pellavaneliöitä

Nyt tiedän mistä kesä on tehty?

Palavirkkauksesta.

Uusi projekti alkoi jo.

ei muurahaisille

Tänä kesänä en olekaan antanut keväällä vääntämäni pajupuun kasvattaa lehtiä.

Edelliseen ruukkupajuun pesiytyi heti harmittavasti muurahaisia ja se oli veivattava heti ensimmäisen kesän jälkeen kuusikkoon. Nyt tilanne on seurannassa, ja sota muurahaisia vastaan julistetaan tarvittaessa heti.

Sateinen päivä takana!

ulkoilmaelämää

Eikös oma piha olekin paikka, joka saa olla talon asukkaittensa näköinen ja oloinen?

Kun kesä on jo näin pitkällä ja loma nyt jatkunut muutaman päivän rennosti kotoillen, niin kädet janoavat jatkuvasti jotain puuhaa. Nyt tuntuu siltä, että pihaan on mukava tehdä hauskoja pieniä yllätyksiä.

Halkovajan seinälle tehdyn makrameekoristeen ja uusien kalustetyynyjen ompelun jatkoksi.

Ja viime kesänä viritetyn pikkulaukkuseinän lisäksi.

Niinpä - tiistaina ommella hurautin pikaisesti iloisen keltaisen viirinauhan verannalle.

Eilen keskiviikkona vasaroin kierrätysmosaiikkia ja päällystin vanhat korkkarit. Asetelmaksi vaikka kukkapenkin reunuskivelle.

Tänään oli tarkoitus täyttää kivillä kaikki lieriöt, jotka tein katiskaverkosta "pikkuaidaksi" pitsipuiden väliin, mutta aamulla suuntasimmekin turistiksi Kuopioon. Kävin katsomassa mm. korttelimuseon aittoihin ja pihamaalle levittäytyneen Henkien Mylly -näyttelyn, joka on rakennettu kivasti ITE-taiteen hengessä (kuva).

kirjan viemää

Nimeltä mainitsematon kirjakauppaketju on viime viikkoina hemmotellut asiakkaitaan alennuksella, jossa ennestään tarjoushintaisista kirjoista saa vielä -40% alennuksen. Senpä vuoksi on pitänyt avata kirjakaupan ovi useammalla paikkakunnalla ja hankkia uusia käsityökirjoja tolkuton määrä. Ihan kirpparihintaan.

Uudesta käsityökirjapinosta huolimatta elän tällä hetkellä mielikuvisssani ihan toisenlaisissa sfääreissä: Raikas Oy:n pukutehtaalla 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla. Tätä kirjaa en ostanut, vaan se ponnahti silmilleni erään karavaanarialueen kirjanvaihtohyllystä. 

Kirja heijastelee kuvaa menneiden vuosikymmenten yhteiskunnasta, tehtailijasuvun rohkeasta yrittäjyydestä, riskinotosta, politikoinnista ja näyttävästä elämästä. 

Kirjan viimeisiltä sivuilta selviää, että Raija Oranen kirjoitti tämän lähes 700 sivuisen kirjan sen jälkeen, kun se esitettiin tv-draamana 1993-1994. En katsonut sitä silloin, mutta muistan sen kyllä tulleen. Sarja on (tai oli) hankittavissa dvd:nä. Ehkä yritän hankkia ne jostakin vielä. Ja vietän tulevan syksyn sateisimmat viikonloput jakso jaksolta maratonin lailla Puhtaita valkeita lakanoita seuraten. Samalla tietenkin syntyy myös kuin itsestään monta villasukkaa tai virkattua palaa.

Muistatko tämän sarjan? Katsoitko?

kesäloma jatkuu

... ja onpa taas kiva olla kotona.

Raumalla valmiiksi

Raumalle asti ennätin ennen kuin työ oli valmis. Hame siitä tuli.

Hamonen olisi varmaan syntynyt parista lankakerästä, mutta sen virkkaaminen ei olisi ollut yhtä jännittävää. Eikä hameesta olisi tullut yhtä hauskan kirjavaa.

Hame syntyi nimittäin kangaspuista poistetuista tutkaimista. Tutkaimet tarkoittavat loimen loppua, jota ei enää pysty kutomaan. Se on käsityökeskuksissamme hukkamateriaalia ja hävikkiä, jota syntyy väkisin.

Tähän hameeseen olen käyttänyt kolmet puuvillaloimen loput ja lanka on virkattu kaksinkertaisena, koska se on ohutta lankaa.

Otin loppukeväästä yhdet tutkaimet ja virkkasin näistä langanpätkistä pyörylöitä. Sitten toiset. Ja lopulta löytyi kässärin kätköistä vielä kolmannet ja onnekseni pitkät. Ne käytin siihen, että sain pyörylöistä neliöt.

Neliöt yhdistin ommellen. Lopputuloksena on iloisen kirjava hame, jota aion pitää myös "lannevaatteena" pitkien housujen päällä.

Projekti sai alkunsa heti kohta Budapestin väriterapian innoittamana. Jos joskus palaan vielä Budapestiin, niin puen tämän iloisenkirjavan hameen päälleni ja suunnistan Ravintola Puderiin ja nautin sen kalleimman lounaan!

on yhdistämisen aika

Minäpä tiedän mitä minä teen seuraavat pari käsityöelämän täytteistä kesälomapäivää. 

Värit ovat kuin viikko sitten käydystä Avoimet Puutarhat päivän tutustumiskohteesta - Marin ihanasta puutarhasta Lapinlahdella. 

auringon syleilyssä

Aurinko on kiva kaveri, mutta sillä on tapana ottaa ulkona olevat tekstiilit liian tiukasti syleilyynsä. Ei yhdessä, mutta useammassa kesässä, se oli taas haalistanut istuintyynyjen värejä ikävästi.

Aiempi kukallinen oranssi mikrokuitukangas kesti sen kyllä hyvin. Joten onnekseni löysin vielä samaa kangasta uusiin päällisiin - sinisävyisenä.

Kun olin saanut ommeltua koneella tyynykappaleet pussiin, siirryin ulos, kohotin katseeni taivaalle ja iskin auringolle silmää. Tyynyjen viimeistelytyö tehtiin yhdessä auringon kanssa - pihakeinussa ja verannalla ahkeroiden.

Voi taivas miten kaunis päivä!