nopeasti neuloen

Kämmekkäät syntyivät liian nopeasti. En ehtinyt tehdä virheitä. Enkä myöskään ehtinyt unohtaa lisäyksien tai kerroksien määriä toista niistä aloittaessa, hah. Mutta idea pörrövartisista kämmekkäistä tuli toteutettua ja ne vaikuttavat käytössä varsin onnistuneilta. Otin ne heti käyttöön bänditunikan ja viitan kanssa.

Lanka: Alize Maxi (musta) ja Novitan Sammal (pörrö).

ruusuinen ilta

Kuka nokkela ihminen on keksinyt sytykeruusut?

Munakennoista revityt ja steariinissa uitetut.

Ei aavistustakaan. Mutta hyviä sytykkeitä ne ovat.

Vietin eilen puuhakkaan illan. Elämä näytti tuolloin oikein ruusuiselta!

makunsa kullakin

Onko tämä mekko hyvä vai huono? Hyväksyttävissä vai täysin pielessä?

Tästä mekosta en viilliintynyt. Ristiriitaisissa tunnelmissa ompelin.

Kirjasta "Ompele vaatteita jokaiselle päivälle"  kokeilin nyt toista kaavaa. Valitsin mekon sivulta 22. Kaavamitoitusta tutkiessani tuli epäilys vastaan. Mekon kaava on koolle 32, 34, 36 ja 38. Omiin mittoihini verrattuna pienin koko (32) vaikutti sopivimmalta. Sovituksen jälkeen sekin osoittautui 38-kokoiselle liian suureksi. Jouduin kaventamaan sivusamoista reilusti. Ja tekemään vielä leveän kuminauhakujan takavyötärölle saadakseni eteen kapeamman silhuetin.

Ompelin mekon valmiiksi vähän marmattaen. Tuskainen vaihe vaihtui voittoon vasta, kun vastavalmistuneen mekon päälle kokeilin liivihameita. Sain mekon suurimmalta osalta piiloon. Hameen helma ja onnistunut hartialinja jäävät mukavasti näkyviin. Asusta tulee mieleen sekoitus hulvatonta Peppi Pitkätossua ja taikoja tekevää Maija Poppasta.

Jos joku päivä törmään kauppareissulla tummansini-lila-raidallisiin sukkahousuihin, kiikutan ne epäröimättä lähimmälle kassalle.

kerrospukeutumista

Kerrospukeutumista tänään.

Ruutuhelmainen mekko
- jonka ompelin muutama vuosi sitten ja jota olen käyttänyt paljon. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä.

Ruudullinen tunika
- jonka ompelin eilen ja jota käytin tänään ensimmäistä kertaa. Kaava kirjasta "Ompele vaatteita jokaiselle päivälle".

Uusia ompeluideoita itää mielessä ja tungeksii päässäni. Taidan antautua niiden vietäväksi...

pakkasiltana

Tänä pakkasiltana ovat miinusasteet olleet parissakymmenessä. Talvimaisema ollut kuuran kuorruttama.

Lämpimin ajatuksin tästä talvesta selvitään. Olen istunut illan ruudun ääressä, jatkanut viime vuoden mökkikuvien selaamista ja taiteillut niistä Mökkikuvakirjaa 2014.

Hei huomaatkos, sun onkees nykkii!

No huomasin, huomasin. Ja sehä on... Särki p*le!

pitsineuletta (2)

Aiemmassa postauksessa epäröin, mahdanko ehtiä neuloa pitsihihattimeni valmiiksi ennen joulumatkaa. En ehtinyt. Vaikka kyllä se olisi ollut kylmässä Bremenissä ja Berliinissä tarpeen. 

Tämä oli sellainen etanavauhtia edennyt neule, joka vaati kurinalaisuutta sekä huolellista kirjanpitoa lisäyksistä ja kavennuksista. Mutta tyytyväinen olen. Tämä neule sijoittuu jo nyt kategoriaan "lempparit".

Liukuvärjätyissä langoissa on tavattoman hauskaa seurata langan värin liukumista tummasta kirkkaaksi ja päinvastoin. Lanka on Tallinnasta muutama vuosi sitten hankittua. Olin ostanut kolme kerää, jotka olin epähuomiossa valinnut kahdesta eri väristä. En huomannut niiden eroa, ennen kuin olin neulonut jo pitkälle ja tietenkin olin aloittanut neuloa väristä, jota minulla oli vain yksi kerä. Sitten onnekseni huomasin, että molempien lankojen tummin kohta oli samanlainen ja langan vaihtaminen toiseen oli hyvä tehdä juuri siinä kohtaa. 

