omat nessukkaat

Uteliaisuus ruokkii käsityöharrastusta, eikö vain?

Kun näin ohjeen Nessukkaat-tossuihin Tuiren Lumioosi -blogissa,

sanoin spontaanisti "tahdon". 

Ja koska mm. edelliset ihanat lahjatossuni olivat menneet jo puhki, 

sanoin myös "tarvitsen". 

Uudet tossut totta kai.

Kun toinen tossuista oli valmis, sanoin "yllätän".

Ja vaihdoin toiseen tossuun erivärisen Seiskaveikka-langan. 

Kaksi eriväristä tossua kun on paljon kiinnostavampi

kuin kaksi samanväristä. 

Tällä tammikuisella pakkasviikolla tahdoin ja tarvitsin Nessukkaat jo käyttöön. 

Tallinna-Rakvere-Vihula matkalla yllättäen.

mustavalkoinen herkku

Äskettäin tuli ilmi, etten ollut KOSKAAN tehnyt tästä mustavalkoruudullisesta kankaasta itselleni vaatetta. Tietenkin maailmassa on ziljoonia kankaita, joista en ole tehnyt vaatteita. Mutta että minun kangasvarastossani, joka on melkein jo 20 vuoden takaisen kangaskauppani ylijäämävarastoa, oli laadukas kangas, jota en ollut KOSKAAN saksinut housuiksi, hameeksi tai mekoksi. 

Niinpä asialle oli tehtävä jotain! - Ompelin mekon!

Käytän usein omia luottokaavojani, mutta tällä kertaa innostuin käyttämään kaavaa, jota en ollut myöskään KOSKAAN aiemmin käyttänyt; kietaisumekko Kotiliesi Käsityö 4/2015 (ent. MODA-lehti). 

Kietaisuasut ovat aina vähän arveluttavia. Tämäkin malli pujotetaan pään yli ja kiinnitetään edestä ja takaa. Kietaisuasujen pitämisessä on aina omat haasteensa. Testailin mekon edistyessä sen väljyyttä (myös istuen) ja erilaisia kiinnitysvaihtoehtoja. Päädyin tekemään eteen nappikiinnityksen ja taakse neppari + nauhat.

Väriä päivän asuun saan värikkäällä (itse tehdyllä) teepparilla. 

Pieniruutuinen kangas lähtee helposti vipisemään silmissä, joten halusin mekkoon jotakin mikä vetää katseen puoleensa. Ratkaisu löytyi melko helposti mustasta tilkusta ja sen päälle käsin tikatusta pienestä pitsiliinasta. 

Tämän mekon laitan kategoriaan "mustavalkoinen herkku".

uudesta huopanauhasta

Onni on olla lomalla kotona 

ja pyöritellä pikkupalleroita yhden sentin levyisestä huopakaitaleesta. 

Lähes kolmekymmentä astetta pakkasta - ei houkuttele ulos ollenkaan.

Uuninlämmityspuuhien lomassa napsasin kuvan myös kaulanauhasta, jollaisen pujottelin.

Mutta jonka sitten kuitenkin purin purkkiin takaisin, 

koska materiaali on liian karheaa kaulassa kiikuttamiseen. 

Sen sijaan pannunalusessa ei karheus haittaa. Siihen tarvittiin hieman isompia pyörylöitä.

Tämä on tätä samaa uutta Green Craft kierrätyshuopaa kuin tässä joulusukassa ja irtotaskussa.  Myynnissä Taito yhdistyksissä. 

uudesta käsityömateriaalista

Tämä toimari on innostunut nyt uudesta kotimaisesta käsityömateriaalista. Se on kierrätetyistä tekstiileistä teollisesti valmistettua huopaa, joka on rantautunut vain Taito-yhdistysten hyllyille myyntiin. 

Kaikki mitä voi tehdä huovasta, vetää nyt minua puoleensa. Netissä googletan, ja pinterestin kautta löytyviä miljoonia huopakori, -koriste ja -tyynykuvia kuolaan.

Ja siitä kaikesta sitten inspiroituneena ideoin ensimmäisen jutun omaan käyttööni. Huopa on sopiva materiaali tällaisena aikana, jolloin kaikenlainen lämmin ja villainen on suotavaa. Ensimmäisenä ilahdutin itseäni asusteella, nimeltä irtotasku.

Arvioin taskun koon sellaiseksi, että älykäs puhelimeni pääsee sujahtamaan sinne hyvin. Pistelin taskuun kiinni pikkuisen virkatun liinan. Vyötärönauhaksi valikoitui vanha mustavalkoinen lautanauha omilta opiskeluajoilta. Lopuksi taittelin huopaneliöstä tietyin aukileikkauksin lisäkoristeen, jonka viimeistelin kauniilla helminapeilla. 

Aion laittaa irtotaskun keikkumaan vyötärölleni ainakin tämän flanellimekon kanssa. Ja ehkäpä se käy asusteeksi myös tähän viittaan, en tiedä vielä.

oma kukkapyöryläpusero

Uusi blogivuosi on kiva aloittaa jollakin erityisellä. Olen tarkoituksella pantannut tämän kuvan julkaisemista pari kolme viikkoa.

Tällä puserolla on oma esikuvansa; se on siskoni kukkaympyräpusero. Kun näin sen ensimmäistä kertaa, tunsin silmissäni mahtavan visuaalisen pläjäyksen  ja korvissani virkkuukoukun vimmatun viuhkeen.

Muistin omat kasvivärjätyt langat. Etsin ko. kukkapyörylän virkkausohjeen om@koppa-blogista, josta pyörylöistä koottu vaateidea oli kaapattu. 

Virkkasin pyörylöitä monta... paljon... ja vielä enemmän. Lopulta ihan liikaa. 

Pyörylöiden kokoaminen puseroksi laittoi aivosolut monelle mutkalle ja sitä kesti niin kauan, että alkoi jo tuskastuttaa, mutta niin minä tyttö sen vain tein.  

Tervetuloa oikea talvi ja paukkupakkaset. Minä olen nyt valmis siihen. 

1. tammikuuta 2016

Kuva otettu jouluaattona.

jämäkudematto

Kun virkkaamisen (ja television) rentouttavaan nautintoon olin joulunpyhinä päässyt, niin edellisen maton valmistuttua antauduin seuraavan maton vietäväksi. Tarkoituksena oli heittäytyä pienoiseen seikkailuun ja ujuttaa kaikki entisistä mattoprojekteista ylijääneet trikookuteet tähän suunniteltuun pyöreään mattoon. Päädyin vaihtaamaan väriä miten sattuu ja satunnaisissa paikoissa, sillä tiesin, että värin vaihto aina samassa kohtaa, tekisi värinvaihtokohdasta muuta mattoa paksumman sekä erottuisi muutenkin matosta harmillisesti.

Välillä levitin matontekeleen lattialle ja katsoin näyttääkö se hyvältä, pahalta vai hyvin pahalta. Koko projektia siivittivät jännitys ja odotus. Aivan kuten jouluun kuuluukin.

Alun irvistys ja epäilys vaihtuivat lopussa tyytyväiseksi hymähdykseksi. Ei se tietenkään näytä yhtä tyylikkäältä kuin kaikenmaailman Asterit, Juhannusruusut ym yksiväriset, pitsimäiset mattomallit, joita nykyisin paljon virkataan. Mutta jännitystä ja luovuutta siinä on tavallista enemmän.

Matosta tuli aika suuri - ja jäljelle jääneistä ylijäämäkerien määrästä hyvin pieni, joten tavoite toteutui.