Eräänä päivänä toimistolla erään hyllyjärjestelyn ja siivouspuuskan yhteydessä putosi syliini musta nahkakantinen kokouskansio. Edellisten toiminnanjohtajien perintönä. Kiva löytö.
Puhalsin siitä pölyt taivaan tuuliin ja pyyhin sormenjäljet pois. Totesin sen olevan vielä ihan siisti ja käyttökelpoinen, mutta, mutta... kun minä olen tällainen, niin ajattelin, että voisinhan minä puhaltaa siihen hieman uutta henkeä.
Otin sen mukaan kotiin ajatuksena ommella sille värikkäät, kankaiset irtokannet peittämään mustan värin. Mutta kun olin pyöritellyt lukemattoman määrän kankaita sen yläpuolella, mittaillut ja aloittanut leikkaamisen, tajusin, etteivät irtopäälliset tulisi pysymään siinä kunnolla koskaan paikallaan. Tuskin reunoihin liimattunakaan, koska taitoksesta olisi tehtävä niin kapea.
Niinpä hihasta oli vedettävä seuraava kortti. Ja vielä seuraava. Ja lopulta päädyin sitten liimaamaan siihen vanhat virkkauskuviot, jotka leikkasin irti Mary Oljen vanhasta virkkauskirjasta. Samasta, joihin olin leikannut kuvia myös näihin joulukortteihin.
Kansion nahkainen arvokkuus ja tyylikkyys säilyivät, mutta kontaktimuovilla kiinnitetyt virkkauskuviota tuovat kanteen ja sisätaskuun uutta ilmettä.