muutosten jälkeen ollut suosikki

Postilaatikkoon äskettäin tippuneessa Suuri Käsityö-lehdessä on kierrätetty lehden juhlavuoden kunniaksi muutamia designasujen kaavoja ja joukossa on myös tämä Ilona Pellin suunnittelema veistoksellinen tunika ja hame. Kaava julkaistiin ensimmäisen kerran SK-lehdessä vuonna 2000.

Olin ommellut puvun tarkasti kaavojen mukaan vuosituhannen vaihteen jälkeen. Mutta vaikka kaava on todella kauniiseen pukuun, eikä omanikaan näyttänyt hullummalta, minulla sen käyttö jäi hyvin vähäiseksi. Muistaakseni käytin sitä alkuperäisessä muodossaan vain kerran.

Sitten muutama vuosi myöhemmin otin koko puvun uuteen käsittelyyn ja sain sen uuteen elämään. 

Lyhensin hameen helman ja lyhensin tunikan hihat. Madalsin myös tunikan pääntietä. 

Siten yläosasta tuli kevyemmän näköinen ja myös mukavampi päällä. En koskaan tottunut sen alkuperäisiin, kaavojen mukaisesti toteutettujen hihojen kapeuteen, enkä etupääntien ahtauteen. 

Hameen koristelin tilkkukukilla, jotka tunikan kanssa pidettäessä jäävät tarkoituksella tunikan helmaliehukkeen alle. Tämä asun kohtaloksi ei sitten lopulta jäänytkään vaaterekillä tarpeettomana roikkuminen. Hametta olen pitänyt ihan hirvittävän paljon. 

linkattuna

Eräänä päivänä huomasin blogiini viittaavista lähteistä, että tupsupuuni oli jossain vaiheessa "kulkeutunut" espanjankieliselle (?) sivustolle, johon oli kerätty erilaisia jouluisia tupsunkäyttöideoita tai jotain. 

Ja kun kuva oli hyvän nettikäytännön mukaisesti linkitetty minun blogiini, niin minun kävijälaskuri huiteli pari kolme päivää lukemissa, johon tällainen tallukka-bloggaaja ei ole tottunut. 

Totta kai olin iloinen siitä, että ideani oli kelpuutettu sinne muiden jouluisten ideoiden joukkoon, sillä niitä ideoita on leijumassa täällä netti-bitti-avaruudessa ihan hirvittävän kamalan kauheasti muitakin. Itse en ollut tätä pom-pom-ideaani mistään lehdestä tai netistä napannut, vaan se on talviversio kehittelemästäni kukasta maailman surkeimmalle viherpeukalolle.

Voit halutessasi vilkaista tuota ideapostausta tästä. On siinä joukossa joku muukin suomalainen.

Hyvää viikonloppua, lukija!

bänditunika

Ompelukoneen hihnalta ilmestyi tällä kertaa hihaton tunika, jonka etukappale on Nightwishin seinälipusta vuodelta 2003.


Valmistuttuaan tunika rupesi elämään ihan omaa elämäänsä ja sai emäntänsä valitsemaan vallattomasti siihen yhdisteltävää....

Älä pelkää kokeilla jotain uutta! Sekoittele rohkeasti! kuulin korvissani ja tottelin.

pinkki hame

Olin joskus kopioinut käsityölehdestä hameen kaavan, jossa muotolaskokset ovat oudosti sivusaumoissa ja yksi sama kaava tulisi sopia sekä vatsa- että takamuspuolelle. 

Se kaava oli pyörinyt kaavalaatikossa irrallaan käyttämättömänä ihan liian kauan, joten käskin itseäni ryhdistäytymään.  Ihan senkin vuoksi, että olen päättänyt ettei tämä kuu ole minulle tammi- vaan ompelukuu.

Outona pitämästäni kaavasta syntyikin ihan… joo, ihan ok-perushame.

