vohvelikankaiset

Olin jo odottanut sitä päivää, jolloin saisin taas yhteyden ompelukoneeseen. Se on jäänyt viime aikoina virkkuukoukun varjoon (vaikka kone on paljon isompi?). Tarve saada uudet tyynyt uuteen pihakeinuun ja vohvelikankaiset käsipyyhkeet olivat sitten lopulta se juttu, jolla sain koneen varjosta framille ja sur-rur-hurisemaan.

Olin ostanut joskus monta vohvelikankaista käsipyyhettä eräästä päivätoimintakeskuksesta ja niistä vielä pari kolme oli ottamatta varsinaiseen pyyhekäyttöön. Pyyhkeissä on kaunista vohvelikirjontaa, jotka päivätoiminnassa ovat varmasti syntyneet hitaasti ja keskittyneesti luovan työtoiminnan tuloksena. Käsipyyhekäytössä niitä on jo tässä huushollissa monta, joten valitsin vielä lopullista käyttöä odottavista vihreän ja vaaleanpunaisen, jotka alkoivat jalostua mielikuvissani tyynyiksi. Saisin niillä korvattua pihakeinun tyynyt, jotka ovat lainassa verannan sohvalta.

Molemmat tyynyt saivat auringonkeltaisen vetoketjun. Molempiin tyynyihin ompelin myös sopivankokoiset sisätyynyt.

Ennen kuin laitan ompelukoneen uudelleen sur-rur-hurisemaan, käyn vielä kiikkumassa tovin ja pohtimassa, että tarvitseeko pihakeinu vielä lisää tyynyjä ollakseen nätti ja houkutteleva... Joo, tarvitsee se.