omaa suunnittelua

Kaikkiin käsityötoimintoihin liittyy omaa suunnittelua, omakohtaista ongelmanratkaisua ja omatoimista havaintojen tekoa. Niin myös tämän pajuliinan kutomiseen.

Kun viimeisen kerran kudoin marttojen yhteiseen poppanaloimeen (käsityökeskuksessa), päätin käyttää kuteena pajua. Toteuttaa idean, jota olin jo kypsytellyt laude- ja kaitaliinoja kierrätysmateriaaleista kutoessani. 

Ja minusta tuntuu, että lopputuloksena on liina, joka on enemmän kuin arkipäiväinen välttämättömyys!

Pistelin siihen mm. ison nipun piiskapajuja, jotka olivat ollut verannan somisteena jo pitkään. Useamman vuoden ajan, kesät talvet. Pajujen kuivumisesta aiheutuvaa kutistumista ei liene siis odotettavissa, joten liina pysynee tiiviinä, eikä löysty. Joka kolmanteen viriöön pistelin vihreää trikoomatonkudetta.

korituolin uudistetut istuintyynyt

Vastavalmistuneet tyynyt väliaikaisesti kotinojatuolissa.

Meillä töissä näyteikkunasta palautui korituoli takaisin Annen ja minun pieneen valtakuntaan toimistopuolelle. Ompelijaminäni alkoi kapinoida siinä olevien istuintyynyjen luonnetta ja päätti, että ne tarvitsevat hieman freesimmän ilmeen. Värillä ei ole mitään väliä… kunhan ovat keltaiset... sopien tilan vanhaan 70-luvun verhoon, jossa myös keltaista.

Heitin tyynyt auton takapenkille matkustamaan kotiini. Seuraavana päivänä, lauantaina vapaaehtoistöissä, Tekstiilikierrättäjien lajittelutalkoissa Varpaisjärvellä pyöri asia edelleen mielessäni. Ja sopiva kierrätysmateriaali löytyikin tähän tarpeeseen; iso keltainen tahraton pöytäliina.

Ompelijan silmissä pyöreiden tyynyjen päällystäminen on helppoa. Kaksi samankokoista pyörylää oikeat puolet vastakkain ja yhden sauman ompelu. Tosin ennen sitä halusin tikata keltaiseen pintaan jotakin piristävää. Niinpä päädyin piirtämään häviävällä tussilla viivan, jota pitkin siksakkasin okrankeltaista putkis-lankaa.

Tyynyjen takapuolelle valitsin ihan toisentyyppisen kankaan, joka löytyi omasta kangasvarastostani. Tyynyjen sinisävyistä romanttisempaa puolta voi käyttää, jos korituoli palaa joskus hillittyyn näyteikkunasomistukseen.

Lisäksi upotin tyynyjen sisään lisää täytettä, että niistä tuli houkuttelevamman näköiset istahtaa. Yhden vanhan tyynyn sisukset sinne sujahtivat. Hurraa taas – kierrätykselle! 

kahdeksan asiaa

Tarja Kangaspuilla kutoen -blogista on ilahduttanut minua KaunisBlogi-tunnustuksella, josta kuva yllä.

Tunnustuksen saajan on kerrottava itsestään kahdeksan paljastavaa asiaa...

1. Haluaisin ottaa kameran mukaan joka paikkaan.

2. Ja se kamera on Nikon D5100.

3. Sain viime jouluna lahjaksi muotokuva-objektiivin. 

4. Itsestäni otan kuvat niin, että kamera on jalustalla ja kädessäni on langaton kaukolaukaisin. 

5. Kuvankäsittelyohjelmista käytän eniten Picasaa.

5. Yöpöydälläni on tällä hetkellä luettavana Roope Lipastin Rajanaapuri.

6. Kirjastosta on lainassa lähes jatkuvasti kottikärryllinen kirjoja.

7. Viimeisin kirjahankinta oli hassu heräteostos: Style, vinkkejä maailman tunnetuimmilta muotibloggareilta.

8. Josta yllätys, yllätys löytyy myös joitain kivan inzpiroivia sivuja, vaikka suurin osa kuvista esittelee kakskyt kiloisten murkkutyttöjen henkkamaukka-tyylisiä asuja yhdistettynä huikeisiin korkkareihin, joita ei ole tarkoitettu kävelemiseen. 

Tämän tunnustuksen voit halutessasi ottaa mukaasi omaan blogiisi, ole hyvä!

Ja nyt... hyvää yötä!

värikkääseen tyyliin

Puikoilla soljuu nyt väriympyrän kaikki värit. Lähivärejä. Vastavärejä. Lämpimiä värejä. Kylmiä värejä. Yksi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä tämä lanka on minulle maailman kauneinta lankaa.

Neulon kaulaan sujautettavaa tuubia.

Tyylikirjat opastavat, että kasvojen lähelle on valittava väri, joka saa kasvot säkenöimään. Ehkä tämä rohkea väripläjäys ei saa kasvojani hehkumaan, silmiäni loistamaan tai hymyäni sädehtimään, mutta kaulan ympäri pehmeästi kietaistuna se tuo valtavan määrän energiaa. Se saa minut askeltamaan kevyesti kuin tähtitanssijat parketillaan ja ajattelemaan kuin Einstein...

yks puikollinen vielä

Heipä hei,

Tulin tänne emäntäni pyynnöstä kurkistamaan mitä tänne blogiin kuuluu. Hän on olevinaan niin kiireinen... Vaikka ei se minusta oikeasti niin kiireiseltä näytä; nököttää vaan sohvan nurkassa ja hokee vähän väliä: "juu, kohta kohta... yks puikollinen vielä..." Onkohan sillä kaikki okei?

terv, PikkuHeppu

p.s. Hyppelin riemusta, kun emäntäni sujautti päälleni tämän uuden riemunkirjavan villapaidan!

yks, kaks tossu

Vasta virkattua. Nopeasti.

Trikoomatonkuteesta.

Piti kokeilla, kun näitä näkee lähes joka blogissa. 

Ihan kivat kotitossut tulikin.

Kässäkeskusten tarjonnasta löytyykin värejä ja materiaalia yhteen jos toiseenkin tossupariin!

punainen villakangastakki

Kirpparilla alkoivat silmäni säihkyä tämän punaisen pitkän villakangastakin kohdalla. Ymmärsin, että sillä on vielä paljon käyttöikää, kun sen muodistaa.

(Villa)konepesun jälkeen aloitin helman lyhentämisellä. Mutta pelkästään siihen tyytyminen olisi ollut liian yksinkertaista. Jotain, jotain, jotain se vielä huusi yksityiskohdaksi.

Yhden illan mietin eri vaihtoehtoja ja selailin lehtiä ja kirjoja. Liian tavanomaisia ideoita. Liian kummallisia ideoita. Liian työläitä ideoita.

Sitten lopulta päädyin hyödyntämään helman leikkaamisesta jääneitä ylijäämäpaloja. Leikkasin pari senttiä leveää kaitaletta ja ompelin ne poimuttaen helman sivukappaleisiin. Lopputuloksena oli mielenkiintoista kolmiulotteista pintaa, joka luo illuusion leveämmästä helmasta.

Ja kun vielä lisäsin taakse ylävyötärön kohdalle leveän kuminauhakujan luomaan vaikutelmaa empirelinjasta, niin malli oli mieleiseni.

Hyvän takin sain 5 eurolla ja muutaman tunnin mielekkäällä tekemisellä!