

Entisessä elämässään se oli melkein nilkkapituinen. Muistan mistä hankin tuon neuloksen. Muistan miten paljon pidin tätä myös pitkänä. Vuosia sitten.

jouluideoita barcelonasta (3)

jouluideoita barcelonasta (2)

Jos on jäänyt oma talo vielä pukematta jouluasuun, niin tässä viimehetken vinkit sen tekemiseen. Onneksi minä olen sen jo tehnyt. Tosin hyvin, hyvin vaatimattomasti tällä kertaa. Ei edes havuköynnöksiä, niin kuin viime vuonna.

toilettimatto

Mietin, voiko (kangaspuilla) kutoja tuntea samanlaista ahdistusta tai epävarmuutta kuin taiteilija saattaa tuntea valkoisen maalauskankaansa edessä, kun työ pitäisi aloittaa. Kun ensimmäinen siveltimenveto tulisi tehdä. Taiteellinen liekki on syttynyt ja idea on takaraivossa, mutta on vain niin vaikea aloittaa.

En yleensä tee luonnoksia tai mitään tarkkoja värisuunnitelmia. Matonkudekerät itsessään vain houkuttelevat tekemään. On vapauttavaa vain pysähtyä kudelaatikoiden äärelle, lajitella niitä väreittäin ja/tai materiaaleittain ja tuumailla miten sekoittaisi värejä keskenään. Ja sitten vain alkaa kutoa ja katsoa mihin suuntaan värit alkavat kulkea. Annan tulla vain, mikä on tullakseen. Teen ehkä kokeillen. Sattumallekin annan sijansa. Sitten huomaan, että oikeastaan kuin vahingossa tulee matto, joka tuottaa myöhemmin käytössä valtavasti iloa.

Toivottavasti tämä pik.kumatto on juuri sellainen; iloa tuottava. Toiveena kun oli pieni toilettimatto, joka olisi ruskeasävyihen. Se osoittautuikin hauskaksi tehtäväksi toteuttaa. Kutojan ahdistuksesta ei ollut tietoakaan.

sinistä, ei sinivalkoista

En onnistunut edes itsenäisyyspäivän kynttilää kuvaamaan ilman maton pätkää. Eikä matto ole edes sinivalkoinen. Mutta on siinä sinistä. Ja viisi eriväristä kahden raidan sisarusta.

Matto on veljentytölle SannaB:lle. Miio-pojan rattaiden alle. Toiveen mukaisesti vain metrin mittainen. Mutta sitäkin enemmän ajatusta olen laittanut sen väritykseen, raitoihin ja raitojen rytmiin.

Hyvää Itsenäisyyspäivää hyvät ihmiset!

joulumatto

Yksinkertaisella palttinasidoksella kudottu, lyhyt, punainen matto oli aikanaan tyttöni huoneessa yhtenä väripilkkuna. Punaisen verhokapan kanssa. Verhokapan, johon olin ommellut taskuja, joihin sujautettiin suloisia pehmoleluja heiluttelemaan tassujaan. Tuo lyhyt punainen matto on edelleen tallessa ja silloin tällöin käytössä. Kudoin sille äskettäin isosiskon. 

Tai oikeastaan kaikki lähti siitä, kun huomasin, että yhdestä punaisesta ostomatonkuteesta lähtee kastuessaan väriä. Huomasin sen omenapuun yhdestä virkatusta isosta pallosta, johon tätä materiaalia olin muutaman kerroksen käyttänyt. Ajattelin, että kun se liittoutuu kaikkien muiden samanväristen räsykudekerien kanssa, ei haittaa, vaikka sitten aikanaan pestessä siitä likoaa väriä pois. Melkein kahteen metriin sain paukutella. Tämä on edellistä vielä punaisempi ja kun näin joulun alla valmistui, niin... 

... ihan kelpo joulumatto siitä tuli. 

jouluideoita barcelonasta (1)

Olen nostattanut omaa joulumieltäni selaamalla vuodentakaisia matkakuvia. Vietimme perhejoulun silloin poikkeuksellisesti Barcelonassa. Ja koska kuvasin aika paljon tämän miljoonakaupungin joulutunnelmaa, ajattelin tehdä pari kolme koostetta näkemästäni ideoista ja luovista ratkaisuista. 

Ensimmäiseksi kuvia valtavankokoisista, valaistuista joulupalloista, jotka somistivat hotelliauloja, kävelysiltoja, hotellien edustoja... 

Ehkä nyt tästä itsekin inspiroituneena saan aikaiseksi vihdoinkin pyörittää pariin omaan pajupalloon ulkovalosarjat...

P.s. Kuvia jouluisesta Barcelonasta myös viime vuoden erilainen joulu postauksessa.

kokouskansioon uutta henkeä

Eräänä päivänä toimistolla erään hyllyjärjestelyn ja siivouspuuskan yhteydessä putosi syliini musta nahkakantinen kokouskansio. Edellisten toiminnanjohtajien perintönä. Kiva löytö.

