kierrätystehtaalla Helsingin kaapelitehtaalla

Kierrätystehtaalla huokui kaksi päivää itse tekemisen meininki ja roinamuotoilun henki. Soluttauduin tämän ekohenkisen väenpaljouden joukkoon eilen lauantaina koko sen aukioloajan. Aamun ensitunneilla ompelupajan ohjaaja virittelemässä konettaan ennen kuin ensimmäinen ohjattava saapuu paikalle. 

Lavaohjelmassa mm. Aija Rouhiainen kertoi, miten hänelle on itsestään selvää, että hylätyt vaatteet ommellaan uusiksi ja taas käyttökelpoisiksi. 

Trashion Remade malliston mallikappaleet olivat mustaa, mustaa ja mustaa... 

Vaihtokirppiksen vaatteiden, asusteiden ja harrastetavaroiden lykkääminen eteen päin oli ekoteko.  Jotkut toivat ja jotkut veivät.

Käsityöläisten kierrätyshenkisistä myyntipöydistä ostettiin parhaimmat palat. 

Menneen maailman materiaaleista löytyy oikea tunnelma ja tarina uusiin askarteluihin ja käsitöihin. Kierrätyshenkisiä ihmisiä Helsingin kierrätyskeskuksen osastolla etsimässä aarteita.

Kokkotyösäätiössä farkut matkanneet jätteestä uusiksi käyttöesineiksi. 

Vähän erillään sijainneesta pop up storesta (ovi vas.) tehtiin viime hetken pikkuhankinnat. Kello näyttää, että ovet sulkeutuvat muutaman minuutin kuluttua. Oli aika poistua iloisin mielin kotimatkalle.

naama satulassa

Vapaasti ja rennolla otteella aiemmin virkattu hassu naamakuva löytää nyt itsensä fillarin satulasta. Se ulottuu reunan yli, pysyy kiinni kuminauhalla ja on helposti napattavissa mukaan, kun kauniina kesäaamuna pyöräilee tunnin päähän kaupunkiin ja jättää pyörän torin pyörätelineeseen ja menee jäätelökioskille ostamaan sen suurimman tuutin maiskuteltavaksi ja energiatankkaukseksi, että jaksaa ajaa takaisin kotiin...

Pari vuotta sitten pyöräkoriin kiinnitetty silkkikukka-asetelma on myös edelleen kunnossa.

Siispä polkaisen tästä fillarikesän alkamaan!

ruukkupajun kokeilu

Halusin punoa isoon ruukkuun belgialaisen pajupuun, jonka ohjeen löysin täältä. 

En tiedä olisiko pitänyt olla ohuempia pajuja, sillä vinoruudukon punominen vaati voimia ja narusta piti tehdä apusolmuja. Villipajukosta ei löytynyt vitsoja, jotka olisivat olleet hyvin pitkiä ja samalla hyvin ohuita. 

Nimettön paksuisia vitsoja oli hankala taivuttaa. Tämän vuoksi päädyin jättämään tyveen vielä narun tueksi ja yläosaan yksittäiset solmut. Poistan ne sitten, kun puu on juurtunut ja tasoitettu latvapöheikkö puskee vihreää. Käytän viimeisen ristikon sitomiseen sitten vasta ohutta pajua, jos vielä tarvetta on. 

Tämän pajupuun juurtumista on varmasti hauska seurata ja latvusta sitten myöhemmin muotoilla haluttuun muotoon. Nyt ruukkua tulisi muistaa kastella. Runkoon ilmestyvät sivuversot tulee napsia pois. Latvuksen tulisi haaroittua mahdollisimman paljon.

Toivottavasti paju herää virkeänä uuteen kasvukauteen - - uudessa olomuodossaan. Tämä on jännittävä koko kesän kestävä kokeilu. 

uudet tassukat

Parin viikon takaisella käsityötarvikkeiden kirpparilla hyökkäsin heti kiinni erään kirpparipöydän vanhoihin  Novita Teddy-keriin. Lankamerkkiin, josta olen muutama vuosi sitten neulonut nämä lilat höpsöt tassukat. Siihen aikaan Teddy oli jäänyt pois Novitan lankavalikoimasta, enkä löytänyt sitä mistään sen enempää ja luulin edelleen, että Teddy on kuopattu lankalaatujen hautausmaahan ikiajoiksi. Mutta Novita kertoo sivuillaan nyt toista; se on palannut takaisin!

Niinpä ostin ne kirpparipöydän oranssit kerät ja niiden myötä sitten innostuin herättämään eloon oman, muutaman vuoden takaisen neuleohjeeni. Onneksi olin kirjoittanut sen ylös tarkasti. Paksuhko lanka ja vitosen puikolla neulominen ei ollut mikää maraton-suoritus, vaan pelkästään 400 m pyrähdys. 

Nämä pehmeän pörröiset sukat jalassa ei pysty millään sievistelemään. Ne jalassa heittäydytään ihan rölliksi, löhötään uudessa pihakeinussa ja haaveillaan siitä, että kohta alkaa kesä ja mökillä päästään taas ongelle. 

pajukosta

Hyvää Pääsiäistä pajukosta! 

neuletuoli

Raahasin ikivanhan neulekoneeni varastosta päivänvaloon vihdoinkin. En ollut neulonut sillä tiettävästi yli 15 vuoteen, enkä ollut suinkaan satavarma, onko kelkat, kiskot, ohjaimet, neulat ja muut värkit kunnossa enää. Joka tapauksessa  alkuperäisissä pakkauksissaan ja koteloissaan koko raakkine oli vuosikaudet vartonut omistajansa inspiraatiota. Öljysin koneen ja liikkuvat osat kelkassa. Muistelin miten neuloa ja siitä se sitten lähti.

