maanantai 31. joulukuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta!


Tervetuloa Uusi Vuosi!
Tervetuloa Uudet Tuulet ja Uudet Arkiset Asiat!
Uudet Käsityöt! Uudet Työkuviot!
Elämä soljukoon eteenpäin omalla painollaan!

Hyvää Uutta Vuotta!
t:Eija


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

vielä kokonaisena


Olen monta viikkoa kerännyt rohkeutta tämän poppanakankaan pilkkomiseksi. Onnistuin kutoessa liuttamaan siihen eri sävyjä ja värejä niin leikkisästi, että sen parimetrista pituutta on nyt lähes synti katkoa. Alkuperäinen suunnitelma kun oli pilkkoa se kuudeksi pöytätabletiksi ja kantata ne.

Pilkkominen on varmaan tehtävä joko sikahumalassa (kuin Vaahteramäen Eemelin possu) tai sokerihumalassa, jollaista en vielä ole onnistunut saavuttamaan, vaikka kuinka olen kaksin käsin vetänyt ale-suklaita naamariini, heh. 



lauantai 29. joulukuuta 2012

ensi vuoden päiviksi


No niin, siinä ne ovat kaikki elämäni päivät vuonna 2013.
Kaikki elämäni ensi vuoden tunnit. 
Näiden kansien välissä. Vuosikalenterissa 2013.



Päällikangas on vihreällä ja punaisella marmoroitua oranssia kangasta. Päällikankaan alla olevat vuori ja vanulevy tuovat kansille pehmeyttä. Sellaisena ne olivat jo käytössä jonakin aiempana vuonna, mutta nyt päätin ottaa nämä kannet uudelleen käyttöön, viedä ne seuraavalle tasolle ja uudistaa...

Marmoroidun kangaspinnan koristeeksi leikkasin kirjomuksia parista vanhasta kirppariliinasta. Aplikoin ne käsin siihen niin, että saumavarat jäävät siististi sisään. Lopuksi tikkasin käsin luonnonvalkoisella virkkauslangalla kirjomusten ympäröivän pinnan täytteen etupistoja, mikä tuo mukavasti pintaan kolmiulotteisuutta. 



Savon Sanomien kestotilaajan lahja on nyt siis viimeistely. Heilahtakoon se joskus tämän kirjomuskukkaron kanssa samanaikaisesti tiskille. Tervetuloa uusi vuosi!



torstai 27. joulukuuta 2012

huomio ruukkuun


Kolme hyasinttia nökötti muoviruukussa, jonka ympärille oli kiepautettu ikävännäköinen muovinen paperi. Kun sen ojentaa lahjaksi eteenpäin, niin ei se ole hyvä niin...

Asia oli korjattava. Oli otettava paksuhko koukkunen käteen ja virkattava nopeasti räsyistä pikkukori sen suojaksi. Kierrätysmateriaalille taas hyvä, hyvä ja kymmenen pistettä!


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

hiippalakkiset veijarit


Nämä hiippalakkiset veijarit ottivat vastaan vieraita kylän joulumyyjäisissä Viron maaseudulla viikko sitten. 

Kuvan tekstin kirjoitin jälkikäteen. Ja mietin mitä mahtaa olla "jouluiloa" viroksi.

Siispä Iloista Joulua nyt vain suomeksi toivotan!



lauantai 22. joulukuuta 2012

roskiskatoksen joulu


Amerikkalainen Annette lähetti joskus minulle tällaisen itse solmitun tilkkuköynnöksen, johon on kiinnitetty myös huovasta ommeltuja koristevanttuita. Tänä vuonna ripustin sen luomaan joulua roskiskatokseen.




perjantai 21. joulukuuta 2012

heijastinkukkia



Isoin harppauksin saapuvan joulun takia on pidettävä itsensä virkeänä. Askaretta olisi monenlaista, mutta valitsen niistä vain mieluisimmat palat; viime hetken pikkulahjojen ompelua.

Näiden kukkasten terälehtiin on upotettu heijastinterettä ja keskiöön heijastikangasta. Tein näistä tarkoituksella hieman tätä ensimmäistä kokeiluversiota pienempiä. Ne eivät yksistään tällä katuvalottomalla kylänraitilla riitä heijastimeksi, mutta onhan niissä oma esteettinen viehätyksensä.

Turvallista Joulua!

torstai 20. joulukuuta 2012

omat joulukortit

 Monta viikkoa sitten ne tein, mutta nyt lienevät jo tipahdelleet perille..


