liehuke ja luonnonsilkki

Edellisvuosien Suuri Käsityö-lehtiä silmäillessä tuli vastaan kiinnostava puseromalli, jossa on liehuke etukappaleessa - okei, kiva toispuolinen malli. Miksipä jättäisin testaamatta, kun pala ohutta, ihanaa luonnonsilkkikangasta oli jo valmiina retonkivarastossani.

Kapeaa päärmettä liehukkeen kaarevaan reunaan ommellessa tunsin olevani oppityttö ompelussa. Apusilitys auttoi, ompelu onnistui kerralla, mutta huolellisen viimeistelysilityksen se vaati myös. 

Alkuperäisestä mallista poiketen, kaipasin olalle vielä jotakin rytättyä. Ei siitä oikein juhannusruusua tullut, mutta kurtturuusu kuitenkin.

Hillitty savenharmaa väri hillitsee sisäistä riikinkukkominääni.  

Täällä odotellaan nyt yllätyskutsua kesän kauneimpiin juhliin. 

iloinen tavara (11)

Löysin eilen täydelliset kengät hapsureunaiseen hameeseen sillä aikaa, kun...

... miekkonen juoksi kilpaa...

... näissä maisemissa.  

Joku kenkätukku oli pystyttänyt kisan ajaksi Rock Spring kenkiä pursuavan myyntipöydän. Sen ulosheittohinnat ja huipputuote saivat myös jokaikisen huoltojoukon jäsenenkin tuntemaan kuin olisi rykäissyt puolimaratonin läpi ennätysaikaan ja tullut suurena voittajana maaliin!

päivä kirjojen parissa

Nyt on jäänyt työelämä jäähylle muutamaksi päiväksi ja vietän verkkaista kotielämää. Eilen annoin aikaa kirjahyllyille ja erityisesti kässäkirjoille. 

Itseni korkuisen kirjapinon järjesteleminen uudelleen vei useamman tunnin. Ja unohduin lattialla rönöttäen useasti selaamaan jotakin hurjan mielenkiintoista  - kunnes heräsin lopulta jalkojeni puutumiseen ja puuttumiseen. 

Hyllyiltä löytyi myös ikivanhoja aarteita. Myös ne olivat jo kaivanneet, että joku niitä selaisi ja lukisi. 

Ja etenkin sitä, että joku vihdoinkin häätäisi niiden takana piileskelevät villakoirat!

Jaana Venkula, Carl Larsson ja vanha kuvataiteen opetuskirja siirtyivät pinoon, johon kajotaan, kun sanotaan "hoh-hoijaa" ja rojahdetaan kirja kainalossa helteisen verannan sohvalle pötköttelemään.

en osannut kieltäytyä

Taito-lehdessä olleen jutun jälkeen minuun otti yhteyttä Suuri Käsityö lehti. Sieltä kysyttiin, olisinko käytettävissä heidän Taitava tekijä -palstalleen.

Miksei.... miksikäs ei... pohdin, enkä osannut kieltäytyä.

Heti, kohta, pian olinkin jo puhelinhaastattelussa.

Ja tuotteeni postitettu heidän omassa studiossaan tehtävää kuvausta varten.

Viime perjantaina uusi numero sitten pullahti postilaatikoihin. Ja arvatkaas minkä jutun minä katsoin siitä ensimmäisenä?

Jos haluat lukea näistä seitsemästä, palstalla esitellystä käsityöstä lisää, niin klikkaa seuraavaa listaa...

Kierrätyshuopainen irtotasku

Vapaavirkattu liivi

Jämälankahenkareita

Räsymatto

Maalattu takki 

Teini-iän kirjomus

Tilkkuhame

Lennätän aurinkoiset kiitokset Suuri Käsityö lehden toimitukseen ja toivotan hyvää kesää!

voihan punajuuri

Tervetuloa punajuuripitsalle tänään, nam, nam! 

Ja juttelemaan vaikka siitä, miksei punajuurella onnistu värjäämään 

kankaasta tai langasta punajuuren punaista.

10. toukokuuta

Pastellia. Ja silkkimäistä viskoosia. 

Omin pikkukätösin ommeltu.

Tänään.

virolaisen keisarin seurassa

Päiväkävelyllä Tarttossa.

Keisari ilman vaatteita seuranani (seinämaalaus).

lehtikuvakollaasia

Olipa kerran kaikenmaailman käsityökirjojen kirjakerho. Yksi sen asiakkaista tykkäsi sen värikkäistä jäsenlehdistä kuin hullu puurosta ja halusi marinoida lehdet vastaisen varalle. Jäsenlehtien inspiroivia kuvia katselemalla saattoi unelmoida ja haaveilla uusista kässäprojekteista. 

Sitten tämä kirjakerho yht´äkkiä yllättäen päätti mennä naimisiin toisen kerhon kanssa. Naimakauppa ei ollutkaan asiakkaalle mieluinen. Asiakas sanoi hyvästit uudelle kirjakerhoparille.  

Ja lopulta koitti se päivä, kun asiakas nosti jäsenlehdet tiskille ja alkoi luopua myös niistä. 

Ennen jätepaperikeräykseen joutumista, lehdet joutuivat kuitenkin vielä kohtaamaan sakset. Asiakas sohvalla pötkötellen silmäili kaikki lehdet läpi. 

Värikkäitä, ihania käsitöitä esitteleviä pikkukuvia kertyi läjäpäin. Niille - edes osalle - oli keksittävä heti jokin kiva hyötykäyttö. Liimata niitä vaikka kansion kansiin, josta niitä voi vilkuilla ja silmäillä silloinkin, kun ajatukset pitäisi olla muussa tärkeämmässä. 

Kapean kansion mitäänsanomattomat kannet hävisivät vähitellen värikkään kuvakollaasin alle. Viimeistely oli pakko tehdä vielä kontaktimuovilla.

Nyt katson tuota kansiota uusin silmin.

1. toukokuuta 2016

Kävin vanhempieni kanssa aavan meren tuolla puolen.