keskiviikko 27. toukokuuta 2015

murkkuikäisenä

Rakkaan, ja muistoja sisältävän käsityön arvottaminen on vaikeaa, eikä sitä usein ole syytä arvottaakaan. Mutta tämä ajatus hurahtaa mieleni, kun levitän eteeni kangaspalan, joka on oma kirjontatyöni melkein sadan vuoden takaa.




Olin murkkuikäinen, kun kirjoin oman paitani selkämykseen Suuri Käsityökerho-lehden ohjeella ison kukkakimpun. Vuodet kuluivat ja kuluivat ja saattoi se vuosikymmenkin vaihtua... ja paita jäi pois käytöstä. En muista sitä hetkeä, kun päätin, että on aika luopua paidasta, mutta olen leikannut paidan takakappaleen talteen. Että tuo vaivalla kirjottu kuvio säilyisi ja siirtyisi ehkä toiseen käsityöhön.

Nyt otin kuvan tuosta kangaspalasta ja pysähdyn miettimään sitä maailmaa ja sitä elämää, jota ei enää ole. Murkkuikää en kaipaa kyllä yhtään.

Mutta siirtyykö tämä käsityö vielä joskus johonkin toiseen käsityöhön - saa nähdä. Tyynyksi ommeltuna se ainakin sopisi keittiön puusohvalle tämän ja näiden tyynyjen seuraan.


tiistai 26. toukokuuta 2015

tuorein ompeluprojekti

Noukin ostoskoriin Mikkelin Ekotorilta viime syksynä kaksi sivuverhoa, joiden ompelu oli edelliseltä omistajalta jäänyt kesken. Päärmäsin ne äskettäin vähällä vaivalla valmiiksi ja pääsin virittelemään ne paikalleen viime viikonloppuna.  Ne tulivat sivuverhoiksi mökkimme ylätuvan isoihin ikkunoihin. 

Asettelin ne tiukasti poimuun ikkunoiden reunaan metallilangan avulla. Pienessä sievässä supussa ne eivät pienennä yhtään sitä ihanaa järvinäkymää, joka ikkunoista aukeaa. Henkäyksen ohuesta kankaasta ommellut verhot ovat kauniisti ylipitkät. 

Kaksi vanhaa, valjua nojatuolia saivat irtopäälliset ja hexagon-tyynyt jo viime talvena.  Virkattuja kierrätyssängynpeitteitä olemme käyttäneet sekä ylätuvan toisessa ikkunassa (kuva alla) että myös alatuvassa




Ja siskoni on askarrellut ja koonnut nuoruuden aikaisista tietokirjoista samaan tilaan oivallisen kirjahyllyn. Tämä kierrätykseen vahvasti nojautuva yhteinen sisustusprojektimme jatkuu edelleen.... 




lauantai 23. toukokuuta 2015

sydämen paikka




... pystyttää Euroviisu-kisakatsomo ja katsoa muutaman sekunnin välein 
(tuulen takia) pätkivää telkkua, ai ai. 

Sydän made by Mirja Parviainen, Viinijärvi.


tiistai 19. toukokuuta 2015

käsityömatkailua



Muutama päivä sitten pääsin työni puitteissa käymään Maarja Magdaleena Gildin käsityöläistalossa Pärnussa. Käsityömatkaamme sisältyi innostava mahdollisuus osallistua sen kädentaitopajoihin.




Lauantaina istahdimme porukalla saman pöydän ääreen ja käsillä tekemisen pariin. Pajavaihtoehtoja oli kolme – nahkainen rintakoru, nahkainen kaulakoru tai koristemaalatut salaatinottimet.




Jokaisesta esineestä tuli henkilökohtainen. Toinen kiinnitti tehdessään huomiota pieniin kiinnostaviin yksityiskohtiin, toinen tasapainoiseen kokonaisuuteen.




