pehmeän harmaan ja liehuvan helman liittto

Loskakelit ovat alkaneet ja ilmassa on nollakelin muitakin oikkuja, mutta minun ompeluprojektini ovat jämähtäneet talvitaajuudelle.

Valitsin  pehmeän harmaan villakankaan varastoistani ja ompelin liehuvahelmaisen viitan.  Apumateriaalina oli tummanharmaa (lähes musta) VI/PES kangas, josta leikkasin mm. alakauluksen sekä vyö- ja hiha-aukkojen kanttaukset. Viitan kiinnitys on mustien nappien alla olevilla isoilla neppareilla.


Tästä Moda 5/2008 - lehden herkusta olin haaveillut pitkään.

saa kelvata

Mulla on ihan selvästi menossa ULOS KAAPISTA vaihe.  Niin monia vanhoja, eri vaiheeseen jääneitä keskeneräisiä kokeiluja ja kurssituotoksia olen viime aikoina kaapeista tonkinut päivän valoon ja löytänyt niille uuden paikan. 

Nämä kaksi perinteistä tilkkublokkia olen tehtyt millintarkasti jollakin tilkkukurssilla sata vuotta sitten. Hirveää hukkatilkkumäärää tuottaen ja tarkkaa ohjetta ja opetettua tekniikkaa noudattaen, enkä ole koskaan pitänyt niistä.

Mutta nyt ne saa kelvata. Tyynyliinoja koristamssa.

Myös tämä muistikirjan päällinen on ommeltu samaisen kurssin kokeiluista.

sinulle

Virkistävää viikonloppua!

olympianeule (2)

Nämä sukat muistuttavat ikävästi naisten jääkiekon pettymyksistä, miesten hiihdossa hävityistä sadasosasekunneista ja jostain muusta yhtä ikävästä olympiakuulumisesta, jota en enää muista. Hopeat tulivat vasta jälkeen päin.

Mutta sukkaparin värit viestittävät elämää ja kevättä. Myös raitojen erilaisuus on niissä parasta. Nalle Kukkakedon jämien ansiosta.

Keväisen raikas ikkunakoriste (Kenkävero, Mikkeli).

flanellimekko

Vanhat pitsit ovat aarteita. Yksi vanha kierrätyslakanasta pelastettu välipitsi kaunistaa tämän flanellimekon korotettua vyötärölinjaa.











Hyväksi havaitulla kaavalla voi ommella erihenkisiä mekkoja vaikka kuinka paljon. Vaikka mekon vuoden jokaiselle päivälle. Tässä mekko numero 4... nopeasti laskien.

Sama luottokaava kuin tässä kukkamekossa. Mutta tällä kertaa muutin kädentien muotoa ja kuosittelin siihen hihat.

Tämä tilkkukuosinen flanelli on ajalta "lapset alakoulussa", sillä muistan ommelleeni heille siitä silloin kevyet kesätakit, joihin taskut ja kaulukset tulivat yksivärisestä ruskeasta.

Hyvälaatuinen kangas taipuu moneen. Vielä jäi noin puoli metriä johonkin pikkuprojektiin...

olympianeule (1)

Laiskottelu kunniaan!

Langanpäät on päätelty ja sukat vetäisty jalkaan.

On lösähdetty sohvalle ja huokaistu. 

Ajatuksissa seuraavat sukat.

Vai mitä sitä olympialaisia seuratessa neuloisi?

Roosa nauha langasta vielä.

pelastettu villakirjottu tilkku

Keittiön puusohva saa vähitellen selkänojaansa värikkäitä tyynyjä. Yksi kerrallaan. Kun kodinhengetär sattuu katsomaan tilkkujaan sillä silmällä.

Tällä kertaa kohdalle osui risareunainen iso tilkku, jota joskus hämmästelin kirpparilla. Se oli pakko pelastaa.

Se ei ollutkaan mielestäni ihan mikä tahansa tilkku, vaan vaalealle pohjakankaalle, rohkeilla väreillä kirjottu kaunis kukka-asetelma. Värikkät pistot ja solmut huolella ja ajatuksella tehtyjä. Jonkinlaisen kansantaiteen soveltamistako?

Hämmästely jatkuu edelleen.

ideoita villavaatteiden uusiokäyttöön

Ostin äskettäin kirjan, jota ei kirjakauppojen hyllyiltä kuulemma löydy. Kirja on nimeltään Vanhat vanuneet – ideoita villavaatteiden uusiokäyttöön. (Bookwell 2013)

Kirja esittelee RaJuPuSu-opistossa parin kolmen vuoden aikana valmistuneita Vanhat vanuneet –kurssitöitä. Kurssin opettajamestarina ja kirjan äitinä on ollut Kaija Huhtinen. 

Kirjan ideana on yksinkertaisesti näyttää mitä kaikkea kaunista, hienoja oivalluksia, uusia työstötapoja ja erilaisia käytännön ratkaisuja vanuneiden ja kuluneiden villatekstiilien työstämisestä syntyi. Kirja ei puhuttele mitenkään erityisesti visuaalisuudellaan, mutta se houkuttelee kyllä kaivamaan vanhat villatekstiilit kaapin uumenista esiin ja työstämään niistä luovalla otteella uudenlaisia tarve- tai taidetekstiilejä. Ohjeita ei kirjasta löydy.

Valitettavan usein nykyisin julkaistut suomalaiset käsityökirjat eivät yllä sille tasolle, että niistä oikeasti löytäisi kovin innovatiivisia ideoita ja että niitä selaillessa tulisi mitään kovin suurta ahaa-elämystä. Visuaalisesti ne ovat kyllä inspiroivia. Mutta totuus on, että niin monet asiat tälläkin alalla on nähty ja koettu. Vanhat vanuneet –kirjaan tämä ei päde, sillä niin monissa kurssitöissä on ollut kokeilun otetta. Työt ja tekniikat ovat vieneet tekijäänsä. Myös pienimmät villatilkut on saatu kivasti hyötykäyttöön osaksi suurta työtä.

On oikeastaan alkanut harmittaa, ettei vanhoja villatekstiilejä nyt juuri parhaillaan löydy omista nurkista. Niinpä rupean niitä metsästämään, että pääsisin pian askeltamaan Vanhojen Vanuneiden viitoittamalle luovuuden polulle! Aiemmin olen vain yhden vaatimattoman autotyynyn vanutetusta villapaidasta askarrellut.

Tuhatpajun Annukalle terveiset vielä, että se antamasi vanha kirjoneuletakki pääsee käsittelyyn varmasti ensimmäisten joukossa. 

umk sukat

Nämä sukat syntyivät jämälangoista UMK:n aikana. Nyt voittaja on valittu ja sukat valmiit. 

Hoilaan voittobiisiä ooo-ooo-ooo-ooo! ja hytkyn. 

Uudet vallattomat raitasukat jalassa totta kai!