kaulaketju

Tämä kaulakettinki yllättää. Se lienee paksumpaa kuin sinisellä Saimaalla seilaavan s/y Karlon ankkuriketju.
Mutta se on unelman kevyttä, koska se on neulottu. Iloinen värisarja kaulaan ripustettavaksi. Ei varmasti lämmitä yhtään, mutta yksiväriseen puseroon yhdistettynä se tuo sopivasti volyymia pukeutumiseen.

Erityishuudahdus täältä ruudun takaa kiuruvetiselle Anitalle, jonka kaulassa samalla tavalla neulottua kaulaketjua muutama päivä sitten ihastelin ja jolta sain vinkkiä tekniikkaan.

Villan sijaan minä tosin valitsin langaksi puuvillaa. Halusin lenkeistä erimittaisia, joten silmukkamäärä vaihtelee (20-36 s). Viimeistelin nurjan puolen päälle päin kuten Anitalla.
Koska ohjetta ei ollut, tekniikka kehittyi tehdessä. Ensimmäisen ja viimeisen lenkin valmistuminen eroaa toisistaan kuin Saimaan syysmyrskyt tyynestä kesäpäivästä. Kahdesta viimeisestä lenkistä ei silmukointikerrosta taida enää huomatakaan.
Varsin omaperäinen kaulakoriste siitä tuli. 

neuleen kukkapuu

Tällä viikolla minulla oli mahdollisuus opastaa muutamaa ala- ja yläkouluikäistä käsityökoululaista vaatteiden tuunauksessa. Tuunaaminen tulee englanninkielisestä sanasta tuning ja alunperin sitä käytettiin puhuttaessa autojen tuunaamisesta. Tuunaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että teollisesti valmistettua massatuottetta muutetaan persoonallisemmaksi. Tuunaaminen on uudistamisen ja muodistamisen sisar.

Kahmiessani esimerkkejä omista vaatteistani tuohon kässäkoulun tuntiin, tajusin miten paljon omassa vaatevalikoimassani on muodistettuja ja uudistettuja vaatteita. Vain osan, kaksi isoa kassillista otin mukaan.

Tämä kuvassa näkyvä on yksi niistä. Ihana hyvälaatuinen neule, jonka takakappaleeseen halusin jotain omaperäistä. Muistan, kuinka ensin löysin lankavarastosta samanvärisen roosan puuvillalangan. Sitten se alkoi muuttua pikkukukiksi, kukille kasvoi varret ja lopullisessa sommittelussa kehittyi kukkapuu. Käsin pikkupistoin kaikki yksityiskohdat kiinni neulepintaan ommellen.

Näyttää siltä, että tämä neuletakki on liittoutunut ruudullisen puuvillamekon kanssa. Onhan molemmissa samaa miellyttävän vanhahtavaa roosaa. Ne eivät suinkaan ole päässeet pölyttymään käyttämättöminä, vaan ovat sujahtaneet päälleni aina silloin tällöin jo ainakin parin kolmen vuoden ajan.

neutraali juttu

PikkuHeppu hilasi itsensä keikkumaan iloisesti tuolin käsinojalle. Väriläiskäksi muuten mustavalkoiseen kuvaan. Sallittakoon se hänelle. Koska PikkuHeppu on kiltti ja koska tuoli on muuten niin neutraalinsävyinen, vaikka uutta puhtia se on juuri saanut uudella verhoilulla.

Matonkudevirkkaus on tekniikka, jolla saa ihmeitä aikaan. Myös tämän tuolin selkänojaan.

Sen sijaan istuinosan päällisen ompelin. Valitsin sitä varten työpaikaltani kässäkeskuksen puolelta yhden mattomallipalan, jonka molemmille puolille ompelin suikaleet kestävää kangasta ja sitten niittasin päällisen pohjaan kiinni.

Tämä tuoli palautuu huomenna takaisin töihin.

Neutraalinsävyisen puuhastelun jälkeen on hyvä väriterapoida vaikka tulppaaneilla...

pörröhenkareita

Kuka neuloi eilen viidelle vanhalle puuhenkarille pörröiset päälliset? Minä! 

Enempään ei yksi kerä pörrölankaa, eikä yhden päivän tunnit riittäneet. 

Aiempia henkarituunauksiani löytyy tästä postauksesta. 

wanhana hän

Tätä pukua ommellessani sujauttelin saumoihin onnenhippusia ja ilonpisaroita lukion loppuajan koitoksiin...

Koska tällä kuluneella viikolla on jälleen ihasteltu Wanhojen tanssien pukutyyliä, istahdin minäkin klikkailemaan kuvia omasta tyttärestäni Wanhana 2010. Kivahan tätä pukua oli silloin toteuttaa... 

pieneltä isolle

Hassua... Nämä kirpparilta kaapatut neulehousut olivat ilmeisesti kokoa lapsi 10 vee. Jotenkin vaikuttivat siltä, etteivät olleet lapselle oikein kelvanneet.

Mutta ne olivat myös kokoa nainen 38. Ja jotenkin vaikutti siltä, että naiselle ne kelpasi.

Ja seuraavana päivänä se nainen 38 vapautti mielensä ja ideoi sekä vyötäröön että lahkeensuihin resorit.

Ja veikeät polvarihousut niistä sitten tuli.
Mokkasaappaat jalkaan, pitkä neuletunika ja mars töihin!

olkkarin ikkunalla

Verannan minikasvihuoneessa, olkkarin ikkunan edessä, näkyy jo lupaus keväästä... Tosin varsin keinotekoisesti. Sellofaanin ja ulkovalosarjan päälle sirottelin irtosilkkikukkia luomaan harhaa kevätkukinnoista. 

Näin ystävänpäivänä on kiva huomata blogini saaneen muutaman uuden ystävän lisää. Tervetuloa lukijoiden joukkoon: Nina, Narukerä, Rouva Marsa, Anama ja Helena!