Yrittämistä, oppimista, selvittämistä, onnistumista. Käsillä tekeminen on matkailuelämys. Jokaisella tuliaisena ja matkamuistona itse tehty tai koristeltu tuote. Jotakin hyvin erityistä!




perjantai 15. toukokuuta 2015

verannan kutsu




Etuverantamme päätyyn sisustan aina kesäksi sopen, johon voi pötkähtää torkkumaan tai vetäytyä istuskelemaan teemukin kanssa. Yliromanttisen, vaaleanpunaisen hyttysverkon alla uppoudutaan lehtiin, haaveillaan uusista projekteista tai neulotaan tai virkataan. 

Äskettäin siivotessani, vaihdoin sopen seinätekstiilin. Nostin kaapin uumenista esiin vanhan tilkkutäkin, joka on lähtöisin äitini kätevistä käsistä yli 30 vuoden takaa. Täkki oli aikanaan mm. käytössä pikkutyttäreni huoneessa sängynpeitteenä.

Minusta se sopii nyt loistavasti tuomaan pirteyttä ja väriä verannalle, enkä jaksa kovin murehtia sitä, että aurinko tulee sitä syleilemään aika ronskin ottein. Täkki on kulunut ja haurastunut. Olen sitä paikannutkin jonkun kerran. Mutta joka tapauksessa - tilkkutäkki on edelleen yhtä punainen ja herkullinen kuin kesän ensimmäinen suuhun sujahtava makea mansikka! 




Kesäsoppeni laipioon ripustin mieheni kansakoulukäsityönä tekemän lampetin. Kynttilöiden sijaan laitoin siihen neljä pientä kukkaruukkua. Ruukut näyttivät kuvassa niin tyhjiltä, että "piirsin" kuvankäsittelyojelmalla niihin hassut tekokukat. Ruukut saavat totta kai oikeat kesäkukat, kun säät ovat lämmenneet.

Kukkivat koivunoksat valosarjoineen luovat edelleen verannalle samaa tunnelmaa. Uusi iso risukranssi olisi verannalle saatava myös. Ja rottinkituolien päälliset pitäisi päällystää uudelleen... Toivon lisäksi kasvattavani verannalla viime kesän tapaan paljon vihreää.


tiistai 12. toukokuuta 2015

voittajana



Tiedätkö - minulla on ihan voittajan fiilis! Laudeliinakankaasta, jota kudoin viime viikolla työpäivien päätteeksi, tuli niin upeeta, etten meinaa saada silmiäni irti siitä. Kangasta hivelen ja huokailen, että ihanko minä tuollaista sain omin käsin aikaan. 

Kun moneen, moneen vuoteen istahdin erityisen pellavaloimen ääreen, kutominen oli niin hirveän mukavaa, etten pystynyt lopettamaan ennen kuin loimi oli lopussa. Nyt minulla on 4,5 metriä kaunista, kapeaa pellavakangasta.

En suinkaan raaski sitä kaikkea tehdä laudeliinoiksi, vaan päärmään ainakin yhden pätkän kaitaliinaksi. 




Kutominen inspiroi kutomaan lisää. Oma mattoloimi omassa varastossa odottaa. Alkusolmut on tehty ja lähtölaukaus ammutaan ensi viikolla.

Harmi, että niin moni käsitöihin muuten kalleellaan oleva ihminen jättää istahtamatta koskaan kangaspuiden ääreen, eikä koe kutomisen hurmaa. Aluksi se tuntuu ihan taikuudelta. Suosittelen. Käsityökeskuksissa odottavat valmiit loimet ja saat henkilökohtaisen neuvonnan.



maanantai 11. toukokuuta 2015

matkamuisto



Kankaan hankinta matkamuistoksi on kiva juttu. Vuosi sitten vappuna kävin Pärnussa ja ostin sieltä siistiltä kirpparilta vanhat retrohenkiset verhot. Kangas on viskoosia ja hyvin laskeutuvaa. Materiaali sopii loistavasti A-linjaiseen, helmasta levenevään tunikaan, jonka niukka hartialinja tasapainoittaa mallia mukavasti. Malli on sama kuin tässä tunikassa, mutta hihat ovat lyhyet.

