fiilistelyä

Olen tänään fiilistellyt Lähikäsityömessujen tunnelmissa kuvia katselemalla ja laittamalla ensimmäiset kuvat ja kiitokset tänne. Myös Iisalmen Sanomien video kannattaa katsoa!

perjantaina ja lauantaina

syysnurmikkoa matossa

Korissa oli muutama kerä ruskeaa matonkudetta vielä jäljellä. Sekoittamalla niiden väliin kellanruskean kirjavaa räsykudetta aloin kutoa seuraavaa mattoa. Raskaalla poljennolla. Huomasin kutovani muistiin syksyisen nurmikon. Nurmikon, johon omenapuut ovat pudottaneet lehtensä.

Sain juuri tietää, että ruskea on jossakin kulttuurissa surun väri. En tiennyt sitä. Tämänhetkiset tunteet ja mieliala näyttävät siirtyvän materiaalin ja kosketuksen kautta mattoon. 

Tämä matto muistuttaa minua myös elämän kiertokulusta.

Tänä aamuna piha oli herätessäni valkoinen.

----

Kiitos edelliseen postaukseeni tulleista lohdutuksen sanoista ja osanotoista.

rakkaudella muistaen

Viimeisten viikkojen aikana en ole pystynyt ryhdikkääseen tai tarpeelliseen tekemiseen, koska ajatukseni ovat olleet täynnä huolta ja surua. Nämä tunteeni johtuvat isoveljeni vakavasta sairaudesta ja hänen nopeasta menehtymisestään.

En ole kokenut tärkeäksi arvioida elämääni käsitöiden tai tekemisen kautta. Olen antanut itselleni rauhaa ja yksityisyyttä, jota olen käyttänyt vain oleiluun.

Tuparimatosta, johon kudoin mukaan siskonrakkautta ja voimahaleja, hän ehti nähdä vain nettikuvan ja kuulla siihen liittyvän, purjehduksen nautinnosta kertovan tarinan.

Vähitellen olen heräämässä tästä painajaisesta. On aloitettava katsoa mihin elämä ohjaa meitä. Ja muistettava elää niin kuin veljeni eli – tehdä asioita, joita rakastaa!

“Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,

omaa kuvaamme se heijastaa.

Matka alkaa purjein valkein,

Tuhansien tuulten palkein

Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,

Siellä päättyy yksinäisen tie.

Kerran viimein rantaan rakkauden saaren

Maininki niin levollinen vie.”

(Lasse Mårtenson, 1987)

Isoveljeä rakkaudella muistaen, Eija

kesäiset raitamatot (2)

Äskettäin valmistuneet kesäiset raitamatot - lyhyt ja pitkä - eivät ole vielä löytäneet paikkaansa tässä kodissa, mutta nythän on syksy. Ehkä sitten ensi kesänä.

Asterit ovat vielä loistossaan, vaikka pihassa kaikki muu näyttää jo nuupahtaneen.