sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

ai viimeiset vai?



Kyllä! Nyt niitä on tarpeeksi. Nimittäin lököhousuja! 




Ne ovat tällaisen kypsäään ikään ehtineen naisen tämän kesän juttu! Ainakin minulle.

Helmikuussa keksin mallin ja oletin, että tein ne vain kotona relaamiseen. Vielä näiden mintunvihreiden lökäreiden jälkeen luulin pidättäytyväni kotioloissa ne jalassa.

Mutta kun kesä saapui, huomasin ompelevani myös luonnonvalkoiset ja tummanruskeat. Ja rupesin yhdistämään lökäreitä monenlaisiin yläosiin



Tänään tein niistä viimeiset. 

Näinköhän ne riittänevät kuitenkaan.

Vai siirtyisinkö nyt raikkaampiin väreihin? Miten olisi auringonkeltaiset, taivaansiniset, nurmikonvihreät, mansikanpunaiset...


tiistai 21. heinäkuuta 2015

mansikkamaan täti


Viikko sitten kävin moikkaamssa hersyvän hauskoja Variksenpelättimiä Kiuruveden käsityökeskuksen pihamaalla

Ne olivat niin hauskoja, että muutaman päivän kuluttua minun oli ryhdyttävä tekemään samanlaista omaa... tai ainakin jotain sinne päin. 




Aloitin pään muotoilusta. Leikin kuvanveistäjää, jonka työvälineenä oli silmäneula ja sakset. Lämmin heinäkuinen ilta pihakeinussa vierähti ihan vimmaisesti kasvoja tikki tikiltä pistellen. 




Sitten tänään hän kasvoi ihan täyteen mittaansa ja sai päälleen myös kaikki tarpeelliset tilpehöörit, korut ja rannekellot, joita tällaisessa uudessa vastaperustetussa mansikkamaan virassa ehdottomasti tarvitaan. 




Tälle tädille on delegoitu nyt kaikkien epäsuotuisten elukoiden karkoitus takapihan marjapuskista ja mansikkamaalta. Vastuu on suuri ja haasteellinen, mutta tädin olemuksesta päätellen hän tulee onnistumaan tehtävässään.




Mansikoiden poiminta kukkapurkkiin on myös suotavaa, mutta ei pakollista. Ehkä hän kuitenkin joku päivä yllättää; kun talonväki palaa työpäivän jälkeen hyvin, hyvin uupuneena kotiin, hänen kukkakoristeinen kipponsa on kukkurallaan maukkaita mansikoita. 



keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

tiistai 14. heinäkuuta 2015

hei missä minä bloggaan


Kotona bloggaamisen keskus on makkarin valkoisella seinustalla. Seinää piristää nyt lehtikuvat, jonka katselemisesta tulee hyvä mieli. 

Kuvien yhdistävä tekijä on kiinnitykseen käytetty musta, vetolaatikosta löytynyt vanha ilmastointeippi. 

Tänään laitoin julkiseksi työblogin, jota päivitän toisen toimistopöydän ääressä. Työpaikalla.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

jaetut muistot







Värikäs ja upea näyttelykokonaisuus pysähdytti. Mutta myös muiden muistot, joita oli kirjoitettu pieniin lappuihin. 

Omia  marimuistoja puntaroidessani ensimmäisenä tulivat mieleen ne kaksi perustavanlaatuista kauluspaitaa, jotka ompelin Jokapoika-kankaasta kauan, kauan sitten itselleni ja silloiselle poikaystävälleni. Paitoja pidettiin aikansa. Mutta kun ne sitten jäivät kaappiin, huomasin, että kestävästä kankaasta oli myös seuraavan sukupolven peuhuihin. 





Muutaman vuoden kuluttua meillä oli nimittäin kaksi yhteistä pojanviikaria (ja tyttövauva) ja tallessa nuo kaksi paitaa edelleen. Joten pikkuäitinä erään kesän kynnyksellä taioin paidoista kahdet minikokoiset lappuhaalarit. Lahkeet ulottuivat puoleen sääreen, kuten Pikku Pietarilla konsanaan. Ja muumi-merkit pistelin koristeeksi eteen ja taakse. 

Näyttelyssä tuli mieleen myös omat tilkkutyöni ajalta, jolloin kaikki tämän maan harrasteompelijat peittivät kotinsa seinät tilkkutöillä ja sohvat tilkkutyynyillä. Kotiin palattuani kurkottelin ompeluhuoneen yläkaappeihin ja löysin sieltä mm. seinävaatteen, johon on pistetty säpäleiksi Fujiwo Ishimoton 1985 suunnittelemaa painokangasta nimeltä Ilma. Tämä tilkkutyö on  myös ajalta "kolmen pikkuveijarin pitkät yöunet". 



Näyttely on esillä 30.8. saakka.



torstai 9. heinäkuuta 2015

iloinen tavara (10)



Tilkut ja lompakko ei ole ihan tavanomainen yhdistelmä, mutta joku muukin kuin minä on niiden yhdistämiseen viehättynyt. Pidensin itse noin vuosi sitten yhden mustan lompakon elinkaarta päällystämällä sen retrotilkulla. Kaikki kestää kuitenkin aikansa - se nuhjaantui kassinpohjan pyörteissä ja uuden hankinta alkoi olla mielessä.

Sitten olin äskettäin käymässä Toivalan Vanhan Pihan käsityökorttelissa Jyväskylässä. Ja törmäsin siellä lompakkoon, joka oli kuin tällaiselle tilkkuhamoseen pukeutuvalle tehty. 




Euroja tiskille laskiessani oletin, että ostan suomalaista tai ehkä jopa jyväskyläläistä käsityötä, mutta google valitettavasti kertoo, että valmistaja on amsterdamilainen ja esittelee sivuillaan samoja lompakoita erilaisin kuosein.

No pirteä ja iloinen tavara se minulle silti on! (Vaikka olin minä valmistajasta pikkaisen pettynyt. )



tiistai 7. heinäkuuta 2015

melkein joka paikassa









Mikä yhdistää näitä kuvia? 

Se on ollut tämän kesän ykkösasusteeni. 
Se on kiikkunut boheemisti takaraivolla esim. Hvitträskissä, Hämeen linnassa, Fiskarsissa.
Ja ruokakaupassa, kirjastossa, mökillä, leirintäalueella, torikahvilassa... muttei lenkkipolulla.


maanantai 6. heinäkuuta 2015

hvitträskistä seonnut
















Olin iloinen, kun hokasin, että tämä kuvassa oleva isäntäväki on jo muuttanut pois tästä kämpästä. Pitänee seurata, jos tää kämppä tulee myyntiin. Se on nimittäin myös aikas kivasti sisustettu!

Terveisin, nimimerkki "Hvitträskistä seonnut"


torstai 2. heinäkuuta 2015

lomamatkan alussa








Uusi, trikoomatonkuteesta solmeiltu hyttysverho.
Aamupuuro ja raparperikiisseli.
Sekä aamuaurinko. 
Niistä kelpasi nauttia lomamatkan alussa.


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015