nopeasti neuloen

Kämmekkäät syntyivät liian nopeasti. En ehtinyt tehdä virheitä. Enkä myöskään ehtinyt unohtaa lisäyksien tai kerroksien määriä toista niistä aloittaessa, hah. Mutta idea pörrövartisista kämmekkäistä tuli toteutettua ja ne vaikuttavat käytössä varsin onnistuneilta. Otin ne heti käyttöön bänditunikan ja viitan kanssa.

Lanka: Alize Maxi (musta) ja Novitan Sammal (pörrö).

ruusuinen ilta

Kuka nokkela ihminen on keksinyt sytykeruusut?

Munakennoista revityt ja steariinissa uitetut.

Ei aavistustakaan. Mutta hyviä sytykkeitä ne ovat.

Vietin eilen puuhakkaan illan. Elämä näytti tuolloin oikein ruusuiselta!

makunsa kullakin

Onko tämä mekko hyvä vai huono? Hyväksyttävissä vai täysin pielessä?

Tästä mekosta en viilliintynyt. Ristiriitaisissa tunnelmissa ompelin.

Kirjasta "Ompele vaatteita jokaiselle päivälle"  kokeilin nyt toista kaavaa. Valitsin mekon sivulta 22. Kaavamitoitusta tutkiessani tuli epäilys vastaan. Mekon kaava on koolle 32, 34, 36 ja 38. Omiin mittoihini verrattuna pienin koko (32) vaikutti sopivimmalta. Sovituksen jälkeen sekin osoittautui 38-kokoiselle liian suureksi. Jouduin kaventamaan sivusamoista reilusti. Ja tekemään vielä leveän kuminauhakujan takavyötärölle saadakseni eteen kapeamman silhuetin.

Ompelin mekon valmiiksi vähän marmattaen. Tuskainen vaihe vaihtui voittoon vasta, kun vastavalmistuneen mekon päälle kokeilin liivihameita. Sain mekon suurimmalta osalta piiloon. Hameen helma ja onnistunut hartialinja jäävät mukavasti näkyviin. Asusta tulee mieleen sekoitus hulvatonta Peppi Pitkätossua ja taikoja tekevää Maija Poppasta.

Jos joku päivä törmään kauppareissulla tummansini-lila-raidallisiin sukkahousuihin, kiikutan ne epäröimättä lähimmälle kassalle.

kerrospukeutumista

Kerrospukeutumista tänään.

Ruutuhelmainen mekko
- jonka ompelin muutama vuosi sitten ja jota olen käyttänyt paljon. Kaava Suuri Käsityö -lehdestä.

Ruudullinen tunika
- jonka ompelin eilen ja jota käytin tänään ensimmäistä kertaa. Kaava kirjasta "Ompele vaatteita jokaiselle päivälle".

Uusia ompeluideoita itää mielessä ja tungeksii päässäni. Taidan antautua niiden vietäväksi...

pakkasiltana

Tänä pakkasiltana ovat miinusasteet olleet parissakymmenessä. Talvimaisema ollut kuuran kuorruttama.

Lämpimin ajatuksin tästä talvesta selvitään. Olen istunut illan ruudun ääressä, jatkanut viime vuoden mökkikuvien selaamista ja taiteillut niistä Mökkikuvakirjaa 2014.

Hei huomaatkos, sun onkees nykkii!

No huomasin, huomasin. Ja sehä on... Särki p*le!

pitsineuletta (2)

Aiemmassa postauksessa epäröin, mahdanko ehtiä neuloa pitsihihattimeni valmiiksi ennen joulumatkaa. En ehtinyt. Vaikka kyllä se olisi ollut kylmässä Bremenissä ja Berliinissä tarpeen. 

Tämä oli sellainen etanavauhtia edennyt neule, joka vaati kurinalaisuutta sekä huolellista kirjanpitoa lisäyksistä ja kavennuksista. Mutta tyytyväinen olen. Tämä neule sijoittuu jo nyt kategoriaan "lempparit".

Liukuvärjätyissä langoissa on tavattoman hauskaa seurata langan värin liukumista tummasta kirkkaaksi ja päinvastoin. Lanka on Tallinnasta muutama vuosi sitten hankittua. Olin ostanut kolme kerää, jotka olin epähuomiossa valinnut kahdesta eri väristä. En huomannut niiden eroa, ennen kuin olin neulonut jo pitkälle ja tietenkin olin aloittanut neuloa väristä, jota minulla oli vain yksi kerä. Sitten onnekseni huomasin, että molempien lankojen tummin kohta oli samanlainen ja langan vaihtaminen toiseen oli hyvä tehdä juuri siinä kohtaa. 

Hihat ovat eriväriset, mikä näyttää ihan tarkoitukselliselta. Mutta voin paljastaa (vain) sinulle; se oli oikeasti ihan puhdas vahinko.

ruutua ja hexagon-kukkaa

Tähän hommaan ryhtyminen vei oman aikansa. Ensin asian kypsyttelyä. Muodon mukaista kaavoittamista oman pään sisällä. Mallin hakemista. Materiaalin kanssa epäröintiä. 

Sitten oli vain päätettävä ottaa rohkeasti sakset ja materiaalit esille ja alettava tehdä mieli avoinna töitä. Ensin kaavat, kun sellaisia ei ollut. Sitten toivomaan, ettei ruutukangas ole liian haastava.  

Ompeleminen voi olla joskus tosi merkillistä puuhaa. 

Kolme iltaa kestävän uurastuksen, kovan keskittymisen ja paneutumisen jälkeen ne olivat sitten valmiit: irtopäälliset kahdelle nuhjuiselle nojatuolille. Materiaalina tukeva, ruudullinen kierrätyskangas, jotka olivat entisessä elämässään kirmailevien koululaisten luokkatiloissa. Siis verhoina.

Ja koska ompelua yleensä motivoi ompelu itse.. ja koska en ollut ommellut mielestäni pitkään aikaan... en pystynyt pysäyttämään itseäni vielä päällisten valmistuttua. Ajauduin vielä ompelemaan nojatuolien tunnelmaan sopivat sisustustyynyt. 

Tyynyjen koristeena on muutama vuosi sitten virkkaamani hexagon-kukkaset, jotka olivat yksinkertaisesti vain lojuneet aikansa ilman tarkoitusta yhdellä hyllylläni. 

Nämä irtopäälliset kiikutetaan pian kesämökkimme ylätupaan siellä olevien samanmallisten tuolien peitteeksi. Ja tyynyt myös.

Ja sitten alan odottaa seuraavaa mökkikesää!