värikästä

Värikäs kattausliina kahvipöytään sanomalehden sivuista. Eläköön huudot kierrätykselle!

keväistä

Pääsiäistervehdys!

Olen kerännyt ison nipun markettien mainosaukeamia keväisissä kauniissa väreissä. Valitsin niistä 34 värikkäintä  ja taittelin ne seuraavaa punontatyötä varten. Pääsiäispuuhaa kerrakseen. 

Tällaisia olen punonut aiemmin.

töppöttimen viemää

Olen mielessäni maalannut tätä takkia jo monta kertaa ja moniväriseksi. Takki oli alkuperäisessä asussaan valkoinen. Ja vetoketju rikki. Myynnissä kirpparilla viime syksynä. Viisi euroa siitä maksoin.

Ensin ratkoin vetoketjun irti. Tilalle tulevat napit.

Tavoitteena on nyt sivellä takkiin kaikki vanhat kankaanpainovärien jämät. Ainakin ensimmäisten maalien kanssa on ollut hauskaa.

Minulla on vain se vika, että olen parempi toteuttamaan kuin suunnittelemaan. Hämärästi muistan, että oli minulla varmasti ensin jotain tarkkoja mielikuvia hienoista kuvioista, mutta nyt maalatessa ei ole tullut niistä mieleen yhtään. Olen antanut vain työn ja superlontöpöttimen viedä mukanaan!

Tämä ei ole vielä valmis ollenkaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Pääsiäinen lähestyy

Pääsiäinen lähestyy ja meille muutti kiva puusohva. Keittiöön. 

Ja se kaipaa kivoja sisustustyynyjä kaverikseen. Tilkkutyönä? palavirkkausta? vai neulottuja? vai kierrätysmateriaalista? Hmm... sen näkee sitten! 

Kuvan tyyny on vain "kuvausrekvisiittaa", joka lainattu tästä huoneesta.

tuhertamista

Tämä tiskirätti on ollut luotettava ja toimintakykyinen tehtävässään, joten aloin tehdä toista samanlaista. Mutta unohdin sitä aloittaessani kytkeä virran päälle aivoihini.

Muuta selitystä en nimittäin keksi sille, miksi jouduin tuhertamaan kolme eri aloitusta, ennen kuin silmukkamäärät mallineuleessa menivät nappiin.

Tämä on selvä esimerkki siitä, että kun neuloo jonkin jutun ilman ohjetta, niin kannattaisi kirjata ylös silmukkamäärät ja muut strategisesti tärkeät asiat sitä mukaan kuin neule edistyy. Myöhemmin toista samanlaista neuloessa ja s-määriä laskiessa välttyisi silmien siristelyltä ja typeriltä laskuvirheiltä.

Kyllä; myös silloin, kun kysymyksessä on vain helmineuleesta ja neliöistä koostuva tiskirätti.

lemppari

Että minä sitten tykkään tästä arjen asupläjäyksestä!

Siinä ei ole mitään valmiina ostettua. Siinä ei ole mitään hienostelua, eikä siinä ole mitään epämukavaa. Yksinkertaisesti täysosuma omaan arkiseen pukeutumistyyliini. 

Tulinpa hehkuttamaan tänne blogiinikin oikein kuvan kera, kun ei tässä juuri muutakaan kerrottavaa ole. Ja jospa tämän postauksen jälkeen innostuisi taas surauttelemaan jotain uutta päälle puettavaa.

Huivi on itse ommeltu ja värjätty. T-paitaan lisäsin toisen puseron ribbineuloshihat, jotka nekin vasta väriliemessä liottelun jälkeen. Hame ja housut omaa tekoa myös.

Tykkää. (Tykkään kommenteistakin, vink, vink.)

langalla ja pullolla

Taidon ja käsityön viikolla 8.-14.4.2013 meillä käsityökeskuksissa opitaan punomaan nauhoja ja nyörejä. Otin asiaan vähän varaslähdön ja etsiskelin eilen pullonyörin tekemistekniikkaa...

... ja löysin sen. Parin kokeilun jälkeen taitavan tyypin vinkkaamalla ohjeella.

Hyvässä seurassa istuskellessa tällä hauskalla tekniikalla syntyisi varsin kevyesti esim. kierreraitainen vyö. Oikealla materiaalivalinnalla kaulanauha tai kassin hihnat. Pikkukokeiluna saat aikaan persoonallisen avaimenperän.