Kuljetin saksia tarkasti kehrääjän pyörien ja isoäidin pyörylöiden yms. pitsimallien ääriviivoilla. Liimailin pyörylät korttipohjiin ja lisukkeeksi paljetteja ympärille. 

Syntyi kortteja, joissa esiintyy käsityöperinteitä vaalivien isoäitien virkatut aarteet. 


Mallikuvat olivat Mary Oljen virkkauskirjasta vuodelta 1966. Ilman kansia ja jo monissa ahkerissa käsissä kulunut kirja. Sittemmin sattumalta siirtyi kirppariostoksena minulle. Ja sitten kortteihin.



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

kuusi kuvaa sonkajärveläisestä kesästä

Sain jokin aika sitten Teijalta haasteen muistella viime kesää kuuden kuvan verran.


Koska tänään oli viimeinen työpäiväni Sonkajärven kunnassa ja mieli on hieman haikea, halusin selata läpi kuvia, joita erilaisissa sonkajärveläisissä kesätapahtumissa työni ohessa ja vapaa-aikana otin.


Kuusi kuvaa valitsen... Eukonkannon MM-kisoista. Nukkepirtistä. Pullomuseosta. Mattonäyttely kotiseututalolla. Ja valoshow Jyrkänkosken ruukilla. 


Kesäisin avoinna oleva Nukkepirtti on valloittava paikka. Siellä melkein aisti näiden suloisten nukkelasten hengittävän! Kaikki talon taitavan emännän Anneli Mustosen käsissä syntyneitä hahmoja. Ja niitä oli paljon!


Pullomuseo on pullollaan mitä erilaisempia vanhoja pulloja. Myös harvinaisuuksia.



Kotiseututalolla oli tänä kesänä paitsi perusnäyttely, niin myös kolmen naisen mattonäyttely, josta kävin hakemassa ideoita omiin räsymattoihini.


Jyrkkäkosken kuohut olivat eräänä pimeänä iltana tavallista runsaammat ja valolla ja musiikilla taidokkaasti kuorrutetut. Oli vaikeaa saada onnistuneita kuvia, mutta tästä otoksesta olen melkein ylpeä.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: maailmankuulut Eukonkannon MM-kisat! Kaksi ylintä kuvaa puhukoon puolestaan. :D

°°°°°°°°

Kiitän Sonkajärven kuntaa hyvästä työkokemuksesta ja mainiosta työpaikkahengestä.




tiistai 18. joulukuuta 2012

ideoita joulukortteihin

Jos vielä(kin) haluat askarrella joulukortteja...

Tai jos et vielä(kään) ole askarrellut joulukortteja...

... niin tässä muutama hauska idea. 

Tonttuja.

Kuusia.

Sydämiä.

Itse tehtyjen joulukorttien näyttely oli esillä Lapinlahden kirjastossa vuosi sitten.

Omat tekeleeni ovat matkalla tai sitten jo saapuneet. Mutta niissä ei ole tonttuja, kuusia eikä sydämiäkään. 



torstai 13. joulukuuta 2012

pakkasen kepponen

Pakkanen paukkuu ja taikoisi vedestä vaikka minkälaisia koristeita somistukseksi ulos. Mutta aina se ei suostu sitä tekemään niin, että lopputulos olisi toivotun kaltainen. 

Esim. minun ruusujen jäädyttämisessä se teki omat kepposensa. Jäästä tuli liian sameaa ja kukat jäivät liian upoksiin, pöh!


Tämän joulutähden pakastaminen kyllä onnistui, mutta sen jälkeen ilmestyi kevät ja kesä. Ja muistoksi jäi vain valokuva. 


maanantai 10. joulukuuta 2012

jouluinen viirinauha



En myönnä, että täällä olisi hirmuinen joulurumba menossa. En kalastele lehdistä uusia joulureseptejä, en uppoudu joulukattauksen koristeluohjeisiin, enkä siivoa keittiön jokaikistä kaappia… Mutta kyllä, jotain uudenlaista joulusomistetta on ihan mukava kehitellä ja ennen kaikkea kierrätysmateriaaleista.

Joskus aiemmin ompelin viirinauhaa matkapostikorteista, joita postilaatikkoomme oli vuosien varrella tupsahdellut. Ne roikkuivat verannan laipiossa yhden kesän ajan, jonka jälkeen ne oli aika heittää roskiin.

