Jos omistaisin peltoa, laittaisin joka kesä kasvamaan siihen kauniin keltaisen auringonkukkameren!
Sen sijaan on tyydyttävä pienempään puuhasteluun. Pistelin loppukeväästä jättiauringonkukan siemeniä multaan kymmenisen kappaletta ja esikasvatin taimia parisen viikkoa ennen ulos istuttamista. Sitten alkukesän tuulet ja tuiverrukset olivat niille liikaa. Vain kaksi sinnikästä yksilöä ponnisti kasvamaan, vaikka kuinka niitä kaikkia hoivasin ja suojasin. Nyt näiden kahden kauniit nykeröt hipovat halkovajan räystästä. Joka päivä tepastelen tarkastamaan, onko toinen nykerökin jo auennut.
Koska nyt on auringonkukkien aika, ajattelin fiilistellä sitä myös ompelemalla. Esikuvana oli kankainen lajike, jonka olin muutama vuosi sitten ostanut Rauman Tilkkufröökyneiden näyttelypöydästä. Se oli koristeena aikanaan kukkaistutuksessa ulkona, mutta haalistuessaan jemmasin sen talteen, jos joskus innostuisin ompelemaan itse samantyylisiä.
Nyt oli aika purkaa sitä hieman ja kurkkia, kuinka se on tehty. Tehdä kaavat. Etsiä sopivat kankaat. Kokeilla missä järjestyksessä kappaleet kiinnitetään.
Ensimmäisen kukan valmistuttua melkein kiljahdin ääneen, niin vimmalla ja voimalla sen tein!
Niinpä niitä oli tehtävä myös toinen... kolmas... ja neljäs. Mielikuvissani minulla on jo kaunis keltainen auringonkukkameri omalla pihamaallani!
2 kommenttia:
Ihania, nuo eivät lakastu talvellakaan.
Eivät lakastu todellakaan!
Lähetä kommentti