Varastin tämän idean Mikkelipuistosta ja sen kevättapahtuman
viehättävästä telttakahvilasta. Innostuin siellä riippuvista vanhoista lampunvarjostimista
tehtyihin mobileihin niin paljon, että sellainen oli tehtävä itse.
Tutkimusretki Mikkelin Rompetta –kauppaan tuotti heti
tulosta ja sieltä löytyi sopivankokoinen, parhaat päivänsä nähnyt
lampunvarjostin. Omassa kaapissani odotteli kasa omia lapsuudenaikaisia,
tummuneita palkintolusikoita sekä lasteni kummilusikat, joihin vain yhteen oli
kaiverrettu lapseni syntymätiedot. Kääntelin ja pyörittelin aarteitani. Ne ovat
odottaneet jo vuosikausia aikaa, jolloin innostuisin askartelemaan niistä jotain.
Kuorin lampunvarjostimen kankaan pois ja päällystin kehikon
kangassuikaleella. Revin noin kolmen sentin levyistä kaitaletta ja kiersin.
Risareuna luo kaunista karheutta. Oikean värisävyn löytäminen vaati pari kolme testausta, mutta lopulta päädyin väriin, jota voisi kutsua vaikka
”menneen ajan väriksi”.
Reikiä lusikoihin poratessani ajatukset menivät niihin lapsuudenhetkiin,
kun luokan pienimpänä tyttönä koulun hiihto- ja luistelukisoissa päätin aina
sisukkaasti olla paras! Ja niihin suurenmoisiin vuosiin, kun omat - nyt jo
aikuiset - lapseni olivat vaahtosammuttimen kokoisia!
Kolme vanhaa kahvikuppia löytyivät lähetyskirpusta.
Varjostimen sisäpuolelle aseteltu tuikkukynttilälyhty sopi kehikon sisään mukavasti
ja täydensi lopputulosta.
Tämän härpäkkeen paikka on nyt lettuliiteri, mutta se
siirtyy keittiöön sitten, kun elämä alkaa taas olla pelkkää sisätilaelämään.
6 kommenttia:
Oi, miten kaunis ja herkkä muistojen tallennus.
Kaunis ja tunnelmallinen!
Kaunis! Kaikelle löytyy käyttöä, on se uskottava.
Kiitos.
... ja vielä jäi muutama lusikka käyttämättä. Sekä tuo kuvassa näkyvä vanha kakkuvuoka.
Mainio! Tämä idea on laitettava korvan taakse.
IHANA
Lähetä kommentti