Nyt käytin samaa ideaa läheisiltä ja ystäviltä edellisinä jouluina saatuihin kortteihin. 




sunnuntai 9. joulukuuta 2012

liimattu vai ommeltu


Oikeastaan mitä se minulle kuuluu, vaikka joku tulisi Linnan juhliin pitkässä kylpytakissa, eikä paljastaisi salamyhkäisesti kenellekään mihin tarkoitukseen vaate on alkuaan hankittu. Mutta kun olen tässä pari päivää yrittänyt sulatella ajatusta siitä, että onko soveliasta mennä maan ykkösjuhliin liimaamalla askarrellussa kierrätysvaatteessa, niin kyllä tässä vuosikymmeniä itse vaateompelua harrastaneena (ja joskus ammattia harjoittaneenakin) on vaikea nyt pitää mölyt mahassaan.

Nimittäin kyse on tästä puvusta:


Se on tämän vuoden linnan juhlien yksi puhutuimmista puvuista, koska se on koostettu liimaamalla.  Tekijänä muotibloggaaja, jonka nimeä en viitsi mainita. Liimattu, koska ei osaa ommella.

Vertailun vuoksi ja muistutukseksi laitan tähän myös kuvan viime vuonna samoissa valtakunnan ykkösjuhlissa esiintyneestä tyylikkäästä puvusta, joka on myös valmistettu samasta materiaalista eli kirpputorilta haalituista mustista nahkatakeista, mutta ommeltu


Tekijänä tekstiilimuotoilija Tina Nylund, joka on keskittynyt  ompelemaan käytetyistä ja poisheitetyistä materiaaleista valmistettuja upeita ilta- ja coctailpukuja. Sama puku näkyy myös seuraavassakuvassa, jonka otin hänen näyttelystään Pietarsaaren kirjastossa kesällä 2011.



Vinkkinä vaan tälle ensimmäiselle liimailijalle, että jos ei visualistina itse osaa suunnitelmaansa toteuttaa, niin aina sen voi teettää ammattitaitoisella ompelijalla. Niin toteutuksesta tulee laadukkaampi, näyttävämpi, tyylikkäämpi ja käyttöiältään kertakäyttöistä pidempi. Siinä kannattaisi matkia Suomen muita ykkössuunnittelijoita, esim. Ritva-Liisa Pohjalaista, jonka luotto-ompelija on kuopiolainen Airi Lamminmäki-Turunen.

Valitettavasti nykyisin näkyvyyttä ja huomiota saa aina se, joka satsaa viestinnän keinoihin. Harmittaa nimittäin, että Tina Nylundin tapaiset ateljeeompelijat saavat puurtaa hiljaa vuosikausia upeita pukujaan, eivätkä pääse välttämättä koskaan samalla tavalla framille, eivätkä näin ollen koskaan pääse hyötymään siitä taloudellisesti kuten median hehkuttamat nimekkäät tai julkisuuspelin osaavat suunnittelijat.

Samalla tässä on tullut mieleen se vanha satu Keisarista ilman vaatteita.  Linnan juhlia seuraavana aamuna televisiossa kolme ns. muotiasiantuntijaa hehkuttivat yhteen ääneen liimattua pukua. Mietin heitä kuunnellessa, että puhuvatko he nyt oikeasti siitä, mitä näkivät vai siitä, mitä he olivat näkevinään, mutta eivät uskaltaneet sanoa ääneen sitä, mitä oikeasti näkivät; kuten keisaria ilman vaatteita.

Ja ihmettelen myös, että mihin suuntaan tämä käsityön arvostus oikein on menossa? Itse olen tyrmistynyt nimittäin siitä ajatuksesta, että uniikkiin käsintehtyyn vaatteeseen aletaan vähitellen liittää sellaiset käsitteet kuin kertakäyttöisyys, viimeistelemättömyys, huolimattomuus ja huono laatu. 


perjantai 7. joulukuuta 2012

viisi kultaista kirjainta


Koristeeksi kotiin.

Ensin leikkasin isot kirjaimet tukevasta pahvista. Sitten ompelin pitkät kangasputkilot, jotka vedin kirjainten päälle. Poimua sai jäädä runsaasti. O oli laitettava poikki että Onnistui. äLLässä piti käyttää hieman enemmän älliä. :D



keskiviikko 5. joulukuuta 2012

kirjakuusi




Tämä joulukuusi ei tarvitse kastelua, ei tuoksu, eikä tiputa neulasia. Mutta kirjoja pitäisi olla satoja ja sen tekijällä muototajua.

