Kuka kotivaatteissaan muistaa sellaiset sanat
kuin muodikkuus, trendikkyys ja kausivärit? En minä ainakaan! Tuskin muulloinkaan.
Joskus olen mielikuvissani jo tuominnut tämän omatekoisen,
1970-luvun kaavalla ommellun maksimekon kirpparille myyntiin. Tällaisena
koleana kesäviikkona olen iloinen siitä, etten ole koskaan tehnyt niin. Sillä
suloisen pehmeään flanelliin sujahtaminen tuo ihanaa lämpöä ja mukavuutta
ympärille, kun ulkona uhkaa kaikki kesäkasvit tappava halla ja talot
kaatava hirmumyrsky, pah!
Raparperisavotassa olen viime aikoina ollut. Hyvää mehua on keitetty enemmän kuin yksi mehumaijallinen.
5 kommenttia:
Tosi ihana mekko, hyvä ettet ole sitä kirpparille vienyt, sillä nyt kyllä on kaikki lämmin vaate tarpeen. Pipo päässä ja hanskat kädessä kitken, hui että on kylmää, mutta siitä huolimatta oikein lämmintä juhannusta.
Nätti mekko! Mehuja höyryttäessä ainakin on lämmin;)
Kiitos, juu, kyllä höyryävän mehumajan äärellä tässä mekossa tarkenee... Hyvää Juhannusta!
Iloisen näköinen mekko, rimpsukin helmassa. Ja vielä mahtuu päällekin, sorjana olet säilynyt -70 luvulta tähän päivään.
Leppoisaa juhannuksen aikaa.))
No joo, olen leikannut mekon 70-luvun kaavaa käyttäen, mutta ihan 2000-luvulla sen olen ommellut. Useampia vuosia sitten joka tapauksessa.
Lähetä kommentti