lahja tunikan pienennyksestä

Minulle kiikutettiin viime keväänä kelloköynnöksen taimi.

Kiitokseksi erään turkoosin tunikan pienennyksestä. Olin kieltäytynyt tarjotuista euroista ja vihjasin, että jos joskus tällä intohimoisella pihapuuhastelijalla olisi joku ylimääräinen kesäkukan taimi, niin olisin sellaisesta hyvin iloinen.   

Niinpä eräänä kevätpäivänä hän ilmestyi taimikassin kanssa oveni taakse.

Laitoin köynnöksen alun kasvamaan isoon ruukkuun ja se on voinut koko ajan erittäin hyvin. Päivä päivältä siitä kasvoi komea kiipeilijä ja lopulta se kohosi etusisäänkäynnin päätykolmion korkeuteen saakka. Syksy on nyt maalannut sen ihanan voimakkaan lilan sävyiseksi.

Aion siirtää sen talveksi varaston viileyteen, ja toivon pääseväni nauttimaan sen kauneudesta myös seuraavana kesänä. Luin, että se voisi ”talvehtia hallalta suojatuissa sisätiloissa”.

Heipä hei, turkoosin tunikan omistaja! 

Kaunis köynnöskasvi ja ne kaikki muut taimet oli suurenmoinen ele, kiitos!

leggarit ja minari

Kotiympyröissä hyöriessä on pukeutumiskoodi yleensä aivan omanlaisensa. Rentoutta. Vapautta. Joustavuutta. Leikkisyyttä. Kyllä, niistä on mielestäni parhaimmat kotivaatteet tehty!

Minä tassuttelen kotona yleensä leggareissa ja minihameissa, teepparissa ja villasukissa. Tänä aamuna tajusin, että nyt haluan jotain uutta.

Kaava oli taas se ikivanha ”damaskien” kaava ajalta, jolloin silmät sikkurassa ompelin keskellä yötä, kun kaikki pikkupentuni olivat vihoviimein saaneet päänsä tyynyihin. Ihan edelleen se on ihan ok kaava. Tosin nykyisin ”damaskeista” puhuessasi paljastat olevasi ikäloppu. Sana ”leggarit” on tätä päivää.

Samalla saumurin surautuksella syntyi myös leggareihin sopiva minari. Ja sitä tietty halusin sotkea vähän kangasliiduilla, jonka jälki kiinnittyy silittämällä.

****

Kas, uusi lukija jälleen, Bluemama, terve!

after ski kuomaseni

Kuvittelen tuottavani lukijoille suuuuuuren pettymyksen J, koska minulla ei ole taaskaan esitellä keltaisia villahousuja valmiina.

Niinpä päätin kaivaa näytille jonkun kuvasarjan viime kevättalven neulomuksista. Törmäsin ensimmäisenä kuviin omien kuomatöppösteni tuunaamisesta. 

Neuloin ensin putkilot pörrölangasta, joka oli purkulankaa vanhasta käyttämättömästä kaulahuivista. Ja nämä kaksi yksinkertaista putkiloa sitten pujotin kengän varsiin ja ompelin kiinni ylä- ja alareunastaan. 

Ne olivat viime talvena aivan varmasti tämän pitäjän muodikkaimmat after ski kengät! 

Ja ensi talven tuiskuissakin aion niissä tepastella!

ruskeista ryijylankapätkistä

Sisässäni tytisee aina, kun tiedossa on usean tunnin bussimatka. Silmissä alkaa välkkyä lankakerät ja koukut ja puikot tai jotain... Onko siis ihan pakko ottaa silloin jotain käsityötä mukaan, vaikkei mitään olisi sillä hetkellä kesken? Kyllä!

Viimeiksi sujautin kässäpussukkaani kerän, joka oli solmittu ruskeasävyisistä vanhoista ryijylangan pätkistä sekä 3 nron koukun. Nämä mehevän väriset, virkkaamalla päällystetyt purkinkannet, joista on koottu pannunalusia, ovat nimittäin tungeksineet päässäni jo jonkin aikaa. Tahtoo minäkin!

Niinpä aloin virkata... Virkkasin kiinteitä silmukoita, vaikka esimerkkiä matkimalla olisi pitänyt virkata pylväitä. Virkkasin syyskoivun sävyillä, vaikka esimerkkiä matkimalla olisi pitänyt virkata kukkien, auringon ja järvimaiseman sävyillä. Päällystin kurkkupikkelsikannet, vaikka matkimalla olisi pitänyt päällystää vauvanruokapurkkien kansia. 

Siis pieleenhän se meni; lopputulos ei ollut yhtä kaunis ollenkaan. 

Tosin vähäsen piristyin, kun huomasin, että vastapaistettujen muikkujen kanssa ne käyvät selvästi sävy sävyyn!

*******
Jaa, enpä olekaan vielä sanonut vast`ikään liittyneille uusille lukijoilleni, että kiva kun liityitte: Heidin iloinen käsityökulma, Heispaliina, riikan räpellykset, eikku ja Päivi Valtonen! 

Hei, tulkaa Kässäbloggaajien päivään 27.10.2012!

terveiset teatterilaivalta

En ole mikään laivaristeilyjen suurkuluttaja, saati intohimoinen tax free –shoppailija, mutta matkanjohtajan roolissa mukavien ihmisten seurassa se oli viime viikonloppuna hauskaa!

Ja kun laiva oli vielä lastattu teatterintekijöillä ja useilla eri esityksillä, kilpailuilla ja teatteripajoilla, niin Teatterilaiva2012 oli nautinto… Kyllä, nautinto se oli, mutta myös elämys isolla E:llä!

En ole mikään teatterintekijä, saati näyttämötaiteen tuntija, mutta koin esitykset jännittävinä, iloisina, ahdistavina, itkettävinä, ihmeellisinä, monimutkaisina, hämmentävinä, syvällisinä…  

Tässä pari kuvaa yhdestä niistä Teatteri Metamorfoosin Diiva ja mekaaninen sydän.

Teatteripajat kiersin kaukaa, mutta tarinateatterin teko pienelle yleisölle pienessä tilassa tuli myös tutuksi.

Ja Upota vastustajasi –imbroskaban finaali ennen satamaan saapumista suorastaan räjäytti teatterin tekijöiden ja ystävien kansoittaman teatteritunnelman kattoon!  Ihan huikeaa!

Voisin vaikka tahtoa tuonne tuollaiseen uudelleen!