Tämä hieno luomus löytyy mistäpä muusta kuin kirjastosta. Meidän omasta kirjastosta Lapinlahdelta. Joulukilpailuna on arvata, kuinka monta kirjaa tuossa kuusessa on. Mikä on sinun arvauksesi?


tiistai 4. joulukuuta 2012

solmioita ja ruusukkeita



Eräänä päivänä minulle kiikutettiin töihin parikymmentä ihan uskomattoman upeaa käyttämätöntä silkkisolmiota. Kotimaisia. Värikkäitä. Upeista luonnonsilkeistä. Luultavimmin 80-luvulta. 

Hassua, mutta nämä solmiot vievät ajatukseni noin vuoteen 1983 tai jotain. Olin tuolloin opiskeluun kuuluvassa työharjoittelussa samaisessa paita- ja solmiotehtaassa. Tehtaassa, joka valmisti ja valmistaa edelleen Suomen laadukkaimmat solmiot ja miesten paidat. Petritexissä. Kuopiossa. Nykyisin tuotemerkin Petrifun alla.

Olen silitellyt näitä solmioita jo muutaman viikon ajan ja odottanut milloin rohkenen valita niistä muutaman uusiokäyttöön. Ensin käytin pari edellisen postauksen kietaisuhameessa. Tänä iltana valitsin niistä neljä lisää, leikkasin ne noin keskeltä poikki ja käytin kapeimmat päät pariin ruusukkeeseen. 


Vasemmanpuoleisen voin kiinnittää paitani rintapieleen tätä kietaisuhametta käyttäessäni ja toisen vien huomenna kiitokseksi solmoiden lahjoittajalle. 

Ohje näihin löytyy vanhan blogini puolelta tästä. Tosin kuviahan siinä ei enää ole.






maanantai 3. joulukuuta 2012

solmiokiinnitys hameessa


Tämä kietaisuhame herätti reippaudellaan huomioni hetken herätekäynnillä pikkukirpparilla Sonkajärvellä. Koko vaikutti sopivalta ilman sovituskoppiakin, joten huomasin marssivani päättäväisesti jättämään siitä kolikkoa kassalle. Se on tweedhame, kivan punertava sävy, ja laskokset sallivat harppovan askelluksen...

Kotona sitä sovittaessani sitten oivalsin, miksi edellinen omistaja oli sen hyljännyt; vuori kiristi aika pahasti, eikä vyötärön yksinkertainen solmiamisnauha ollut oikein toimiva systeemi. No, jos aioin siitä hameen saada, oli käärittävä hihat ja ryhdyttävä hommiin. 

Ensimmäisenä ompelin vuorin keskitakakappaleeseen kiilan, joka levitti vuorin helmaa. Sen jälkeen poistin entiset surkeat nauhasysteemit ja tein nepparikiinnityksen. Hame jalostui vielä askeleen  persoonallisemmaksi, kun napsasin poikki kaksi sopivanväristä vanhaa silkkisolmiota ja ompelin ne käsin vyötärön nauhakujaan kiinni.

Pari kertaa on nyt ollut käytössä ja kivan talvihameen siitä sitten sain. Terveiset entiselle omistajalle, kuka sitten liekään.


sunnuntai 2. joulukuuta 2012

piha pukeutuu jouluun (2)


Luminietoksia ei meillä päin vielä ole, joten niitä odotellessa ripustin omenapuihin valkoisia tupsuja. Taustalla näkyy etuverannan isot tapettitähdet.


Vieläkin oireileva käsi ei antanut tänä vuonna tehdä kuin nelisen metriä havuköynnöstä, joten varaston verannan koristeeksi en sitä alkanut enää vääntää. Sen sijaan pujotin siinä oleviin verhotankoihin jouluverhot, jotka ovat joka joulu ripustettuina milloin missäkin jo varmaan viidentoista vuoden ajan. Nyt ensimmäistä kertaa pistin ne kaikkien tuulien ja tuiskujen armoille. Saa nähdä joutuvatko verhon huopapallot vielä noiden peijakkaan vilkkaiden terroristi-tiaisten ilkivallan kohteeksi.


Lumiukko istuskelee iltaisin tallilyhdyn loisteessa. Olen melkein varma, että öisin se nousee hieman jaloittelemaan... 


lauantai 1. joulukuuta 2012

piha pukeutuu jouluun






Sidoin viikko sitten takapihalla havuköynnöksen. Tällä kertaa männyntaimien oksistosta. 
Varaston ylähyllyltä poimin ylijäämätapetista viime vuonna väännetyt isot tähdet. (Strömsön ohjeella.)

Verannalla sykkii nyt samassa tahdissa metsä ja tähdet.