keskiviikko 27. toukokuuta 2015

murkkuikäisenä

Rakkaan, ja muistoja sisältävän käsityön arvottaminen on vaikeaa, eikä sitä usein ole syytä arvottaakaan. Mutta tämä ajatus hurahtaa mieleni, kun levitän eteeni kangaspalan, joka on oma kirjontatyöni melkein sadan vuoden takaa.




Olin murkkuikäinen, kun kirjoin oman paitani selkämykseen Suuri Käsityökerho-lehden ohjeella ison kukkakimpun. Vuodet kuluivat ja kuluivat ja saattoi se vuosikymmenkin vaihtua... ja paita jäi pois käytöstä. En muista sitä hetkeä, kun päätin, että on aika luopua paidasta, mutta olen leikannut paidan takakappaleen talteen. Että tuo vaivalla kirjottu kuvio säilyisi ja siirtyisi ehkä toiseen käsityöhön.

Nyt otin kuvan tuosta kangaspalasta ja pysähdyn miettimään sitä maailmaa ja sitä elämää, jota ei enää ole. Murkkuikää en kaipaa kyllä yhtään.

Mutta siirtyykö tämä käsityö vielä joskus johonkin toiseen käsityöhön - saa nähdä. Tyynyksi ommeltuna se ainakin sopisi keittiön puusohvalle tämän ja näiden tyynyjen seuraan.


3 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Ihana muisto nuuoruudesta, jolloin kirjotiin farkkujen lahkeita, hattuha, paitoja jne.

Unknown kirjoitti...

Kauniisti kirjottu, taitoa ollut jo teininä! Kuka sitä kamlaa murkkuikää kaipaisikaan ;)

nätti rätti itse kirjoitti...

Kyllä vaan, oma murkkuikä, pah!