tämä päivä

Tänään on ollut poppananleikkuupäivä, juoksulenkkipäivä, räntäsadepäivä ja... ai niin, totta kai myös isänpäivä ja kakkupäivä!

Mutta koska tämä on kässäblogi, on pysyttävä aiheessa ja laitettava loppuun vain kuva... siitä päivän poppananleikkuuhetkestä. Tai laitetaan kaksi.

kynttilän loistetta

Olen tänään käyttänyt monta tuntia lähes 4000 kuvan varmuuskopiointiin. 

Omassa pihassa ja kotona on tullut otettua ihan muutama kuva myös kynttilöistä. 

kassia punoen

Opin viime viikonloppuna punontakurssilla tuulimyllytekniikan ja kokeilin millaista sitä olisi tehdä matonkuteeseen. Aloitin punoa siitä kassia. 

Vaikka tekniikka on aika helppo, niin ei se helpolla päästä, sillä se on myös tylsän hidasta. Joten samaan aikaan on viihdytettävä itseään vaikka telkkariohjelmilla. Työ etenee melkein tekijäänsä riuduttaen. Sen vuoksi tavoite on saada se valmiiksi vaikka ensi vuoden hellepäiviin mennessä. Kesäkassiksi.

Hitaasti se etenee. Mutta olen laskeskellut, että jos solmin yhden rivin illassa, niin se olisi valmis jo tämän talven paukkupakkasten aikaan. Tämä työ ei salli minkäänlaista pitempiaikaista unohdusta, koska silloin se, miten kude kiepautetaan vasemman käden sormien ympäri ja miten toinen kude pujotetaan sen läpi, unohtuu ihan varmasti.

Olen tässä alkanut epäillä, että jos punon samalla tavalla koko kassin, se painaisi aivan liikaa, vaikkei siinä puolta omaisuutta kantaisikaan. Niinpä on keksittävä siihen jokin ratkaisu. Ehkä punon vain kassin alaosan ja jatkan sitä yksivärisellä kankaalla, vai ehdottaisiko joku jotain muuta?

kolmen tekstiilitaiteilijan näyttelyssä

(Heli Ryhänen)

(Pauliina Turakka Purhonen)

(Pauliina Turakka Purhonen)

(Pauliina Turakka Purhonen)

(Ulla Jokisalo)

Sadan kilometrin autolla rämpiminen kymmenen sentin loskassa alkoi tuntua tänään järkevältä ajanvietteeltä vasta, kun pääsimme itse asiaan: Kajaanin taidemuseoon tekstiilitaiteen äärelle. Kolmen naisen yhteisnäyttelyyn.

Valokuvaaja, joka käyttää töissään neulaa ja lankaa. On Ulla Jokisalo.

Kuvanveistäjä, jonka näyttelytöistä suurin osa oli keinonahkaisia isoja pelottavia otuksia. On Heli Ryhänen.

Ja kuvataiteilija, joka ompelee ja tikkaa, kirjoo ja pistelee... isoja keskiaikaisten kirkkoveistosten tapaisia  kangashahmoja ja -enkeleitä. On Pauliina Turakka Purhonen. 

Totta vai leikkiä? oli näyttelyn nimi. Totisia, jopa ahdistavan totisia, olivat monet työt. Leikillisyyttä vain jossakin. Ainakin Turakka Purhosen tekstiiliveistokset ovat sellaisia, etten töiden sanomaa ole koskaan oikein käsittänyt. Jos olen koskaan kovin yrittänytkään ymmärtää. Jaksan vain aina pysähtyä niiden ääreen ja hämmästellä hänen tekniikkaansa, muototajua ja tarkkuutta.

Näyttely oli elämys ja läksin melkein lentoon. 

Kävimme myös Antiikki-, keräily- ja vintagemessuilla, mutta ne jäivät tietenkin tämän näyttelyn varjoon.

verkkoa lampunjalkaan

Sen sijaan, että olisin valohoidoksi hankkinut korvavalot, herätyslampun, kirkasvalolampun, taskulampun, otsavalon ja muutaman loisteputken, tuunasin pöytälampun. Ja siitä vain jalan.

Se on odottanut jotain ideaa jo puoli vuotta. Siitä lähtien, kun sen kirpparilta kannoin kotiin. Kait yöllä olin seuraavan päivän punontakokeiluja alitajunnasani käsitellyt, koska aamulla herätessäni tajusin, että tänään kurssilla voisin kokeilla punoa sen jalkaan verkon. Samalla tekniikalla kuin pari muuta kurssilaista taikoi lasipurkista kynttilälyhdyt.

Siinä valohoitoa siis minulle riittämiin. 

Verkko on kuparinväristä muovitettua metallilankaa, alaosastaan tiheämpi ja harvenee ylös päin. Viimeistelin loppulangat kieputtamalla ne kiekuralle ja tuikkasin helmet niiden päihin. 

Vielä kun osasisin päättää miten saisin totisen yksivärisen kuvun ilmeikkäämmäksi.

viikonlopun viettoon

Tänään oli jo keskipäivällä ankean hämärää. Pimeä aika tuntuu vain pitenevän ja pitenevän. Kotiin päästyä sadekuurot kohisivat kattoon. Mieli oli matalana.

Että piristyisin vähän, päätin ottaa äkkilähdön. Ihan sama minne, kunhan siellä on valoisa tunnelma ja lämmin henki. Jotakin rentouttavaa ja piristävää.

Yllätys, yllätys, minä onnistuin buukkaamaan itseni sinne ja nyt olen taas vireessä.

Nimittäin punontakurssilla aion viikonlopun viettää. Onneksi hyväksyivät tällaisen viimeminuuteilla ilmoittautujan mukaan, kun ryhmä ei ollut vielä täynnä. 

Tämä ilta sujuikin sitten kuparisen tähtisissä merkeissä. Ja opettelin myös tuulimyllytekniikkaa trikoomatonkuteeseen.

Aamulla jatketaan harjoituksia. Nyt nukkumaan.

valmiit villurit

Saanko hehkuttaa? hei, saanko? ...... ? ...... ?

Okei, siispä vedän nämä uudet villurit jalkaani, hyppelehdin makkariin, pistän oven kiinni ja hihkun ja pompin pitkin ja poikin riemuissani kuin pikkulapsi namukaupassa! ... jes, jes, JES!!!!

Ohjeen kirjoitin aiemmin tänne. Lahkeensuun ja vyötärön voi viimeistellä mieleiselläään tavalla.