herkuttelua ja pikkuisen ompelua

Kesä on antanut aurinkoa. Kypsyttänyt porkkanoita. Kasvattanut pari isoa keltaista kurpitsaa. Ja kyökin uuni pulauttanut ulos marttojen pikaohjeella leivottuja sämpylöitä. Nam!

Mutta koska tämä on käsityöblogi, pyydän sinua kiinnittämään katseesi sämpyläkorin kankaaseen. Sain nimittäin herkuttelun lomassa ommeltua korille uuden liinan. Korin mittojen mukaan. Kangaspalasta, joka oli jäänyt yli tästä eksoottisesta hameesta.

Hyvää sadonkorjuun aikaa hyvät ihmiset!

kankainen lajike

Jos omistaisin peltoa, laittaisin joka kesä kasvamaan siihen kauniin keltaisen auringonkukkameren! 

Sen sijaan on tyydyttävä pienempään puuhasteluun. Pistelin loppukeväästä jättiauringonkukan siemeniä multaan kymmenisen kappaletta ja esikasvatin taimia parisen viikkoa ennen ulos istuttamista. Sitten alkukesän tuulet ja tuiverrukset olivat niille liikaa. Vain kaksi sinnikästä yksilöä ponnisti kasvamaan, vaikka kuinka niitä kaikkia hoivasin ja suojasin. Nyt näiden kahden kauniit nykeröt hipovat halkovajan räystästä. Joka päivä tepastelen tarkastamaan, onko toinen nykerökin jo auennut.

Koska nyt on auringonkukkien aika, ajattelin fiilistellä sitä myös ompelemalla. Esikuvana oli kankainen lajike, jonka olin muutama vuosi sitten ostanut Rauman Tilkkufröökyneiden näyttelypöydästä. Se oli koristeena aikanaan kukkaistutuksessa ulkona, mutta haalistuessaan jemmasin sen talteen, jos joskus innostuisin ompelemaan itse samantyylisiä. 

Nyt oli aika purkaa sitä hieman ja kurkkia, kuinka se on tehty. Tehdä kaavat. Etsiä sopivat kankaat. Kokeilla missä järjestyksessä kappaleet kiinnitetään. 

Ensimmäisen kukan valmistuttua melkein kiljahdin ääneen, niin vimmalla ja voimalla sen tein!

Niinpä niitä oli tehtävä myös toinen...  kolmas... ja neljäs. Mielikuvissani minulla on jo kaunis keltainen auringonkukkameri omalla pihamaallani!

ennen metallikeräystä

Oliko alkukesä kolea? Jaa, ei muistella sitä enää. 

Sillä tämä kesä on lopulta ollut kuin unelmien kesä; aurinko paistanut, kukat kukkineet ja on ollut aikaa vaikka makoilla pihakeinussa heinäkorsi suussa. Käsitöitä on tehty, mutta on jäänyt muun puuhastelun takia tekemättäkin. 

Olen yrittänyt antaa itselleni luvan hullutella pihamaalla. Ylimääräinen roina ja oivallus ovat yrittäneet kohdata. Viime talvena vaihdettu kiuas ei saanutkaan lähteä vielä metallikeräykseen, vaan heitin siihen keskikesällä mullat ja viimeiset krassinsiemenet. Kesä kasvatti siitä leikkimielisen jutun lettuliiterimme kylkeen. Myös halkovajasta nostettiin päivänvaloon ruostunut savustuslaatikko, josta tuli ruukku ruusupavuille.

Vanhojen nahkaronttosten oli tänä kesänä tyytyminen tekokukkiin.

yläilmoissa

Jyväskylän asuntomessuilla olisin halunnut muuttua pikkuriikkiseksi ja saada siivet selkääni ja lentää. Että olisin voinut käydä kurkkaamassa kuinka lintujen asuntomessukohteet on sisustettu... :-)

.. sillä niin tasaisen paksua, "nämähän on nähty ennenkin" -tyylisiä oli suurin osa ihmisten asunnoista. 

Lintujen kortteli sentään levittää ympärilleen hyvää tuulta, huumoria ja luovuuden iloa. 

Tänään sunnuntaina vielä kuin viimeistä päivää.

pihakuvia äidille

Ja voihan nämä kuvat katsoa mun tyttö... mun sisko... mun miehen sisko... mun miehen veljen vaimo... mun veli... ja mun veljen vaimo... ja mun veljen tyttö... ehkä myös mun naapuri... ja se muu seitsemänkymmenen ihmisen kööri, jotka ovat joskus ilmoittautuneet blogini lukijoiksi!

Kuvissa mm. krasseja, samettiruusuja, ruusupapuja, humalaa, suikeroalpia ja takapihan mänty, johon iski salama!

hapsutaulut

Nämä kangassuikaleista solmitut ryijyt tarttuivat mukaani, kun ne Sonkajärven käsityökeskuksen tyhjennyksen yhteydessä olivat toisen ihmisen toimesta menossa sekajätteisiin. Ryijyjen pohjana on pala jänisverkkoa. Kangassuikaleet on revitty vanhoista värikkäistä kankaista. Aivan ihastuttavat käsityökoululaisten solmimat ryhmätyöt vuosien takaa.

Ajatuksena oli laittaa ne samalla tavalla ulkoseinään kuten ne olivat sielläkin olleet. Jouduin kuitenkin hauduttelemaan ideaa mielen sopukoissa monta viikkoa, mitkä kehykset niiden ympärille laitan ja minkä rakennuksen seinään ne meidän pihassa ripustan. Lopulta asiat ratkesivat. Paikka löytyi autokatoksen takaseinän ulkopuolelta (tämän puuverhon alta), jossa kulkee yleinen puistokaistale.

Olen nyt varma, että ne vetävät satunnaisten ohikulkijoiden katseita puoleensa ja saavat heidät sanomaan mielessään "ahaa". Sillä kokonaisuudesta tuli ihan hauska, eikö vaan?

peilin uusi tyyli

Huono päivä muuttuu hyväksi päiväksi, kun katsoo itseään kukkapeilistä.  

Virkattuja ja kovetettuja kukkia. Kuumaliimapistooli. Kirpparipeili. 

Ja intoa muuttaa PerusPirkon peili värikkäämmäksi ja mielenkiintoisemmaksi.