toilettimatto

Mietin, voiko (kangaspuilla) kutoja tuntea samanlaista ahdistusta tai epävarmuutta kuin taiteilija saattaa tuntea valkoisen maalauskankaansa edessä, kun työ pitäisi aloittaa. Kun ensimmäinen siveltimenveto tulisi tehdä. Taiteellinen liekki on syttynyt ja idea on takaraivossa, mutta on vain niin vaikea aloittaa.

En yleensä tee luonnoksia tai mitään tarkkoja värisuunnitelmia. Matonkudekerät itsessään vain houkuttelevat tekemään. On vapauttavaa vain pysähtyä kudelaatikoiden äärelle, lajitella niitä väreittäin ja/tai materiaaleittain ja tuumailla miten sekoittaisi värejä keskenään. Ja sitten vain alkaa kutoa ja katsoa mihin suuntaan värit alkavat kulkea. Annan tulla vain, mikä on tullakseen. Teen ehkä kokeillen. Sattumallekin annan sijansa. Sitten huomaan, että oikeastaan kuin vahingossa tulee matto, joka tuottaa myöhemmin käytössä valtavasti iloa.

Toivottavasti tämä pik.kumatto on juuri sellainen; iloa tuottava. Toiveena kun oli pieni toilettimatto, joka olisi ruskeasävyihen. Se osoittautuikin hauskaksi tehtäväksi toteuttaa. Kutojan ahdistuksesta ei ollut tietoakaan.