Yllättävän paljon maailmassa on roinaa, jota ei tarvita. Meidänkin autotallin "ullakolla" on kaikenlaista roinaa ja kun etsin sieltä vahvaa rautalankaa risukranssin luurangoksi, niin törmäsin ikkunakehyksiin, jotka ovat olleet siellä parikymmentä vuotta. Ovivalmistaja oli lähettänyt meidän vastavalmistuneen talon ulko-oveen väärät kehykset.
Vaikka kehykset eivät olleet trendikkäät, maalista hilseilevät, puiset ikkunakehykset, niin laskin ne silti sieltä päivänvaloon. Pyyhin tomut taivaan tuuliin ja ripustin sen vierashuoneen seinälle risukranssin alle. Hillityn harmaa seinä antaa hyvän taustan somistaa sitä vielä pienillä pitsiliinoilla ja pellavatähdillä (joita jonakin vuonna ompelin jouluköynnöksen somisteeksi.)
Koti on täynnä jälkiä, joissa näkyy muistoja elämän varrella kohdatuista tapahtumista ja kokemuksista. Niin meillä - kuin myös Carl Larssonin maailmassa silloin aikanaan.
4 kommenttia:
Ihana kokonaisuus, kranssi ja ikkunanpoka, sekä keltainen sohva,
Kiitos. Muistin, että mainitsit aiemmin omasta piikkilanka-kranssistasi (kattokruunusta) ja käväisin blogissasi etsimässä kuvan siitä. Löysin myös miljoona muuta kaunista kranssia.
Hieno vierashuone, pidän tuosta keltaisesta ja kiva kun ikkuna löysi paikkansa!
Ihastuttavan rauhallinen vierashuone. Tuohan sopii seinälle pitsien kanssa oikein loistavasti.
Lähetä kommentti