helteen helmoissa

Helteen helmoissa.  

Karavaanareina.

Jumittuneena suosikkiini - Camping Hietasaareen, Uuraisissa.

Mutta mikäs täällä on ollessa, kun mukana on lankaa ja puikot. 

Hyppää välillä järveen ja neuloo taas. 

Läksin liikkelle ensin villasukkien isoäidinneliö varsista. Nämä lahjaksi saadut sukat olivat osoittautuneet täydellisiksi, mutta jatkuvassa käytössä pohjat olivat kuluneet puhki. Oli siis aika neuloa uudet terät entisiin.

Ja sitten on myös toinen neule, josta myöhemmin lisää. 

Ja kolmaskin, mutta siitä loppuu pian lanka.

Hyvää hellettä hyvät ihmiset!

tapaamisiin!

Aij-jai miten jännittävää! 

- Eija

pom-pom-tyynyt

Pom-pom on englantia ja tarkoittaa tupsua. Ja tupsuja näissä tyynyissä on! En oikein tiennyt miten muutenkaan niitä kutsuisi. Tupsutyyny kuullostaa tylsemmältä.

Tupsut ovat virkkauksen sisällä kulkevan mustan langan pampuloita.  Jonakin päivänä oivalsin, että näinkin voisi tehdä.

Tyynyt syntyivät tänä kesänä valkoapilan kukkiessa. Silloin oli vielä iltaisinkin matkatessa tarpeeksi valoisaa autossa virkata. Toinen näistä syntyi matkalla Kemijärvelle ja takaisin.

Myös tätä pom-pom-virkkausta ohjaan käsityöretriitissä, jos se toteutuu.

kirjan viemää

Nimeltä mainitsematon kirjakauppaketju on viime viikkoina hemmotellut asiakkaitaan alennuksella, jossa ennestään tarjoushintaisista kirjoista saa vielä -40% alennuksen. Senpä vuoksi on pitänyt avata kirjakaupan ovi useammalla paikkakunnalla ja hankkia uusia käsityökirjoja tolkuton määrä. Ihan kirpparihintaan.

Uudesta käsityökirjapinosta huolimatta elän tällä hetkellä mielikuvisssani ihan toisenlaisissa sfääreissä: Raikas Oy:n pukutehtaalla 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Tätä kirjaa en ostanut, vaan se ponnahti silmilleni erään karavaanarialueen kirjanvaihtohyllystä. 

Kirja heijastelee kuvaa menneiden vuosikymmenten yhteiskunnasta, tehtailijasuvun rohkeasta yrittäjyydestä, riskinotosta, politikoinnista ja näyttävästä elämästä. 

Kirjan viimeisiltä sivuilta selviää, että Raija Oranen kirjoitti tämän lähes 700 sivuisen kirjan sen jälkeen, kun se esitettiin tv-draamana 1993-1994. En katsonut sitä silloin, mutta muistan sen kyllä tulleen. Sarja on (tai oli) hankittavissa dvd:nä. Ehkä yritän hankkia ne jostakin vielä. Ja vietän tulevan syksyn sateisimmat viikonloput jakso jaksolta maratonin lailla Puhtaita valkeita lakanoita seuraten. Samalla tietenkin syntyy myös kuin itsestään monta villasukkaa tai virkattua palaa.

Muistatko tämän sarjan? Katsoitko?

puistovirkkaajasta bussivirkkaajaksi

Tulipa käytyä ryhmän kanssa käsityöretkellä kohteissa Turku-Tukholma-Taalainmaa. 

Bussimatkoilla huomasin aina hamuavani sopivan hetken tullen käsityöpussiani ja sen sisältöä. Muutuin puistovirkkaajasta bussivirkkaajaksi. Ja niin syntyi nippu neliöitä lisää.

Mutten minä raaski niitä koristeeksi puuhun kiinnittää, vaikka kovin hauskoilta ja huvittavilta näyttivät turkulaisten värikkäästi vaatettamat puut Aurajoen rannalla.

puistovirkkaajan neliöt

Pikkuneliöiden virkkaaminen reissun päällä on kätevää ja näppärää. 

