jo vain taas

Vanhoja puuhenkareita ilmestyy koko ajan lisää, joten niiden päällystämisessä on mahdoton pysähtyä.

Nyt on menossa yhden mustavalkoisen räsytrikoopallon kuluttaminen niihin. Virkkaamalla tietenkin.

sienessä ompelukoneen kanssa

 

Tänä sateisena päivänä kasvoi meidän pihamaalle pari hirveän kookasta sientä. Ne ovat tiettävästi myrkyllistä lajia, koska ovat niin viekoittelevan punaisia ja valkotäpläisiä.

Niihin ei madot luikertele, eikä niitä lämmin ja kostea sää pilaa.

No, eipä tietenkään, kun ne ovat oikeita kangassieniä. 

Valmista kaavaa tai ohjetta ei ollut, joten valitsin keittiönkaapista suurimman lasikulhon ja kaavoitin sen päälle sanomalehdestä kaavat lakkiin. Samoin piti kehitellä myös kaava sen mukulamaisesti paksuuntuvaan jalkaan.

 Näitä oli hauska tehdä!

matkoilla bongattua

Sakset ovat minulle yhtä kuin ompelu. Ilman saksia ei ompelusta tulisi mitään. Eikä muustakaan. Sakset ovat tärkein työkalu ikinä.
Mutta en kerää niitä erityisemmin. Muutamat oranssit ja punaiset ja yhdet kukalliset riittävät.

Olen kuitenkin aloittanut keräämään niitä muulla tavoin. Olen nimittäin muutaman kerran bongannut katukuvasta kyltin, ikkunan tms., joissa on kuvattuna sakset, enkä ole millään voinut ohittaa sitä ottamatta kuvaa, naps!

Esimerkiksi tänä kesänä Turun keskiaikaisilla markkinoilla ihailin isoa kankaista rekvisiittaa, jossa oli kuvattu äärettömän isot leikkurit. Olisin survonut kankaan ripeästi kassiini, ellei markkinoilla olisi ollut monta sataa kulkijaa muitakin. (noo, vitsi, vitsi.)

Ja Väike-Maarjassa Virossa bongasin kauppatalon yläkerran ikkunan, joka kuulunee paikalliselle parturille.

En tiedä mitä näillä ottamillani saksikuvilla teen, mutta oletan, että joskus kun kuvakokoelma on laajentunut, jatkojalostan ne tuotteeksi asti. Siis lisää, lisää... tällaisia bongauksia lisää!

P.S. Ja Saksikäsi Edward on hyvä lehfa! :)

kirjapoistosta talteen

Juu. Tätä kirjaa minä olinkin vailla.

Kiitos, Sonkajärven kirjaston poistomyynti!

ruusu ja ruukku

Vasemmanpuoleisessa kuvassa päärooli kuuluu ruusulle, johon ilmestyi äskettäin monta nuppua. Nyt vihdoinkin myös yksi puhjennut kukka sitten äitienpäivän jälkeisen nopean riutumisen. Nyt se on kaunis ja sen kasvua on ollut ilo seurata.

Oikeanpuoleisessa kuvassa tarkennus osuus betoniruukkuun. Koko kesän olen pyöritellyt epätoivoisena päätäni tämän yhden ja ainoan betoniruukkutekeleeni takia. Se irvistää minulle, joka kerta kun istahdan ihastelemaan ruusun kasvua. Ruukussa on paha valuvika. Se on ruma. Se on vino. Ja sen nostamiseen tarvitaan melkein nosturia.

Ehkä olen ruukuntekijänä kelvoton, mutta ruusun elvyttäjänä aika kelvollinen. 


*** Tervetuloa lukijaksi Rullanen!

kantotaiteen lumoissa

Hyppään ajatuksissani takaisin kolmen viikon takaiselle Viron matkalle ja maaseudulle... 

