ruusu ja ruukku

Vasemmanpuoleisessa kuvassa päärooli kuuluu ruusulle, johon ilmestyi äskettäin monta nuppua. Nyt vihdoinkin myös yksi puhjennut kukka sitten äitienpäivän jälkeisen nopean riutumisen. Nyt se on kaunis ja sen kasvua on ollut ilo seurata.

Oikeanpuoleisessa kuvassa tarkennus osuus betoniruukkuun. Koko kesän olen pyöritellyt epätoivoisena päätäni tämän yhden ja ainoan betoniruukkutekeleeni takia. Se irvistää minulle, joka kerta kun istahdan ihastelemaan ruusun kasvua. Ruukussa on paha valuvika. Se on ruma. Se on vino. Ja sen nostamiseen tarvitaan melkein nosturia.

Ehkä olen ruukuntekijänä kelvoton, mutta ruusun elvyttäjänä aika kelvollinen. 


*** Tervetuloa lukijaksi Rullanen!

kantotaiteen lumoissa

Hyppään ajatuksissani takaisin kolmen viikon takaiselle Viron matkalle ja maaseudulle... 

Yhtenä iltana ajoimme Emumäelle Salla nimiseen kylään ja kävimme ihastelemassa ympäristötaideteoksia, jotka oli ripoteltu pitkin luontopolkua. Polun päässä ylhäällä mäellä nökötti näköalatorni. Mutta näköalatornin juurella oli paljon mielenkiintoisempaa...

Tornin juurella oli kalevalaishenkinen suuri kantomaja, joka sai meidät täysin lumoutumaan. Eikä suinkaan ne tornista näkyvät metsämaisemat.

Kantomaja Virossa Sallan kylässä

Kantomajaan ja näköalatorniin johtavan lyhyen polun varrelle oli ripoteltu myös erilaisia puunkannoista ja -juurakoista syntyneitä hahmoja ja järjestöjen tunnuksia. Esimerkiksi iso kukko oli edustamassa maatalousseuraa tai jotain.Viroa ymmärtävä voi lukea sen teoksen kyltistä.

Pääsimme myös kurkistamaan näiden kantoteosten tekijän, kylätaiteilija Hando Kuntron pihapiiriin ja työmaalle. Hän on käsittääkseni ammatiltaan kunnan puistotyöntekijä, mutta vapaa-ajallaan nostelee peräkärryynsä puunkantoja läheiseltä turvesuolta ja jalostaa ne taiteeksi. 

Emumäen ympäristötaidepolku on hankkeistettu, ja polun varrelle Kuntro on päässyt toteuttamaan hankevaroin jo monen paikallisjärjestön ideoimia kookkaita hahmoja ja tunnuksia. Työn kokoaminen alkaa yksinkertaisen luonnoksen pohjalta, jonka järjestön edustajat tuovat hänelle. Siinä he ovat ilmaisseet millaisen hahmon tai muun tunnuksen he haluat ilmentämään järjestön toimintaa. Siellä oli jo mm. pyöräilyseuran, puutarhaseuran ja kuoron teokset. 

Taiteilijan pihapiirissä siirtoa odottivat iso kukka, kala sekä ihmistä suurempi sauvakävelijä. Työn alla näytti olevan parhaillaan kookas tanssipari.

Googlettamalla löysin taiteilijan haastattelun, jossa osa ylläkuvatuista teoksistakin näyttää vilahtavan. 

****

Tervetuloa uudet lukijat, Tarja, Pami, Anne ja Santra. Kiva, kiva!

jopa neljä - ja jokaisesta uudesta iloitsen

Poliitikkojen puhetapaa mukaellen annan nyt itseni ymmärtää...

Annan nimittäin nyt itseni ymmärtää, että tällä uudella blogillani on tällä hetkellä neljä virallista lukijaa. Siis jopa neljä.

Tai ei siis tietenkään sellaista virallisen, virallisen virallista ihan kirjaimellisesti, vaan neljä "virallista" lukijaa.