Ajattelin ensimmäiseksi revitellä metritolkulla neulesuikaletta, jolla päällystäisin romun fillarin kuten Hössöntössön ystäväoli tehnyt. Kaikki virkkaamalla tai neulomalla päällystetyt tavarat nimittäin kolahtavat minuun nykyisin erityisen kovasti. Ja tykkään hirmuisesti myös omasta virkatusta pöydästäni.

Mutta kun en omista minkäänlaista romufillaria, oli tyytyminen romukunnossa olleeseen putkijalkaiseen koulutuoliin, joka oli jo pois heivaamisasteella meidän pihassa.

Pääsin siis kuin pääsinkin vetelemään kelkalla oikein antaumuksella, puolelta toiselle ja neuletta syntyi ihan tolkuttomalla vauhdilla. Pienellä silmukkamäärällä. Vuosikausien koneneulontahiljaisuuden jälkeen fiilis oli kuin voittajalla. Maireasti hymyillen ompelin suikaleet kiinni putkien ympärille.

Olin iloinen siitä, että pienen pohdinnan jälkeen oivalsin käyttää puiseen istuinosaan ja selkänojaan kierrätysneuletakkia. Sen entinen omistaja oli käyttänyt neuletta kuulemma jo kyllästymiseen asti ja sen vuoksi hän heitti sen minulle uusiokäyttöön. Onhan se täysvillainen ja kiehtovaa kirjoneuletta ja sopiva vaikka huovutettavaksi. Kiitos, Tuhatpajun  kierrätyshenkinen Annukka.

Tässä neuleprojektissa surullisen näköinen tuoli muuttui lämpimän kutsuvaksi ja jäi kotiin uudelle aitopaikalleen. Se muuttui romusta aarteeksi, ihan kirjaimellisesti.

pikkuaarteille

Vanha nuhjaantunut puulokerikko uudistui maalilla ja tapetilla. 

Pieni pitsikivi pääsi edustamaan tässä niitä kaikenmaailman pikkuaarteita, 

jotka ansaitsevat arvoisensa säilytys- ja näyttelypaikan.

lompakon uudistaminen

Pyyhin pölyt pois kaapista löytyneestä mustasta lompakosta ja annoin sille uuden persoonallisemman leiman uudistamalla kannet.  Tämä on pelkkä kokeilu ja siirtää vain uuden lompsan hankintaa.

Vintage tilkku oli jäänyt jäljelle tästä hameen ompelusta. Toivottavasti en pidä lopputuloksesta niin paljon, että se energisoi ja ohjaa tuhlaamaan rahat ihan hölynpölyyn.

nähtyä

Kymmenen päivää on ollut pitkähkö hiljainen aika tässä käsityöpäiväkirjassa. Haluaisin taas kirjoittaa ja kertoa kaikenlaista, mutta on vaikea päästä alkuun.

Käsitöissä ei ole ollut kuitenkaan taukoa. Ja viimeaikaiset vapaa-ajan menotkin ovat kutkuttaneet mukavasti tekemisen ja taidon minääni. Joten aloitetaan vaikka niistä menoista; Jkylä, Mli, Kuopio, Joensuu...

Huovutustekniikoiden käyttöä vaatetuksessa. (Suomen Käsityön museo, Jyväskylä)

Barbiet ja Kenit kansallispuvuissa (Kenkävero, Mikkeli)

Värikkäitä, lasten ja nuorten tekemiä mosaiikkilautasia. (TPO-näyttely, kuvataide, Kuopio)

Pääsiäismyyntiä. (Taitokortteli, Joensuu)

eksoottista ommellen

Ompelukone on nukkunut liian kauan. Herätin sen eloon pitkästä aikaa. 

Ompelin niin, että tukka hulmusi ja se on paljon se. Tällaisella pikkupojan tukalla. 

Materiaalina kirpparilta hankittu eksoottinen puuvillakangas.

mustat valmiit

Mustien neulesormikkaiden projekti on nyt valmis! 

Se eteni kaikessa rauhassa ilman säntäilyä.

Kyynärtaipeeseen ulottuvat varret.

Pikkurilli. Nimetön. Keskisormi. Etusormi. Peukalo.

Itse neuloen sain sellaiset kuin tarvitsin. Asusteeksi tälle viitalle.

En edes vaivautunut etsimään löytyykö jostain vastaavanlaisia valmiina. 

Vaan ostin Roosa nauha lankaa ja ryhdyin neulomaan...

Valoisat kylmät aamut ja mustat lämpimät sormikkaat tuntuvat tänään hyvältä yhdistelmältä. 

kukkaiselämä jatkuu

Olen ohjannut nyt muitakin kukkaiselämän pariin... 

Onhan kevät ja moni haaveilee kukkivasta kesästä. 

Näitä kukkia ei tarvitse esikasvattaa siemenestä ja niiden hurma jatkuu koko kesän.

Runsas määrä laakeassa vadissa tai kukkavaloina ovat näyttäviä sisustuselementtejä sisällä tai ulkona; verannalla tai kasvihuoneessa.

Ilmoittaudu kässäreiden kurssille, jos innostuit!