Pari päivää ennen matkantekoa yritin etsiä Alliinassa myynnissä olevalle ohuelle virkkauslangalle ohjetta. Ajattelin virkata neliömallin, joka olisi  melko tiivis, enkä halunnut päätyä tuttuun isoäidin neliöön. Kokeilin paria kolmea lehdestä löytynyttä mallia, mutten kumpaankaan ollut tyytyväinen. Luovutin. Ja sitten alkumatkasta onnibussissa syntyi malli ihan itse säveltäen.

Turisti kävelee paljon, koska maan alla metrossa ei halua olla. Sitä paitsi myös aurinko lämmitti niin mukavasti niskaa ja olkapäitä.  Kun tossut alkoivat kiristää jaloissa liikaa, oli aika pysähtyä puistonpenkille, antaa varpaille ilmakylpy ja ottaa virkkuukoukku esille. 

Syntyi myös toinen nippu neliöitä. 

Kotona otin ensimmäisen satsin viimeistelyyn. Kokosin niistä päällisen keltaiselle jakkaralle. Virkkasin myös pari kolme poikkeavanväristä palaa, koska se tekee pinnasta ilmeikkäämmän (lue: koska keltainen lanka loppui). 

viikko väriterapiassa

Kaupunki on rouhea, hieman tuhruinen, vanhaa arkkitehtuuria pullollaan, linnoja ja kukkuloita. Kaupunkia halkoo Tonava.

Rennolla otteella ja mitä eriskummallisimmilla esineillä sisustetut kahvilat ja rauniobaarit kolahtivat eniten. Myös vintage ja second hand liikkeet tarjosivat kiksejä käsitöihin. 

Aurinko ja vehreys suosivat puistovirkkaajaa ja hänen kaikkialla hyppelevää tyttöään. 

- arvaa, missä kaupungissa olimme?

näyttelyssä dora jung

Minulla oli mahdollisuus piipahtaa viime sunnuntaina Jyväskylässä ja Suomen käsityön museossa. Pääsin tekstiilitaiteen äärelle näyttelyyn, jota kovasti olin toivonut pääseväni näkemään ja kokemaan. 

Näyttelyssä esillä olevat Dora Jungin kutomossa valmistetut tekstiilit oli nostettu esille pääsääntöisesti varkautelaisen Tuomas Sopasen yksityiskokoelmasta. Ja kun hän kertoi tämän näyttelyn tulemisesta ja kokoamisesta jo viime lokakuussa oltuaan vieraanamme ja ryijyasiantuntijana Lähikäsityömessuillamme Iisalmessa, niin tämä näyttely oli haluan nähdä, haluan -listalla. 

Näyttely oli tyylikäs ja kaunis kokonaisuus. Ja rakastan sitä, että voin yksin hiljaa pysähtyä, tuumailla, kuvata, perehtyä, ihmetellä ja inspiroitua kaiken kauniin keskellä.

Ole hyvä, tässä on muutama kuva mitä kaikkea näin ja mistä kaikesta nautin.

1. syyskuuta 2016

Terveisiä Helsingistä!

näkymät naapurikylässä

Lomapäivän piristykseksi päätin lähteä turistiksi naapurikylään.

Ensimmäisenä suuntasin Romurinsessan kierrätystaidenäyttelyyn.

Sitten näyttelystä lähtiessäni huomasin kulkevani ohi hyvin nokisen ja surullisen rivitalon...

Tulipalo vei äskettäin 12 taloudelta kodin ja kaiken.

Mutta onneksi henkilövahingoilta oli vältytty.

Lopuksi piipahdin vielä paikallisella kirpparilla ja ostin 3,5 eurolla kotiin matkatuliaisia; 

matkalaukun (köynnöskrasseille) ja pikkukumpparit (tuolinjaloille). 

Naapurikylän kesämatkailuterveisin, 

Eija.