Jollakin tavoin he ovat klikanneet itsensä blogini seurailijoiksi. Ja minä olen siitä hyvin, hyvin iloinen. Ensin ilmestyivät Laura ja Miutsi. Sitten Sonja  ja Jokke.

Saatat pitää tätä suurta iloani vähän liioiteltuna, koska monien suosittujen blogien lukijakuntaan kuuluu yleensä monta sataa ihmistä. Mutta minulla on mielestäni lupa hymistellä tyytyväisyydestä näiden neljän lukijan olemassaolosta yhtä lailla kuin iloita myös jok´ikistä uutta lukijaa.

Hallintasivun tilastot antavat minun näet ymmärtää, että säännöllisiä lukijoita saattaa olla myös muita. Myös sellaisia, jotka eivät ehkä koskaan jätä mitään jälkiä itsestään (siis kommenttia)... Ja sehän on tietenkin ihan okkei!

Ja koska tämä on jokseenkin käsityöblogi, niin laitan tähän loppuun jonkun kuvan... vaikkapa vapaavirkkausliivistä, joka valmistui pitkän prosessin tuloksena viime keväänä. Kirjoitan siitä jotain tässä postauksessa.

Vapaavirkkausliivi - sopii hyvin päälleni, mutta sitä voi myös pitää vain kauniisti esillä!

yhdessä hurauksessa

Kun on kangaspuut, mattoloimi ja räsykudetta, kutoo kankaan tällaiseen "mattotyynyyn" yhdessä hurauksessa. Kevyesti luhaa vetäen, eikä ollenkaan paukuttaen.

Kaksi tyynyä on jo valmiina. Kaksi kangasta on vielä odottamassa loimitukilla, että pääsevät solmittaviksi ja ommeltaviksi.

Istuintyynyjä keskikesällä hankittuihin uusiin kesäkalusteisiin.

Inspiraatiokuvia kirjoissa.

kuin alkeiskurssilla konsanaan

Nyt on muutaman postauksen verran jo taivalta täällä bloggerin puolella askellettu, mutta yhä kaipaan vuodatuksen selkeämpää systeemiä. Askeltaminen täällä uudessa ympäristössä ei ole ollut ihan vaivatonta. Olen edelleen vielä ihan aakkosten alkupäässä, kuten alkeiskurssissa konsanaan. Jo se, että sain ensiksi luotua mielikuvani mukaisen ilmeen ja kirjoituspohjan, testasivat, onko pinnani pitkä vai lyhyt.

On kyllä myönnettävä, että vanhan blogini aikana olin jo bloggauksen nautintoa tuovassa kierteessä. Tämähän on harrastus kaikkien muiden harrastusten joukossa.  Moni miete olisi jäänyt kesken tai kokonaan ajattelematta, ellen bloggaisi.

Bloggaaminen on erinomainen tapa syventää ajatuksiaan. Kirjoittaessa saattaa jopa oma ajatuskin entisestään kirkastua. Kirjoittaminen vie tietenkin aikaa, mutta minusta tämä on ajankäytön arvoista. Käsityöhön liittyy aina oma tarinansa; iloinen onnistuminen, normaali keskinkertaisuus tai suuri moka.

Myös valokuvaus harrastuksena on hypännyt vähitellen aivan uudelle tasolle. Vuosi sitten hankin digijärkkärin, jollaista en ollut aiemmpin koskaan käyttänyt. Kuvankäsittelyä olen oppinut tekemään parilla eri ohjelmalla. Blogin myötä oppii siis myös aivan uusia ja ihmeellisiä taitoja. 

Blogin taustakuva kuvaa räsyvirkkausta, kun tekeillä oli tämä räsykassi.

Hyvää viikonvaihdetta! 

venetsialaista virossa

En ole koskaan käynyt Venetsiassa, mutta olen käynyt Virossa askartelemassa venetsialaisen naamion.

