hei missä minä bloggaan

Kotona bloggaamisen keskus on makkarin valkoisella seinustalla. Seinää piristää nyt lehtikuvat, jonka katselemisesta tulee hyvä mieli. 

Kuvien yhdistävä tekijä on kiinnitykseen käytetty musta, vetolaatikosta löytynyt vanha ilmastointeippi. 

Tänään laitoin julkiseksi työblogin, jota päivitän toisen toimistopöydän ääressä. Työpaikalla.

jaetut muistot

Mihin Marimekko-kuosiin omat muistosi liittyvät? kysytään Marimekkoelämää -näyttelyssä Suomen Käsityön Museossa Jyväskylässä.

Värikäs ja upea näyttelykokonaisuus pysähdytti. Mutta myös muiden muistot, joita oli kirjoitettu pieniin lappuihin. 

Omia  marimuistoja puntaroidessani ensimmäisenä tulivat mieleen ne kaksi perustavanlaatuista kauluspaitaa, jotka ompelin Jokapoika-kankaasta kauan, kauan sitten itselleni ja silloiselle poikaystävälleni. Paitoja pidettiin aikansa. Mutta kun ne sitten jäivät kaappiin, huomasin, että kestävästä kankaasta oli myös seuraavan sukupolven peuhuihin. 

Muutaman vuoden kuluttua meillä oli nimittäin kaksi yhteistä pojanviikaria (ja tyttövauva) ja tallessa nuo kaksi paitaa edelleen. Joten pikkuäitinä erään kesän kynnyksellä taioin paidoista kahdet minikokoiset lappuhaalarit. Lahkeet ulottuivat puoleen sääreen, kuten Pikku Pietarilla konsanaan. Ja muumi-merkit pistelin koristeeksi eteen ja taakse. 

Näyttelyssä tuli mieleen myös omat tilkkutyöni ajalta, jolloin kaikki tämän maan harrasteompelijat peittivät kotinsa seinät tilkkutöillä ja sohvat tilkkutyynyillä. Kotiin palattuani kurkottelin ompeluhuoneen yläkaappeihin ja löysin sieltä mm. seinävaatteen, johon on pistetty säpäleiksi Fujiwo Ishimoton 1985 suunnittelemaa painokangasta nimeltä Ilma. Tämä tilkkutyö on  myös ajalta "kolmen pikkuveijarin pitkät yöunet". 

Näyttely on esillä 30.8. saakka.

iloinen tavara (10)

Tilkut ja lompakko ei ole ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta joku muukin kuin minä on niiden yhdistämiseen viehättynyt. Pidensin itse noin vuosi sitten yhden mustan lompakon elinkaarta päällystämällä sen retrotilkulla. Kaikki kestää kuitenkin aikansa - se nuhjaantui kassinpohjan pyörteissä ja uuden hankinta alkoi olla mielessä.

Sitten olin äskettäin käymässä Toivalan Vanhan Pihan käsityökorttelissa Jyväskylässä. Ja törmäsin siellä lompakkoon, joka oli kuin tällaiselle tilkkuhamoseen pukeutuvalle tehty. 

Euroja tiskille laskiessani oletin, että ostan suomalaista tai ehkä jopa jyväskyläläistä käsityötä, mutta google valitettavasti kertoo, että valmistaja on amsterdamilainen ja esittelee sivuillaan samoja lompakoita erilaisin kuosein.

No pirteä ja iloinen tavara se minulle silti on! (Vaikka olin minä valmistajasta pikkaisen pettynyt. )

melkein joka paikassa

Mikä yhdistää näitä kuvia? 

Oikea vastaus: neulottu ja virkattu hattu!

Se on ollut tämän kesän ykkösasusteeni. 

Se on kiikkunut boheemisti takaraivolla esim. Hvitträskissä, Hämeen linnassa, Fiskarsissa.

Ja ruokakaupassa, kirjastossa, mökillä, leirintäalueella, torikahvilassa... muttei lenkkipolulla.

hvitträskistä seonnut

Olin iloinen, kun hokasin, että tämä kuvassa oleva isäntäväki on jo muuttanut pois tästä kämpästä. Pitänee seurata, jos tää kämppä tulee myyntiin. Se on nimittäin myös aikas kivasti sisustettu!

Katso vaikka Pinterestistä löytyviä sisäkuvia.

Terveisin, nimimerkki "Hvitträskistä seonnut"

lomamatkan alussa

Uusi, trikoomatonkuteesta solmeiltu hyttysverho.

Aamupuuro ja raparperikiisseli.

Sekä aamuaurinko. 

Niistä kelpasi nauttia lomamatkan alussa.

1. heinäkuuta

Verkolla pyydetty muikku on mökkiläisen parasta lähiruokaa!