Langalla, pullolla ja pitkällä neulepuikolla. Ja tietenkin tarvitset myös lankaa. 

Tässä ihan ensimmäinen kokeilu.

pääsiäisoksat

Kirkas aurinkoinen päivä.

Katson ikkunasta ulos. 

En ehdi lähteä kävelylle,

sillä minun on merkittävä 

muistiin miten ihanaa on olla

kävelyllä kirkkaana aurinkoisena päivänä. 

Tommy Taberman

ruokaa silmille

Tilkkupäivien näyttelyssä olleet värikkäät tilkkutyöt olivat todellisia herkkupaloja. 

Ja minähän otin ahnaasti kuvia, että pystyisin herkuttelemaan niillä myös jälkikäteen.

kotkottelija

Joskus kauan kauan sitten oli tilkkuyhdistyksen tilkkupäivien workshopissa mahdollisuus ommella pääsiäiskanoja. Minäkin sain aikaiseksi yhden ja kotona tein lisää. Sen jälkeen ei ole pääsiäistä vietettykään ilman tällaista värikästä kotkottelijaa. 

Huomenna suuntaan jälleen Suomen tilkkuyhdistyksen Tilkkupäiville, jotka ovat tällä kertaa noin puolen tunnin ajomatkan päässä Siilinjärvellä. Mihinkään työpajaan en ole tällä kertaa tuuppaamassa itseäni.

jäällä pistelyä

Kävin tänään taas suksilla. 

Hupsista vaan, mutta 1,5 tunnin lenkki muuttui huomaamattani lähes 2,5 tunnin puolimaratooniksi, kun läksin uusille tuntemattomille urille. Latu kierteli pitkin peltoja ja järviä, eikä meinannut tulla loppua ollenkaan. Onneksi sentään maisemat olivat upeat ja sää taivaallinen.

Mutta koska tankattavaa ei ollut mukana, tuli matkalla mieleen niin äiti, isä, mies, lapset... kuin myös nämä joskus askartelemani taitekortit. 

Pistelin etupistoja vanhoihin valokuviin, jotka olin joskus ottanut napakelkasta, joka oli tehty jäälle ja jossa hihhuloitiin mukavat vauhdit. Taitaa toinen noista korteista edelleen olla lähettämättä mihinkään. Jos niin on, niin ehkä pistelen siihen kuulumisetkin vielä tänään ja arvon, mihin päin maailmaan sen sitten lennätän.

iloinen tavara (2)

Tässä iloisten tavaroiden "sarjassa" olen halunnut avata joillekin omistamilleni tai hankkimilleni tai lahjaksi saaduille tavaroille antamia merkityksiä. Ne eivät siis välttämättä ole käsityötä, ei ainakaan omaa tekoa, mutta ehkä kuitenkin jonkun muun ideoinnin ja kädentaitojen tuotoksia.

Tämä postauksen iloinen tavara on mieheni varhaismurkkuiässä tekemä koulutyö, kynttilälampetti. Satuin joskus anopilleni mainitsemaan, että olin etsimässä kirppareilta kotitekoista, raskaannäköistä kynttilälampettia lettuliiterimme kattoon roikkumaan. Mistään en kuitenkaan ollut sellaista onnistunut löytämään. Kas siihen anoppi sitten yllättäen vastaamaan, että hän sanoi epäilevänsä sellaisen vanhan löytyvän jostakin heidän omista varastoistaan ja oikein mieheni kouluaikainen tekele. Ja sellainen sitten myös lopulta löytyi!

Lampetti oli pienempi kuin oletin, mutta pienehkö ei tässä tarkoita samaa kuin merkityksetön. Siitä saa kivan kosketuksen menneeseen koulukäsityökulttuuriin ja ujon rauhallisen (oletus!) pojan huolellisiin hitsaus- ja kuparinpakotustaitoihin.

Lampetti on nyt roikkunut aikansa milloin missäkin. Kesäisin lettuliiterissä, talvisin verannalla ja viime joulun alla siirsin sen roikkumaan olkkarin kattoon.

Ja siinä se on vieläkin....

Se toimii pikkusiskona isolle kattokruunulle samassa huoneessa...

multakipossa tapahtuu

Herneiden vauvaversot kurkistelevat mullan alta. Seuraan kasvua ja odottelen vielä muutaman päivän, että pääsen napsaisemaan maukasta ja terveellistä vihreää leivän päälle. 