Kohta saan kokea Pärnun ja sen orastavan kesän uudelleen. Tällä kertaa matkanjohtajan roolissa käsityömatkalla. Olen iloinnut siitä ennakkoon jo monta kuukautta.




torstai 7. toukokuuta 2015

maljakkopallo


Jytyläiset liittoutuivat keskenään mosaiikkipallo-iltaan viime maanantaina käsityökeskuksessa ja minä olin siellä myös.

Haluaisin sanoa, että tämä kuva minun pallostani valehtelee - että mosaiikkineliöt on liimattu täydellisesti riviin, suuresti harkiten ja hyvässä järjestyksessä. Mutta pakko myöntää, että pallon muoto asetti omat haasteensa ja lopulta kuvio jatkui ihan itsekseen ja vapaasti omilla poluillaan. Outoa miten helppo voi yht´äkkiä muuttua kovin vaikeaksi.

Pidän palloni herkullisesta väristä. Pallolle löytyi paikka 1980-luvun maljakon päältä ja tämän huoneen pöydältä.  Siellä sitä on nyt hyvä katsella.


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

työpäivien päätteeksi



Olen nyt parina päivänä ryhtynyt työpäivän päätteeksi vähäksi aikaa kankuriksi - kuten alan taitureita ennen vanhaan kutsuttiin - ja kutonut laudeliinaa käsityökeskus Alliinan valmiiseen loimeen. En siis tarvinnut tietää mitään kudonnan sidosopista, kankaan rakentamisesta tai onko tämä sidos panamaa, ripsiä vai kilpikangasta. Ihailin vain edellisen asiakkaan kutomaa laudeliinaa ja päätin, että minä tahtoo myös.




Tätä kutoessa en voi herpaantua toisen kanssa höpöttelemään. Heti  menee poljentajärjestys pieleen ja tulee virhe. Ja purkaminen ei ole kivaa. Mutta keskittyneenä työ etenee ihan silmissä ja kohta huomaat, että vajaat kaksi metriä kaunista puuvillapellavakangasta on kudottu!






sunnuntai 3. toukokuuta 2015

iloinen tavara (8)


Tänä viikonloppuna saimme siskoni kanssa hirmuisesti virtaa vanhoista Kotiliesi-lehdistä, 
jotka olivat ilmestyneet ennen meidän syntymävuosiamme.


lauantai 2. toukokuuta 2015

opiskelumuistoja roskiin



Järjestelin uudelleen varastoa, ettei kaikki olisi hyrskyn myrskyn, kun istahdan talvitauon jälkeen kangaspuiden ääreen. Pihasta ovat lumet sulaneet. Kevätauringonsäteet hiipivät varastoon sisälle. Kevät saa kaiken tämän aikaan. Pääsen pian käyttämään hoksottimiani kangaspuiden ääreen. Viimeiksi kudotun pikkumaton jälkeen lointa on laskujeni mukaan jäljellä noin  kolmen pitkän maton verran.

Varastoa siivotessani päätin vihdoinkin luopua viimeisistä opiskeluaikaisista mapeista. Paperia sisältävät mapit olin jo heittänyt joskus aiemmin jätepaperikeräykseen, mutta nämä viimeiset mapit olivat täynnä kaikenlaisia taustapahveille niitattuja mallitilkkuja ja –töitä. Niitä silputessa ja repiessä tuli mieleen muistoja opiskeluvuosilta. Mieleeni palasivat hetket, joissa mallityöt olivat syntyneet. Valmistuimme opiskelukavereiden kanssa ompelu- ja neulealan suunnittelijoiksi 1986. 

Löysin myös vanhan päiväkirjani, jossa kerron neulekoneen hankinnasta. Vuosi oli 1981. Kone on edelleen... ei täydessä, mutta hyvässä iskussa.


perjantai 1. toukokuuta 2015

1. toukokuuta


Kolme punaista kattilaa kukkineen muodosti asetelman bremeniläisessä etupihassa Saksassa joulun aikaan. Nyt se sopisi väriläikäksi minun keväiseen pihaani. Hauskaa Vappua!