Elina Hassi ehdottaa kudonta-alan kirjassaan Räsymatto – nostalgiaa ja
nykyaikaa:
”Leikittele. Iloitse ja riemuitse! Maailma on täynnä värejä,
eikä vääriä väriyhdistelmiä ole olemassa. Heittäydy lapsenmieliseksi ja unohda
kankeat kaavat. Jos mielesi tekee kutoa lilan raidan viereen oranssi raita,
niin kudo se. Jos mattosi pyytää vaaleanpunaisen raidan viereen punaista
raitaa, niin anna se sille. Ole hurja, päästä mielikuvituksesi valloilleen ja
nauti luomistyöstäsi.”
Niinpä päätin tätä mattoa kutoessa katsoa, minne värit minua
vievät. Suunnittelen upottavani siihen kaikki edellisistä mattoprojekteista yli
jääneet kerät, jotka ovat ostokuteita.
Tämän piti olla kesäprojekti, mutta syksy ehti tulla ennen
kuin sain luotua loimen ja pyydettyä käsityökeskuksen Merjaa kanssani
kiertämään loimen tukille. 15 m mattolointa on nyt anopilta lainassa olevissa
kangaspuissa. Joten annan nyt vain
kerien lennellä ja pirran paukkua!
Kesäinen raitamatto voi näköjään syntyä myös
syksyllä!
10 kommenttia:
Mukavia hetkiä mattoloimesi kanssa! Elina Hassi on ihan oikeassa värien suhteen, vain mielikuvitus voi olla rajana. Kesän aikana minulla oli juuri tuollainen projekti, mitä sinä olet aloittamassa. Ja ihme ja kumma, kyllähän ne kuteet pikkuhiljaa alka vähenemään!
Noinhan mulle käy usein = aina kutoessa. Rauhallista en varmaan osaisi tehdäkään. Tosta tulee upea matto, sopii kesään ja syksyyn :)
mahtavan värikästä mattoa tulossa.
Oi iloista mattoa, tykkäisin itseki tehdä:))
1,5 metrin verran olen jo raitoja sompaillut. Toivon loppukerien riittävän vielä toiseen mokomaan...
Tästä tulee ihana!
Jihuu, miten iloista!!! Saisinpa minäkin itsestäni irti ja kutoisin ikivanhan poppanaloimen loppuun ja saisin vihdoin mattoloimen alulle... Jo viime syksynä piti, talvella piti...:D
jo vain!
Ihana ja kauniit värit matossasi. Mie oon tehny tuolla systeemillä maton kesällä -71, kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja piti kämpän lattialle saada matto. Minulla oli joka toinen raita luonnonvalkoista ja joka toinen raita kaikkia ihania kirkkaita värejä mitä äidin matonkudelootasta löytyi. Enpä ole sen jälkeen enää mattoa kutonut.
Ihana muistelo. Suosittelen maton kutomisen pariin joskus palaamista...
Lähetä kommentti