Kasvua ihmetellessäni voin samalla pähkäillä millaiseksi kuvioisin erään valkoisen kirpparitakin, kun kerran olen päättänyt töhriä siihen kaikki vanhat, kaapin kätköistä löytyvät kankaanpainovärit. 

kaunokirjoitusta

Kun tein HokkusPokkusTempun neulepuserolle, niin siitä jäivät jäljelle vielä hihat. Kelpokierrättäjä ei voinut tietenkään nakata niitä muiden leikkuujätteiden sekaan, vaan kavensi ne sopivanlevyisiksi irtohihoiksi eli hihattimiksi. 

Nyt niiden neulepintaan syntyi vimmalla ja voimalla ketjupistokirjontaa. Lopputulos ei ole komeaa, eikä kansanomaista, vaan vapaata kaunokirjoitusta. Muutama merkittävä sana mustalla villalangalla: nätti rätti ja luova living. 

Oli kurjaa huomata kuvissa, että toisen käden teksti olisi pitänyt olla toisin päin. Selvä virhe. Mutta jonkun kait sitä on virheitä tehtävä ja joskus se lankeaa minun kohdalleni, voi pahus!

virkistävää

Blogin taustakuva meni eilen tarkoituksella uusiksi. Vaihtelu virkistää. 

Kuva on otettu henkarikokoelmasta, jota kartutan lähes koko ajan. Ne ovat vanhoja puuhenkareita, joita kaikenlaisilla jämälangoilla ja turkispaloilla uudistan. Mitä pörröisempää lanka tai turkis on, sitä ihastuneempi olen aina lopputulokseen. Paitsi että myös prinsessahenkarit ovat suosikkejani.

Niin ja muistutan vielä, että tämä henkarikokoelma ja monta muuta tekelettä minulta ovat nyt näytteillä Kreisipeili ja muita retkahduksia -näyttelyssä Iisalmen käsityökeskus Alliinassa. 

Työpisteeni, Taito Ylä-Savo ry:n toimisto, sijaitsee Alliinan yhteydessä, mutta tulen sieltä mielelläni kertoilemaan töistäni lisää.

Alliinassa tämä näyttelytila on uusi. Minä vain satun nyt tavallaan toimimaan sellaisena ensimmäisenä testaajana, että onko se tarkoituksenmukainen. Myymälätilojen uusilla järjestelyillä ja tehokkaammalla käytöllä saimme irroitettua sen erilliseksi tilaksi näyttelytoimintaa varten. Kuukauden vaihtuessa tulee uusi näyttely; Tmi Fianu Runnilta.

Tilan etuosaan sijoitettiin pöytä, jossa asiakkaat voivat istahtaa toviksi.... ja ottaa vaikka omat kutimensa esille. Tervetuloa siis Alliinaan! Myös tarvikestoksille! 

iloinen tavara (1)

Olen ajatellut siirtää vanhan blogini puolelta osan Iloinen tavara-postauksista tänne, koska vanha blogini ei enää toimi (niiden tuhansien samanikäisten blogien tavoin). Ja koska nämä iloiset ja merkitykselliset tavarat edelleen elävöittävät ja rikastuttavat kotiani ja arkeani.

Iloiset tavarat eivät suinkaan ole mitään markettireissuilla ostoskärryyn haalittua tavaraa, joka muuttuu nopeasti kotona roskaksi ja vaivaksi. Massatavarat eivät minusta ole erityisen iloisia.

Iloinen tavara korostaa persoonallisuutta ja arvoja. Kuten esimerkiksi tämä vanha polkuompelukone kuvassa näkyvässä tv-nurkkauksessa. Itse tekemieni tilkkutöiden seurassa.

Ulkopuolisesta vanha Singerini saattaa näyttää kuin miltä tahansa vanhalta, kirpparilta haalitulta kapistukselta, mutta minulle se on arvokas muisto tomerasta isoäidistäni, edesmenneestä Elsa-mummosta.

Kun olin pieni ja perheemme oli käymässä mummolassa, äidilläni oli joskus tapana polkea tuolla koneella jokunen ratkennut sauma mummon mekosta kuntoon. Koneen paikka oli mummolan tuvan viereisessä kammarissa. Samassa kammarissa, jossa pappa päivän aikana pötkähti sängylleen päivätorkuille. Koneella olisi varmasti tuhat tarinaa ja sata selitystä kerrottavanaan.  Ne olisi mieltä hykerryttävää kuultavaa, jos ne kuulisin.

