Aiemmassa postauksessa epäröin, mahdanko ehtiä neuloa pitsihihattimeni valmiiksi ennen joulumatkaa. En ehtinyt. Vaikka kyllä se olisi ollut kylmässä Bremenissä ja Berliinissä tarpeen.
Tämä oli sellainen etanavauhtia edennyt neule, joka vaati kurinalaisuutta sekä huolellista kirjanpitoa lisäyksistä ja kavennuksista. Mutta tyytyväinen olen. Tämä neule sijoittuu jo nyt kategoriaan "lempparit".
Liukuvärjätyissä langoissa on tavattoman hauskaa seurata langan värin liukumista tummasta kirkkaaksi ja päinvastoin. Lanka on Tallinnasta muutama vuosi sitten hankittua. Olin ostanut kolme kerää, jotka olin epähuomiossa valinnut kahdesta eri väristä. En huomannut niiden eroa, ennen kuin olin neulonut jo pitkälle ja tietenkin olin aloittanut neuloa väristä, jota minulla oli vain yksi kerä. Sitten onnekseni huomasin, että molempien lankojen tummin kohta oli samanlainen ja langan vaihtaminen toiseen oli hyvä tehdä juuri siinä kohtaa.
Hihat ovat eriväriset, mikä näyttää ihan tarkoitukselliselta. Mutta voin paljastaa (vain) sinulle; se oli oikeasti ihan puhdas vahinko.
6 kommenttia:
Upealta näyttää!
Ompa upea hihatin.
Upea on! Värin erilaisuutta ei ainakaan kuvassa huomaa. Väri vaihtuu kauniisti, ihankuin auringonvalo osuisi hihoihin!
Kaunis! Tuollaisen ehkä jaksaisin tehdä, vaikka hihat ovat pitkät ja niissä on paljon neulomista. On niin pitkät kädetkin. Mutta eikäs tuo tehdä yhtenä kappaleena? Semmoiset neulomukset ovat minun suosikkeja. Ei tarvitse tehdä toista osaa ja kolmatta osaa....
Kyllä vaan. Hihansuusta hihasuuhun se neulotaan.
Kaunis hihatin. Ja juuri niinkuin kirjoitat, värit sopivat hyvin toisiinsa.
Lähetä kommentti