Se tapahtui jokseenkin näin:
1. Vedä hiukset pois kasvoilta ja suojaa kasvosi kerroksella vaseliinia. Erityisesti kulmakarvat. Suojaa myös vaatteet.
2. Leikkaa kipsinauhoista palasia, joiden pituus ja muoto sopivat kasvoihin.
3. Tässä vaiheessa on hyvä ystävä tarpeen; kastamaan nauhanpalat yksitellen veteen ja levittämään ne kasvoillesi. Kasvot peitetään kokonaan. Jos apurisi on hyvä ystävä, hän jättää silmät ja sieraimet peittämättä. Jos vihamies, lähde pinkomaan pakoon - tai ainakin viimeistään silloin, kun toisella silmällä vielä näet! Sieraimet peitettynä et enää kykene! :)

4. Kasvoille tehdään kipsinauhasta kolme kerrosta, minkä jälkeen sen annetaan kuivua noin 5 minuuttia. Irroita naamio varovasti kasvoiltasi.

5. Anna naamion kuivua pöydällä seuraavaan päivään. 

6. Levitä naamion päälle laastia. Anna kuivua.

7. Laastin kuivuttua hio naamio sileäksi.

8. Pohjamaalaa naamio yhdellä värillä ja koristele.

Iiik, mikä ilme!

ite-taiteen puutarha

Pari viikkoa sitten työni hankevetäjänä kuljetti minut Väike-Maarjaan Viroon ja taideleirille. Leiripaikkana oli kaunis entinen Kiltsin kartano, joka toimii nykyisin kouluna. Leiriohjelmaan kuului venetsialaisten naamioiden tekoa ja kirjansidontaa, mutta niistä myöhemmin.

Osallistuimme leiriohjelmaan joka päivä vain päivälliseen saakka, sillä illat kulutimme alueen nähtävyyksiä katsoen ja paikallisia hanketoimijoita tapaillen sekä paikallista elämänmenoa kokien.

Matka oli käsityökulttuurin kannalta hyvin antoisa ja eräs ite-taiteen kohde ansaitsee tulla esitellyksi ensimmäisenä - ihan omana postauksenaan.

Kerran astuessamme ulos autosta yllätyimme nimittäin todella näkymästä. Me olimme saapuneet autollamme peltoaukeamalla sijaitsevan talon pihaan, joka oli täynnä hassunkurisia hahmoja. Talon omistajapariskunta oli tehnyt puutarhaansa monia mielikuvituksellisia hahmoja ja teoksia, johon materiaali oli kerätty paikkakunnan kaatopaikalta. 

Tavarat, jotka olisivat hautautuneet kaatopaikan uumeniin ikuisiksi ajoiksi, ovat nyt tuomassa ilo ohikulkijoiden arkeen, aivan uudenlaisissa kekseliäissä merkityksissä.

Esineille oli annettu uusi tehtävä. Yllättävät yhdistelmät olivat antoisimpia. 

Enpä ole koskaan aiemmin esimerkiksi bongannut vastaavanlaista pullonkorkkiaitaa kenenkään puutarhassa. Satoja, ehkä jopa tuhansia muovisia pullonkorkkeja oli pujotettu paksuun rautalankaan ja viritetty aidaksi. Värikkääksi aidaksi. (Yllä oleva kuva siitä on epätarkka, sori.)

Omalaatuinen partajaakko työnteli lastenvaunuja, jossa kukat loistivat iloisena sekamelskana.

jämälankareunus

Tämän kattipistelyn valmistuttua oli jäljellä vielä sekalainen kirjo langanloppuja, joita ei tietenkään voinut laittaa hukkaan. Aikansa ne lojuivat työpöydällä muun sekalaisten seassa, kunnes keksin käyttää ne baskerin reunavirkkaukseen.  Baskerin päälaki on säteittäin neulottu ympyrä.

Kuvan mallipäällä on tämän baskerin alta vaikeuksia nähdä, kun taas meikäläisellä se menee ihan peruspipon tapaisesti päätä myöten. Taiteellisena päivänä sen voi laittaa boheemisti takaraivolle.

