Keskeltä tahriintunut virkattu sängynpeite ei naapurin mielestä ollut vielä tarkoitettu heitettäväksi roskiin, vaan heitettäväksi vastakkaiseen taloon tien toiselle puolelle.
Ja siinä talossa asun minä. Kiitos viisaasta teosta, naapuri.
Peite oli monta viikkoa minulla muovikassissa odottamassa kierrätyshenkistä ideaa, kunnes yhtenä päivänä peitteen reunapalat alkoivat siintää mielessäni verhokappoina.
Purin riittävän suuren neliön keskeltä pois ja sitten jäljelle jääneen yhteneväisen leveähkön kaitaleen laitoin kahtia samanmittaiseksi verhoksi. Niinpä peitteen kulmista muodostui kappoihin mukavat kiilamaiset yksityiskohdat. Pituutta jatkoin hieman kankaalla.
Valmistuneet verhokapat kehystävät nyt suuria ikkunoita, joista avautuu kaunis näkymä Saimaalle.
Tein päiväkirjamerkinnän mökkikirjaan verhojen vaihtumisesta, mutta kirjoitin myös rauhallisesta parin tunnin souturetkestä lempeän tyynessä (ylemmän kuvan) järvimaisemassa...
6 kommenttia:
Kauniit verhot sait peitteestä tuunattua :). Ja tuo järvimaisema on vastustamaton!
Oih ja voih, kuinka kauniin tunnelmalliset verhot. Olet jo päässyt mökille, kateus iskee...itse pääsen/ehdin vasta kahden viikon kuluttua. Parempi myöhään;)
Ihanat verhot, kuinka kekseliästä jälleen. Ja upea maisema herkullisen näköisestä korvasienestä puhumattakaan. On sinulla Oltavat :)
Aivan mahtavan kauniit kapat, ja idea on huippu.
Aina kannattaa kierrättää.
Kyllä tuli nättiä. :) Upeat maisemat sulla siellä.
Hyvä idea ja kauniit verhot. Kierrätyksessä on haastetta :)
Lähetä kommentti