Näistä mieluisista sukista en luovu ennen kuin ne on käytetty ihan loppuun. Sillä sukat ovat oman äitini sukkatehtaan uustuotantoa. Väljiin talvinilkkureihin nämä pystyraitasukat ovat tänä talvena sujahtaneet aina silloin, kun näkyviin jäävä varsi on sopinut mekkoon tai muuhun asuun.
Mutta oi-oi sentään, yhtenä päivänä kantapäihin ilmestyi ilkikuriset reiät. Kun ei ollut samanväristä lankaa, ajattelin, että perinteisen parsimisen sijaan paikkaan ne hieman kuperaksi virkatuilla, poikkeavan värisillä pyörylöillä.
Toimii. Kyllä vaan. Ja terkkuja mamalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti