Säkillinen koivunrisuja houkutteli taivuttamaan, kieputtamaan ja... roskaamaan verannan.
Iso kranssi syntyi materiaalin ehdoilla. Paksusta rautalangasta taivutetun renkaan päälle. Linnunpesän suurpiirteisyys mielessä.
Tarkoituksena asettaa se roikkumaan vaakatasoon sisätiloihin. Risuissa on oma romantiikkansa.
Kranssi on nyt pääsiäiskranssi. Seuraavaksi pitsikranssi. Sitten vappukranssi ja sitten...
No, oikeasti säkillinen risuja riitti kahteen kranssiin, mutta siitä toisesta ei nyt ole kuvaa.
10 kommenttia:
Upean kokonen kranssi, tuo sopii jokaiseen juhlaan, kun koristuksia vaan vaihtaa. Miulla on vastaava tehty piikkilangasta.
Hieno kranssi, sopii moneen juhla-aikaan! Ja arkeen :)
Vain kalenterin mukaisia juhlapäivien tiedossa, mutta jokaiseen pyhään voi vaihtaa ripauksen jotain sopivaa. Tuo äkäsen näköinen noita-akka on muuten Puolasta. Sain sen kirjeenvaihtoystävältäni, kun olimme käymässä hänen luonaan. Monta vuotta sitten. Oikeasti se ei liittynyt Pääsiäiseen vaan jotenkin heidän paikkakuntansa historiaan.
Rähjäromanttinen varispesäkranssi. Upea noin isona ja näiden myrskytuulien jälkeen risuja olisi ihan vaikka majatarpeiksi asti. Sohvalla näyttää olevan ihanat räsymattotyynyt.
Risukranssi on tosiaan kestävä ja sitä voi käyttää pitkään. Sellaisenaankin kaunis.
Juu, ulkoseinän pienet risukranssit ovat säilyneet vuosia kesät talvet... Jaa, no olen kait jonkun jo hapertuneen heittänyt pois.
Marle hei, tarkistin että olen kutonut nuo räsytyynyt lokakuussa 2013. Ks. http://www.nattiratti.blogspot.fi/2013/10/rasytyynyja.html
Kaunis!
Ihana kranssi ja tuo noita on hauska.
Ihanaa koivurisua ja kaunis lopputulos! Voi kun pääsisi kanssa vääntelemään risua piiiitkästä aikaa! Se on NIIN ihanaa materiaalia!
Kyllä vaan, risuista vääntelisi vaikka mitä. Mutta kun omaa metsää ei ympärillä ole, on seurattava naapureiden puunkaatopuuhia ja sitten otettava puhelin käteen ja kysyttävä lupa keräämiseen. Kukaan ei ole koskaan kieltänyt.
Lähetä kommentti