sunnuntai 19. lokakuuta 2014

rakkaudella muistaen


Viimeisten viikkojen aikana en ole pystynyt ryhdikkääseen tai tarpeelliseen tekemiseen, koska ajatukseni ovat olleet täynnä huolta ja surua. Nämä tunteeni johtuvat isoveljeni vakavasta sairaudesta ja hänen nopeasta menehtymisestään.

En ole kokenut tärkeäksi arvioida elämääni käsitöiden tai tekemisen kautta. Olen antanut itselleni rauhaa ja yksityisyyttä, jota olen käyttänyt vain oleiluun.

Tuparimatosta, johon kudoin mukaan siskonrakkautta ja voimahaleja, hän ehti nähdä vain nettikuvan ja kuulla siihen liittyvän, purjehduksen nautinnosta kertovan tarinan.

Vähitellen olen heräämässä tästä painajaisesta. On aloitettava katsoa mihin elämä ohjaa meitä. Ja muistettava elää niin kuin veljeni eli – tehdä asioita, joita rakastaa!

“Kaikki muu kuin purjehdus on turhaa,
omaa kuvaamme se heijastaa.
Matka alkaa purjein valkein,
Tuhansien tuulten palkein
Vuodet tummentavat takilaa

Mutta kerran pääset päähän sateenkaaren,
Siellä päättyy yksinäisen tie.
Kerran viimein rantaan rakkauden saaren
Maininki niin levollinen vie.”
(Lasse Mårtenson, 1987)

Isoveljeä rakkaudella muistaen, Eija


9 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Lämmin osanottoni ja voimia!

kosotäti kirjoitti...

Osaanottoni suruusi ja halaus.

Unknown kirjoitti...

Surulle on annettava aikaa, voimia tarvitaan arjesta selviytymiseen. Shokissa pystyy elämään kun ei suunnittele kestävänsä, vaan elää minuutin ja tunnin kerrallaan.
Osanottoni suruunne, Raisa

Kankuritar kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruusi. Itselläni on juuri tällähetkellä samanlainen tunnetila. Olin vain muutama päivä sitten isoveljeni siunaustilaisuudessa Ruotsissa. Kaikki tapahtui nopeasti, vaikka sairaus tiedossa olikin. Meidän on vain mentävä hetkihetkeltä eteenpäin.

Marle kirjoitti...

Lämmin osanottoni suruusi ja voimaa antava halaus.

Heidi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus. Osanotto suruusi myös täältä naapurista. Voimia ja valoa tuleviin päiviin.

Unknown kirjoitti...

Halauksia täti <3

sinisukka kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

nätti rätti itse kirjoitti...

Kiitos kaikille osanotoista ja lohdutuksen sanoista.