Kuluneen kesän aikana meidän takapihalla saattoi tutustua daamireppanaan, joka oli jumiutunut vanhoihin lastenvaunuihin ja joka hoiti kärsivällisesti vaunuissa rehoittavia krasseja. Kesätyö sujui hyvin ja daami oli luottamuksen arvoinen.
Kunnes tuli ensimmäinen yöpakkanen. Krassit luhistuivat. Daami itsekin alkoi näyttää lopen uupuneelta. Joten nyt on aika kiittää häntä kärsivällisyydestä. Sekä siitä, että hän on aiheuttanut sekä pienille että isoille ohikulkijoilleen varsin pajon hämmennystä ja hilpeyttä.
Kertoipa eräs hämäräsokea naapurikin menneensä kerran illanhämyssä daamireppanaa moikkaamaan, kunnes oivalsi kohta, ettei tämä talonväkeä taida ollakaan! Sitäkös ollaan sitten muisteltu hymyssä suin monta kertaa, ha-haa.
