Käyn nykyään lähes joka päivä ruokakaupassa, koska teen hieman lyhyempää työpäivää kuin miekkoseni, jonka kanssa käytämme samaa autoa. Kulutan siis lähes joka päivä puolituntisen ruokahyllyjen välissä fiilistelyyn. Ostokset eivät silloin ole kahden höperön taloudessa päivää kohti kuin suunnilleen salaattipussin ja tomaattirasian verran.
Inhoan muovikasseja, mutta se ei tarkoita, että muistaisin aina ottaa tyhjän kangaskassin mukaan. Tähän huonomuistisuuteen yritän löytää sellaisen ratkaisun, että ommella hurautan nipun kevyitä kangaskasseja, jotka voin heittää nippuna autoon jo alkuviikosta, ettei mokomalla asialla tarvitse joka aamu aivojaan rasittaa.
Ensimmäisen ompelin vanhasta retroverhosta. Sivuun tikkasin vinonauhalla kantatun, käsinmaalatun tilkun. Tilkkua en ole minä maalannut, vaan joku, joka joskus oli myymässä jossakin omia käsinmaalattuja tekstiilejään.
Parhaimmat herkut eivät löydy ruokakaupasta, vaan omasta pakastimesta.
2 kommenttia:
Kyllä noin kauniissa kassissa on ilo kantaa ostoksia kotiin.
Oi mitä ihanaa marjakeittoa,nam :)
Sepä se, että muistaa aina ottaa niitä kasseja! Hyvä idea nakata kerralla kasa autoon!
Lähetä kommentti