sydäntyynyliinat

Synkkien sukkien neulomiselta raahauduin tilkkulaatikolle. 

Sieltähän se inspiraatio vihdoin löytyi! 

Tilkkuterapiaa! 

synkistelyä

Nyt on luovuuden liekki hiipunut. Ei ole mitään muuta kerrottavaa kuin "synkänväriset perussukat kahden numeron puikoilla".

Kyllä tästä suosta vielä noustaan kärrynpyöriä heittelemään!

minun versioni

Vekkikansio on mielenkiintoinen ja erikoinen vaihtoehto sidotun vihkon tai muistikirjan sijaan.  Innostuin testaamaan tekniikkaa kotona, kun meillä kässäreissä sitä askarreltiin muistojen joulukorteista. Minä halusin omastani puhdassivuisen ja isomman - A4 kokoisen. Täytettäväksi vähitellen omilla skräppäyksilläni.

Kierrätyspahvista leikatut kannet päällystin raikkaalla kukkatapetilla. Haitarisivut ovat tukevahkoa paperia. Sivut yhdistin toisiinsa kukkakangasteipillä, jota oli sattumoisin Tiimarin loppuunmyyntihyllyssä.  Kiinnitysnauhoiksi oli kelpuutettava valkoinen puuvillanauha.

Kruunasin toisen kannen upealla miniatyyritilkkutyöllä, jonka otin talteen joulun alla minulle ojennetusta joulukortista. (Kiitos P-L Pietikäinen.)

Tämä kukkakuosinen kansio sopisi myös vieraskirjaksi muistojen juhliin.

toisesta toiseen

Olen viime aikoina niin mielelläni käynyt läpi kangaspinoja ja tarttunut kaavoihin ja saksiin. Vienyt kappaleet ompelukoneen ja saumurin alle ja saanut aikaan vaatteita, jotka jämähtävät ihan tarkoituksella ihan tavalliseen arkeen. Olen pyrkinyt hyödyntämään varastossani olevia materiaaleja ja käyttämään pääasiassa jo olemassaolevia kaavoja.

Kun nyt tässä on sopivaan ompeluvauhtiin päästy, niin tuntuu siltä, ettei sellaista kangasta taida ollakaan, josta ei yhtä vaatetta saisi väsättyä. Jos ei riitä kangas, tumpataan siihen mukaan jotain muuta, kuten vaikka kirppispuserosta leikattu kuva, jonka kierrättämisestä toiseen puseroon innostuin.

rentoon menoon

Kun tumman tilkkumekon kokoamiseen hurahti kokonainen sunnuntaipäivä "lakisääteisine taukoineen", niin armahdin itseäni seuraavaksi oikein helpolla työllä, jossa ei ollut tarvetta välillä lähteä edes teekupposelle. Surautin kimonohihaisen väljähkön tunikan.

En ole oikein vielä päättänyt, onko se kotivaate, työvaate vai vain vaate. Mutta sen tiedän, että se saa tuntemaan oloni rennoksi, reippaaksi ja vapautuneeksi. 

Vaatetta sovittaessa on hyvä tepastella ympäriinsä, jotta näkee miten vaate käyttäytyy liikkuessa... Ok... toimii!

on aika

Olen yrittänyt tehdä tätä nautinnolla. Kiireettä. 

Väriyhdistelmiä harkiten ja paloja ajatuksella virkaten. 

Langanpäitä päätellen ja tilkkuja höyryttäen.

Nyt on yhdistämisen aika...

tumma tilkkumekko

Tummista ja vähän vielä tummemmista kankaista syntyi mekko. 

Suuri Käsityö-lehden 1/2013 kaavalla.

Lisukkeeksi laitoin hihoihin vähän kukallista röyhelöä, mitä alkuperäisessä mallissa ei ollut.

Tässä mekossa olen valmiimpi teatterinautintoon kuin työpäivään.