Tietenkin vasen aivopuoliskoni, joka vastaa luovasta ajattelusta, yritti tumpata hameenhelmaan jotain kirjontaa, tilkkusöheröä tai jotain muuta hullutusta, että siitä tulisi persoonallisempi, mutta onneksi oikea aivopuolisko oli vahvempi todistellen järkevästi, että tässä on nyt vain kysymys tavanomaisesta hameesta, jonka tulisi vain natsata fuksianpunaiseen, vastavalmistuneeseen hihattimeen…

Yksiväriset perushameet ovat kuin kameleontteja muuntautumiskykynsä vuoksi. Yhdistettynä erilaisiin yläosiin.  Niin varmasti tämäkin.

Kevään Madeiran matkalla hankittu käsintehty kaulanauha sopii hameen yksinkertaiseen tyyliin. 

fuksianpunainen hihatin

Vihdoinkin tämä hihatin on virkattu maaliin asti. 

Sen matka langasta vaatteeksi oli pitkä ja vaivalloinen. Matkalla oli kuoppia, kompurointia ja turhaa mutkaa, mutta nyt voin todeta se on valmis.  

Ja sen käyttämiseen tarvitsen luultavasti vahvaa lääkitystä.

hyvällä fiiliksellä

Pää ei huidellut pilvissä, eivätkä jalat liidelleet irti maasta, kun kaasuttelin saumurilla vaihteeksi niinkin arkista kamaa kuin muutamat leggingsit. Uutta mukavaa ja lämpöistä tällaiselle hametädille.

Ensimmäiseksi valitsin käyttöön tummanharmaat leggarit. Pääsivät roosa-harmaaseen seuraan.

Rento ruutumekko, jonka olen ommellut vuosia sitten ja jonka päälle usein puen tämän kukkapuulla tuunatun neuletakin. Tähän kaksikkoon olen voinut luottaa jo useamman vuoden ajan. Töissä tai missä vaan.

Nyt on viime aikoina ollut ommellessa ihan hyvä fiilis. Ehkä tämä fiilis vielä jatkuu... Mikä selviää vain heittämällä seuraava kangas saksittavaksi ja yhteen kursittavaksi.

- Heippa!

silityslautataidetta ja romupelimanneja

Barcelonassa pysähdyin ostamaan jonkun käsityöläisen kojusta korviksia ja maksettuani otin yhden mainospostikortin puolihuolimattomasti pöydältä mukaani. En sillä hetkellä arvannutkaan, että tuo postikortti johdattaisi meidät seuraavana päivänä kansainväliseen kierrätystaidenäyttelyyn. Näyttelyyn, josta löytyi hyvin vähän tietoa edes netistä. Saati, että sitä olisi mainostettu turistikohteiden kaltaisesti. Olihan sisäänpääsykin ilmainen.  

Näyttelyn nimi oli International Festival of Recycling Art of Catalonia. Näyttelypaikkana CCCB, joka löytyy vaatimattomasti nykytaiteen museon MACBAn takaa. Muistaakseni näyttely oli auki myös jouluviikolla joka päivä. Me kävimme siellä "rauhoittumassa" jouluaattona.

Vaikka netin syövereistä löytyy ihan kamalasti kuvia kierrätystaiteesta, niin heitän sinne seuraan myös nämä kuvat, jotka kanssanne haluan jakaa.

Hedelmälaatikoista, vanhoista kirjoista ja silkkipaperista oli loihdittu iso seinäteos.

Näyttelytila ja koko rakennus oli aiemmin toiminut jossain toisessa käytössä. Muistaakseni jonkinlaisena hoitolaitoksena.

Palikkapöytä. Takaosassa erilaisia lampunvarjostimia mm. lasipulloista, sytkäreistä, kynistä, viemäriputkista.

Kollaaseja, joihin käytetty mm. tietokoneen osia.

Humoristista kirjataidetta.

Silityslautataidetta by Karol Bergeret.

Romupelimanneja

Ja paljon paljon muuta.

Näyttely oli paljon jännittävämpi kuin kaikki turistirysät yhteensä. Tai ainakin melkein!