Yhtenä iltana ajoimme Emumäelle Salla nimiseen kylään ja kävimme ihastelemassa ympäristötaideteoksia, jotka oli ripoteltu pitkin luontopolkua. Polun päässä ylhäällä mäellä nökötti näköalatorni. Mutta näköalatornin juurella oli paljon mielenkiintoisempaa...

Tornin juurella oli kalevalaishenkinen suuri kantomaja, joka sai meidät täysin lumoutumaan. Eikä suinkaan ne tornista näkyvät metsämaisemat.

Kantomaja Virossa Sallan kylässä

Kantomajaan ja näköalatorniin johtavan lyhyen polun varrelle oli ripoteltu myös erilaisia puunkannoista ja -juurakoista syntyneitä hahmoja ja järjestöjen tunnuksia. Esimerkiksi iso kukko oli edustamassa maatalousseuraa tai jotain.Viroa ymmärtävä voi lukea sen teoksen kyltistä.

Pääsimme myös kurkistamaan näiden kantoteosten tekijän, kylätaiteilija Hando Kuntron pihapiiriin ja työmaalle. Hän on käsittääkseni ammatiltaan kunnan puistotyöntekijä, mutta vapaa-ajallaan nostelee peräkärryynsä puunkantoja läheiseltä turvesuolta ja jalostaa ne taiteeksi. 

Emumäen ympäristötaidepolku on hankkeistettu, ja polun varrelle Kuntro on päässyt toteuttamaan hankevaroin jo monen paikallisjärjestön ideoimia kookkaita hahmoja ja tunnuksia. Työn kokoaminen alkaa yksinkertaisen luonnoksen pohjalta, jonka järjestön edustajat tuovat hänelle. Siinä he ovat ilmaisseet millaisen hahmon tai muun tunnuksen he haluat ilmentämään järjestön toimintaa. Siellä oli jo mm. pyöräilyseuran, puutarhaseuran ja kuoron teokset. 

Taiteilijan pihapiirissä siirtoa odottivat iso kukka, kala sekä ihmistä suurempi sauvakävelijä. Työn alla näytti olevan parhaillaan kookas tanssipari.

Googlettamalla löysin taiteilijan haastattelun, jossa osa ylläkuvatuista teoksistakin näyttää vilahtavan. 

****

Tervetuloa uudet lukijat, Tarja, Pami, Anne ja Santra. Kiva, kiva!

jopa neljä - ja jokaisesta uudesta iloitsen

Poliitikkojen puhetapaa mukaellen annan nyt itseni ymmärtää...

Annan nimittäin nyt itseni ymmärtää, että tällä uudella blogillani on tällä hetkellä neljä virallista lukijaa. Siis jopa neljä.

Tai ei siis tietenkään sellaista virallisen, virallisen virallista ihan kirjaimellisesti, vaan neljä "virallista" lukijaa.

Jollakin tavoin he ovat klikanneet itsensä blogini seurailijoiksi. Ja minä olen siitä hyvin, hyvin iloinen. Ensin ilmestyivät Laura ja Miutsi. Sitten Sonja  ja Jokke.

Saatat pitää tätä suurta iloani vähän liioiteltuna, koska monien suosittujen blogien lukijakuntaan kuuluu yleensä monta sataa ihmistä. Mutta minulla on mielestäni lupa hymistellä tyytyväisyydestä näiden neljän lukijan olemassaolosta yhtä lailla kuin iloita myös jok´ikistä uutta lukijaa.

Hallintasivun tilastot antavat minun näet ymmärtää, että säännöllisiä lukijoita saattaa olla myös muita. Myös sellaisia, jotka eivät ehkä koskaan jätä mitään jälkiä itsestään (siis kommenttia)... Ja sehän on tietenkin ihan okkei!

Ja koska tämä on jokseenkin käsityöblogi, niin laitan tähän loppuun jonkun kuvan... vaikkapa vapaavirkkausliivistä, joka valmistui pitkän prosessin tuloksena viime keväänä. Kirjoitan siitä jotain tässä postauksessa.

Vapaavirkkausliivi - sopii hyvin päälleni, mutta sitä voi myös pitää vain kauniisti esillä!