Hihat ovat eriväriset, mikä näyttää ihan tarkoitukselliselta. Mutta voin paljastaa (vain) sinulle; se oli oikeasti ihan puhdas vahinko.

ruutua ja hexagon-kukkaa

Tähän hommaan ryhtyminen vei oman aikansa. Ensin asian kypsyttelyä. Muodon mukaista kaavoittamista oman pään sisällä. Mallin hakemista. Materiaalin kanssa epäröintiä. 

Sitten oli vain päätettävä ottaa rohkeasti sakset ja materiaalit esille ja alettava tehdä mieli avoinna töitä. Ensin kaavat, kun sellaisia ei ollut. Sitten toivomaan, ettei ruutukangas ole liian haastava.  

Ompeleminen voi olla joskus tosi merkillistä puuhaa. 

Kolme iltaa kestävän uurastuksen, kovan keskittymisen ja paneutumisen jälkeen ne olivat sitten valmiit: irtopäälliset kahdelle nuhjuiselle nojatuolille. Materiaalina tukeva, ruudullinen kierrätyskangas, jotka olivat entisessä elämässään kirmailevien koululaisten luokkatiloissa. Siis verhoina.

Ja koska ompelua yleensä motivoi ompelu itse.. ja koska en ollut ommellut mielestäni pitkään aikaan... en pystynyt pysäyttämään itseäni vielä päällisten valmistuttua. Ajauduin vielä ompelemaan nojatuolien tunnelmaan sopivat sisustustyynyt. 

Tyynyjen koristeena on muutama vuosi sitten virkkaamani hexagon-kukkaset, jotka olivat yksinkertaisesti vain lojuneet aikansa ilman tarkoitusta yhdellä hyllylläni. 

Nämä irtopäälliset kiikutetaan pian kesämökkimme ylätupaan siellä olevien samanmallisten tuolien peitteeksi. Ja tyynyt myös.

Ja sitten alan odottaa seuraavaa mökkikesää! 

viikonloppuhoidossa

Riemusta hypellen kerron, että meillä töissä syntyi eilen nallevauva! Tämän hellyttävän vauvelin mitat ovat 42 cm ja 430 g. Synnytys alkoi jo alkuviikosta ja otti aikansa, mutta sekä äiti (harjoittelijatyttö Silja) että nallevauveli voivat hyvin!

Otin nallukan viikonloppuhoitoon.

Ja kuvattavaksi, sillä hänestä tarvitaan monta kuvaa tämän ilonsanoman levittämiseen omilla nettisivuillamme ja facebookissa. 

Nallevauva on neulottu. 

Ensi viikolla meillä kässäreissä tulee myyntiin nallensynnytyspaketteja, joissa ohjeet ja materiaalit. 

Onnistuisikohan tällaisen nallevauvelin pullauttaminen maailmaan vielä tällaiselta kypsään ikään ehtineeltä tädiltä? Öööö... miksi ei onnistuisi, sillä tulen varmasti näkemään, että siihen kykenevät myös neulomista rakastavat isoäidit.

jämälangoista

Ilmassa on ollut neulekoneen rohinaa...

ostokorvaläpät omanlaisiksi

heijastavat hetken

Kun oli masentavan synkkää, tummaa, lumetonta, pimeää ja loskaista, ostin pari rullaa heijastavaa nauhaa rautakaupasta.  Solmin siitä saksittuja paloja pihatiemme kolmeen pihlajaan, koska lähin pistorasia valoköynnösten virittämiseksi olisi ollut niin harmittavan pitkä. 

Pihapihlajat heräävät hohtamaan jokaisen ohi kulkevan peltilehmän tai otsalampun valoista. 

Heijastinten sijaan olisin voinut tietty ripustaa pihlajiin vaikka rikkimenneitä sählypalloja, joihin on piirretty mustalla tussilla harvahampaiset suut. Koska tuolloin oli kekrin ja Halloweenin aika. Mutta ongelmana oli vain se, ettei sellaisia palloja sattunut minulla olemaan, eivätkä ne olisi heijastaneet. Mutta olisivat ne muuten olleet huvittavia.

Sählypallo/pääkallotaulu on kuvattu Taidelaitos Haihatuksen kesänäyttelyssä muutama vuosi sitten. Tekijää en laittanut muistiin. Taulu on mielestäni tosi hauska.

vuoden ensimmäisenä päivänä

Vuoden ensimmäinen postaus.  

Napsasin kuvan ruokapöydän kynttiläasetelmasta ja huvitin itseäni kuvankäsittelyohjelmalla. Kynttilälautasen ympärillä näkyy pilkahdus pöytäliinaa, jonka ompelin joskus yhdeksästä pikkuhuivista.

Tänään olen myös viimeistellyt pitsihihattimen, mutta kuvaa en siitä en ole vielä selvinnyt ottamaan. 

Tauko arjesta on ollut paikallaan. Niitä ihminen tarvitsee. Huomenna alkaa työt ja normaali elämä. Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan?