17. joulukuuta

Välillä joutuu muistuttamaan itseään, että kaappiin on hautautunut vaatteita, joille pitäisi tehdä jotain. Vaikka kipata tekstiilikierrätykseen…. mutta niiden joukossa on myös sellaisia, joille voisi antaa jatkoaikaa pienin muutoksin. Tai isoin muutoksin. Tämä jakkupuku oli sellainen. 

Olen vuosikymmenien ajan pitänyt yksinkertaista ompelupäiväkirjaa. Ihan uteliaisuuttani otin nuo muistiinpanot esiin ja tarkistin milloin oli ommellut noin ikävystyttävän näköisen asun. Löysin merkinnän lokakuulta 2000. 

Ompelin sen silloin hyvälaatuisesta villakankaasta. Tummanvihreästä, joka taittuu harmaaseen. Hihat ja yläkaulus ovat  mustaa hirvennahkaa. Käytin näitä yhdessä ja erikseen monta vuotta. Nyt en yksinkertaisesti voinut sallia tämän asun jo olevan elinkaarensa lopussa.

Niinpä nyt oli aika tehdä jotain ja ryhdyin ratkomaan… nahkahihat pois… ja viimeistelemään kädentiet… että jakusta tuli liivi… sekä saksimaan hameen helman poikki… ja aplikoimaan sen etukappaleeseen uniikin nahkakuvion. 

Ja tyytyväisenä esittelen nyt lopputuloksen:

Tämä lienee nyt sitä hienosti sanottua ReDesigneä, joka tuo vanhan vaatteen takaisin framille!

16. joulukuuta

Jäkäläkuusi kuuluu ulos, mutta tämä pumpulikuusi on somisteena sisällä. 

Latvatähdeksi kiinnitin tuohisuikaleista niputetun huosiaimen.

15. joulukuuta

Viipyilin eilen kuvien kautta uudelleen Viron Ulkomuseon Joulukylässä ja muistelin tuon mieliinpainuvan tapahtuman tunnelmia tasan vuosi sitten. Se kuului matkaohjelmaan, jonka järjestin silloisen työni puitteissa sonkajärveläisille kylätoimijoille.  Joulukylä näyttää olevan parhaillaan avoinna taas. 

Vuosi sitten 15.12. Virossa pakkanen paukkui. Ulkomuseoalueella reippailimme hirveässä viimassa hämärästä riihituvasta ja talosta toiseen. Alue on laaja ja rakennuksia kymmeniä.

Pääsimme seuraamaan virolaisten esivanhempien joulunviettotapoja ja kokemaan entisajan joulukotien tunnelmaa ja Viron menneisyyttä.  Myös kaupantekoa ja koulunkäyntiä.

Tuvat ja talot olivat tapahtuman ajaksi saaneet asukkaat, jotka näyttelivät aikakautensa joulua. Tietenkin pukeutuneena myös aikakauden vaatteisiin. 

Viivähdimme myös vanhanaikaisessa kouluopetuksessa, jossa arvonsa tunteneet kaksi opettajatarta opettivat oppilailleen (yleisölle) kaunokirjoitusta. Mustepulloon kasteltavia mustekyniä, ruskeaa kaunokirjoituspaperia ja ankaraa opetusta.

Tunnelmalliset tuvat ja pirtit vetivät puoleensa. Tulisijojen äärellä pääsimme lämmittelemään. 

Tämä hauska laudan kappaleista nikkaroitu kuusi seisoi kalastajan hämärässä pirtissä. 

Hyvää 3. Adventtisunnuntaita! 

Jos vaikka ompelisi tänään.

14. joulukuuta

Jäkälästä pöytäkuusi uusin. 

Jäkälän on voi tai.

Ruusunmarjoja. Sinkkiruukku. Ohutta.

Suunnittele ruukun. 

Kolmio kiinni. Lenkkejä. 

Ruukkuun kiveä. 

Kiinnitä.

Saako tuosta "runosta" mitään tolkkua?  

Se on ohje jäkäläkuusen valmistamiseen, mutta näin la-aamuna viitsin naputella siitä vain joka 5. sanan. Ohje on kirjassa Uusitalo & Tuomi: Risu, paju, betoni ja rautalanka (2011).

Kuvassa näkyvä jäkäläkuusi on jo vanha tuttu ja asunut muutamat talvet takapihan varjossa istutuspöydän alla, mutta nyt se halusi jättää erakkoelämänsä ja siirtyä oikeisiin hommiin. Palkitsin sen tästä uutteruudesta jouluvalosarjalla.

13. joulukuuta

Kookkaat valkoiset paperikassit alkoivat minun silmissäni häiriköidä. Vai pitäisikö myöntää, että minä aloin häiriköidä niille. 

Ensin vetelin niihin kynttilänpätkällä kiemuroita. Sitten sudin vesiväriä päälle.

Seuraavaksi repiä irroittelin kuvia jouluaiheisista serveteistä. Lopuksi huiskia töpsöttelin kuvat kiinni pintaan. 

Kyllä nämä paperikassit päihittävät markettien joulumuovikassit mennen tullen! 

Siististi pidettyinä ja hyvästi taiteltuina säilyvät myös seuraavaan jouluun.

12. joulukuuta

Olisin voinut virkata tontun kasvot. 

Olisin voinut virkata enkelin kasvot. 

Mutta minä annoin itselleni luvan hullutella… enkä nyt tiedä mikä siitä tulee.

Ehkä se jää vain mallikappaleeksi vapaavirkkaustekniikasta.

11. joulukuuta

Nuorisolta pieneksi jääneet mustat maiharit saivat minun ajatukseni lentämään uusille urille. Ajattelin, että kyllä tässä maailmassa on niin paljon nahkaisia maihinnoususaappaita, että rohkenen jättää nämä yhdet viemättä kirpparille ja uhrata ne vähän kummalliseen tarkoitukseen; joulusomisteeksi.

Ensin valkoista spraymaalia epämääräinen tujaus (kuten hienohelmatontun kengissä). Sitten servettitilkkuja (Alliinasta) ja vedellä laimennettua yleisliimaa. Lopuksi räsykudetta nauhoiksi. 

Katajanoksat juovat vettä janoonsa varren sisässä olevista lasipurkeista. Joukossa myös valkoisia koivunoksia.

Näitä ei sitten käytetä jalassa. Ei ainakaan minun. Eikä kenenkään muunkaan. Riemukasta tällainen tekeminen on, kun antaa itselleen luvan tarvittaessa epäonnistua, mutta pöh... enhän minä tuntenut sellaista tunnetta ollenkaan.

Joulumaiharit päätyivät äskettäin Alliinan tuulikaappiin sisäänheittämään asiakkaita joulupuodin puolelle.