Jos ei muualla, niin sateenvarjon alla, säkkipimeässä kylänraittia kiertäessä, sitä voi ainakin käyttää...

vanhasta blogista uuteen

Vanha, seitsemän vuotta toiminut blogini loppui, mutta elämä jatkuu... On jo jatkunut täällä muutaman postauksen verran.

Muutaman viikon mittainen tauko bloggaamisesta ei tarkoittanut sitä, että käsityöelämä ja kiinnostukseni kaikenlaiseen käsityökulttuuriin olisi ollut tauolla. Sinä aikana on neulottu, virkattu, ommeltu, liimailtu, valokuvattu, on käyty näyttelyissä, matkusteltu inspiroivissa paikoissa, täytelty ideakirjaa ja kierretty kirppareita ihan normaaliin intohimoiseen tapaan. Kirjeitäkin on välillä kirjoitettu maailman ääriin saakka.

Oli surullista huomata viimeisten vuosien kuvien kadonneen palvelimelta Vuodatuksen tyrimisen seurauksena. Ja ongelmat, jotka uusien kuvien lataamisessa olivat, eivät enää houkutelleet jatkaaman entisessä. 

Aion tässä uudessa blogissani palata vanhan blogini postauksiin aina silloin tällöin. Ainakin tapauksissa, jossa työ on saanut jatkoa tai on inspiroinut uuteen tuotokseen. 

Matka jatkuu - niin pyöräillen kuin blogaten!

vanhat puuhenkarit -tervetuloa uudistumaan!

Olen jälleen revitellyt jämälankojen kanssa ja päällystänyt muutaman vanhan puuhenkarin.

Mm. neulonut punaista pörrölankaa.

Ja hillitymmin valkoista.

Aiemmin olen virkannut langanpätkähenkareita.

Liimaillut tekoturkista.

Ja virkannut prinsessahenkareita.

Näitä kait voisi kutsua jo pieneksi kokoelmaksi!

kukkakepponen

Kas kummaa; tämä hassu kukkaviristys pongahti silmiini eräänä päivänä verannan yhdestä kukkaruukusta. 

Ei, en minä sitä ole siihen tökännyt, vaan epäilen erään virkkausintoilijan kepposeksi käytyään luonani. 

Hyvän tuulen kepponen!

ommeltu kukkajuttu

Tältä täti-ihmiseltä saattaa puuttua oikea viherpeukalo, mutta on kukankasvatuksessa jonkinlaista yritystä ollut. Ainakin kesäkrassien määrä kertoo sen.

Mutta silti kukkia pitää vielä myös ommella. Somistukseksi vaikka verannalle.

Ompelun jälkeen oikein päin kääntäminen, vanulla täyttäminen sekä keskiympyrän ja nappien käsinompelut olivat hyvää ajanvietettä myös parilla pitkällä autoreissulla. 

Näitä kukkia ei tarvitse kastella.

Kiinnitin kukat nyöriin vain kiepauttamalla nyörin napin ympäri. Kukat on siten näppärä irrottaa johonkin muuhun juttuun.

raikasta keltaista

Tämä uusi levitettävä sänky, jonka patjoihin ja tyynyihin ompelin äskettäin keltaiset päälliset, ansaitsee tulla esiteltäväksi blogissa, eikö vain?

Sen mausteena on muutama virkattu tyyny. Lattialla kotikutoinen räsymatto. Kaikki itse tehtyä tietenkin. 

Ja seinällä vanha koulukartta, jonka ostin muutama viikko sitten erään koulun poistomyynnistä.

Tämän huoneen uutta ilmettä on nyt jotenkin hyvä katsella. 

Hämäränä, pilvisenä päivänä, jos olo on voimaton ja kurja, pudottaudun raikkaan keltaisen ympäröimäksi ja olo piristyy heti. 

Se on varautumista tulevaan syyspimeään.