pyörylöiden välistä moi!

Tulin vain nopeasti heittämään, ettei se järjestely kässäbloggaajien päivästä oikein ottanut tuulta alleen. Kiitos kuitenkin jokaiselle, joka oli kanssani puhaltamassa sitä eteen päin. En jää sitä sen kummemmin murehtimaan, eikä siitä sen enempää.

Lähdenkin tästä jatkamaan pyörylöiden virkkaamista. Olen tekemässä työtuolille uutta päällysvaatetta.

-Eija

iso kiven takaa, moi!

Näyttää siltä, ettei kässäbloggajien päivä, jota suunnittelen, saa ainakaan samanlaista suosiota kuin äskettäin Hollannissa Haarenin pikkukaupungissa järjestetyt 16-vuotiaan pikkutyttösen synttärit. Koko kylä meni niistä surullisesti sekaisin. Kymmenettuhannet kuokkavieraat, jotka olivat tulleet pelkän naamakirjan viestittelyn innoittamana, olivat yllättäen kovin aggressiivista porukkaa. Synttärit muuttuivat raivoksi ja nyrkkitappeluksi poliisia vastaan.

Minua silti huvittaa ajatus siitä, että meidän taidepitäjämme olisi kässäbloggaajien päivänä 27.10. samantapaisen viestittelyn ansiosta sekaisin. Ei sekaisin suuresta vihasta ja agressiosta, mutta ehkä sekaisin epätoivoisesta innokkuudesta. 

Lukion pihan valloittaisi puikkoja ja maalipensseleitä sun muita tärkeitä työkaluja heiluttelevat tuhannet naiset, jotka yrittäisivät epätoivoisesti saada itsensä ujutettua väestä pursuaviin sisätiloihin osallistumaan työpajaan… Oviin koputeltaisiin ulkoapäin siinä toivossa, että sisälle mahtuisi mukaan… Luennot päätettäisiin lopulta laittaa kuulumaan myös ulkokaiuttumien kautta, jotta naisparat saataisiin rauhoitettua… Paikallisen kangaskauppa kansoitettaisiin ja taidekeskuksessa olisi kävijöitä enemmän kuin koko vuotena yhteensä… 

Päivän jälkeen tämä pikkupitäjämme olisi kuin hävityksen kaupunki, ei pulloista eikä tölkeistä, vaan kaikkialle hukatuoista puikoista, langoista, kankaista, käsityökirjoista ja muusta!

No, ei mitään pelkoa moisesta. Kukaan ei kommentoinut tekstiäni… jos kukaan lukikaan. Kukaan ei laittanut sähköpostiini viestiä…. jos sp-osoitettani kukaan huomasikaan. Ideani on maailman surkein! Kässäbloggaajien tapaaminen on tuhoon tuomittu jo suunnitteluvaiheessa.

Painun takaisin sienimetsään ja etsin sieltä isoimman kiven, jonka taakse piiloutua, moiks!