Perinnönjaossa paljon ompeleva äitini halusi pelastaa tämän anoppinsa tummanruskean kaunokaisen joutumisen kaatopaikalle. Sitten myöhemmin muuton vuoksi hän halusi lahjoittaa sen minulle, paljon ompelevalle tyttärelleen.  Kone ei ole ollut aina paraatipaikalla minullakaan, mutta nyt se on ollut siinä jo vuosia. En ole ommellut sillä kuin pari kertaa, mutta tiedän, että se toimii.

Minusta on vain yksinkertaisesti mukavaa omistaa se. Miksi luopuisin siitä, sillä silloin luopuisin omista lapsuudenmuistoistani mummolassa ja mahdollisuudesta polkea rytmikkäästi samaa konetta kuin mummoni nuoruudessaan. Tämä vanha polkukone liittää meidät kolme sukupolvea samaan yhteyteen.

tyhjän viikon iltana

On tämä kummallinen viikko. Jotkut kutsuvat tätä hiihtolomaviikoksi, toiset talvilomaviikoksi. Ja sen vuoksi kalenteri ammottaa ihan tyhjyyttään. 

Iltaisin kotonakaan ei oikein tiedä miten päin olisi, kun myöskään iltamenoja ei ole yhtään. Koko ajan on sellainen olo, että johonkin pitäisi lähteä, muttei sitten pidäkään. Bailatinokin on jäänyt tänä keväänä monesti väliin muilta kiireiltä, mutta tällä viikolla olisin ehtinyt sambaamaan vaikka joka ilta. 

Tällaisella viikolla on onni omistaa ompelukone... Voi vaikka ommella viirinauhaa. Ihan vain viihdyttääkseen itseään. 

Meille töihin kässärin puolelle ne sitten lopulta vein. Roikkumaan kangaspuiden yläpuolelle.

oma näyttely ohoi!

Kreisipeili ja muita retkahduksia -näyttely 

Esillä tj Eijan virkkauksia ja värkkäyksiä

Käsityökeskus Alliinassa Iisalmessa 4.-31.3.2013.

ma-pe 9-17 ja la 10-14

Tervetuloa!

päällystäminen

Tämä sovitusnukke on taas kukkeimmillaan. Saumasin sille luonnonvalkoisesta resorista uuden asun. Olisitpä nähnyt millaiselta se näytti sitä ennen.

kyllä kelpaa

Ensinnäkin hyvä lukija, pyydän anteeksi tätä väriä. Harmaata, yäk.

Syy miksi tällä kertaa näin synkistelen on hyvin yksinkertainen. Lankaa valitessani käsityökeskus Alliinan lankalaarista tuo yksi harmaa kerä näytti niin yksinäiseltä muiden ihastuttavien pinkkien ja kuulaan vihreiden Cotton Bambooiden joukossa. Armahdin sen sieltä murehtimasta pois, sillä ihan sama kait se on, minkä värinen kyökkiini tuleva tiskirätti on.

Suunnittelin, ettei tämän pikkuprojektin kanssa tupeksita yhtään. Vyöte kertoi puikkokoon ja neuletiheyden. Silmukoita tulee olla noin 40 riippuen mallineuleesta, mutta mitä mallineuletta tekisin? Pääni ehdotti, että nostaisin empimättä hyllystä yhden neulekirjan, aukaisisin sattumanvaraisesti ja katsoisin, mikä mallineule osuisi kohdalle ja sitä neuloisin. Silläkin riskillä, että se olisi pahimman luokan palmikkoa, jossa puikkoja tulisi pyöritellä suuntaan jos toiseen. Ja niin sitten tein. Sillä ihan sama kait se on mitä mallineuletta kyökkiini tuleva tiskirätti on.

Kirja, joka tuolloin osui kohdalle oli Son of Stitch´n Bitch - neulo ja virkkaa elämäsi miehelle. Mallineule, joka avautui kirjasta, oli helppo. Hyvin vaivatonta nurjin ja oikein silmukoin neulottavaa ruudukkoa. Paperille sen ensin pikaisesti laskeskelin. 41 silmukkaa.

Tämä rätti ei ole väriltään nätti, mutta mallineule on sievää. Kyllä se kelpaa.