Puhalsin siitä pölyt taivaan tuuliin ja pyyhin sormenjäljet pois. Totesin sen olevan vielä ihan siisti ja käyttökelpoinen, mutta, mutta...  kun minä olen tällainen, niin ajattelin, että voisinhan minä puhaltaa siihen hieman uutta henkeä.

Otin sen mukaan kotiin ajatuksena ommella sille värikkäät, kankaiset irtokannet peittämään mustan värin. Mutta kun olin pyöritellyt lukemattoman määrän kankaita sen yläpuolella, mittaillut ja aloittanut leikkaamisen, tajusin, etteivät irtopäälliset tulisi pysymään siinä kunnolla koskaan paikallaan. Tuskin reunoihin liimattunakaan, koska taitoksesta olisi tehtävä niin kapea. 

Niinpä hihasta oli vedettävä seuraava kortti. Ja vielä seuraava. Ja lopulta päädyin sitten liimaamaan siihen  vanhat virkkauskuviot, jotka leikkasin irti Mary Oljen vanhasta virkkauskirjasta. Samasta, joihin olin leikannut kuvia myös näihin joulukortteihin. 

Kansion nahkainen arvokkuus ja tyylikkyys säilyivät, mutta kontaktimuovilla kiinnitetyt virkkauskuviota tuovat kanteen ja sisätaskuun uutta ilmettä. 

sytykkeeksi

Lahjaksi saatu sytykeruusupussi muistutti, että sytykeruusuja on kiva askarrella munakennoista ja steariinista.

Ja pussillinen niitä kauniisti pakattuna on kiva pikkulahja kenelle tahansa.

Munakennoja on. Kynttilän jämiä on. Laitetaanpa vois-tehdä-listaan. Ohjeet löytyvät esim. Annan aarteet -blogista.

Mutta ensin sytytellään monet tulet näillä lahjaruusuilla.

lämpimikseni

Siellä yrittää sataa lunta. Iltapäivä on painostavan harmaa. Kohta on säkkipimeää. Laitan pörrökuomaseni jalkaan ja loikin pihan poikki varastohuoneeseen. Pian sieltä kuuluu pauketta. Kangaspuiden pauketta. Kudon paksussa villapaidassa. Kahdet villasukat jalassa. Sekä pitkälahkeiset villahousut. Lämmönlähteenä vain yksi irtopatteri. 

Ja penkin päällä pyllynalunen, jonka huovutin ja ompelin joskus kahdesta vanhasta kaulaliinasta ja koristelin kulahtaneella lapasparilla. 

Paukuttelen pirtaa ja painelen polkusia tiuhaan tahtiin. Ja tarkenen. Onhan tulossa lämpimän punainen joulumatto.

tunikan helmaksi

Tänä syksynä on tehnyt mieli pukeutua tummiin väreihin. 

Keksin yhtenä iltana aivan yht´äkkiä jalostaa kirpparilta hankitusta hameeesta tunika, koska hame sattui olemaan kooltaan yhtä numeroa liian iso. Hameen helmassa oli jotain niin metkaa, että halusin hyödyntää sen... 

Yläosan sävelsin ohuesta tummanruskeasta villasekoitekankaasta.

kalamiehen matto

Joko olet kyllästynyt mattojutuilleni? Lupaan, että tämä on nyt viimeinen. - Toistaiseksi.

Annoin isoveljeni menehtymisen jälkeen Purjehtijan maton äidilleni. Ja kudoin vanhemmilleni myös toisen maton, jota kutoessa mietin samanlaisia mielenmaisemia. Aloin nimittää mattoa kalamiehen matoksi. Onhan sen saaja maailman paras kalamies. Isäni.

Isäni on nostanut vuosien varrella suunnattoman suuren määrän muikkuja Saimaasta. Verkkokalastuksella. Unohtamatta myöskään sitä ziljoonan kappaleen kalansaalista, jota niissä järvimaisemissa onkimalla ja virvelöimällä on vuosikymmenten saatossa nostettu.

Matto löysi heti paikkansa sähkö- ja puulieden välistä, keittiössä, jossa kalat paistuvat pannulla, kalakeitot kiehuvat, kalapaistit hautuvat ja kalapullat ja -säilykkeet syntyvät.

Maton kuvaaminen halkopinojen päällä oli tällä kertaa  osuva ympäristö kuvata. Sillä tällä kalamiehellä on tapana pitää huolta siitä, että halkopinoista riittää poltettavaa ainakin seuraavan sadan vuoden ajan.

Lämpimiä ajatuksia heitän vanhemmilleni kolmen tunnin ajomatkan päähän täältä!