Edellisvuosien Suuri Käsityö-lehtiä silmäillessä tuli vastaan kiinnostava puseromalli, jossa on liehuke etukappaleessa - okei, kiva toispuolinen malli. Miksipä jättäisin testaamatta, kun pala ohutta, ihanaa luonnonsilkkikangasta oli jo valmiina retonkivarastossani.
Kapeaa päärmettä liehukkeen kaarevaan reunaan ommellessa tunsin olevani oppityttö ompelussa. Apusilitys auttoi, ompelu onnistui kerralla, mutta huolellisen viimeistelysilityksen se vaati myös.
Alkuperäisestä mallista poiketen, kaipasin olalle vielä jotakin rytättyä. Ei siitä oikein juhannusruusua tullut, mutta kurtturuusu kuitenkin.
Hillitty savenharmaa väri hillitsee sisäistä riikinkukkominääni.
Täällä odotellaan nyt yllätyskutsua kesän kauneimpiin juhliin.
