torstai 28. helmikuuta 2013

aurelia 13


hoh-hoijaa, miten alkoi kesken shoppailun väsyttää... :-D

Vitsi, vitsi, kuvassa on tyttö nimeltä Iisa. Näytösmeikeissä, näytösasussa, näytöskampauksessa.  Kuva on napattu tänä iltana Matkuksen ostoskeskuksessa Kuopiossa järjestetyssä Muotoiluakatemian aurelia 13 -näytöksessä. Tai oikeasti sen jälkeen. Iisa oli yksi cat walkilla tepastelevista tyttösistä. 



Tyylikkyys. Dynaamisuus. Juhlallisuus. Seksikkyys. Salaperäisyys. Merkityksiä, joita nähtyihin oppilastöinä tehtyihin pukuihin liittäisin.

 Tässä oli jotakin ajatonta...

 ... ja tämä oli valittu show-stoppariksi. Veistoksellinen.

Yleisöä oli paikalla vain kourallinen ja näytöskin vain otos varsinaisesta Aurelia 13 Berlin Stories-muotinäytöksestä, joka esitetään Jyväskylän Ilokivessä osana Yläkaupungin Yö-tapahtumaa 18.5.2013.


maanantai 25. helmikuuta 2013

onnea on nimipäivä


Ei, ei se ole tänään, vaan oli viime viikolla. Eijan nimipäivä. Se päivä nosti hymyn huulilleni.


Aamulla töissä Helena K lähestyi minua värikäs iso puuvillahuivi käsivarsillaan ja ojensi sen materiaaliksi kierrätyskäsitöihin. Päässäni on pyörinyt jo monta juttua, mitä tehdä. Mieltä kutkuttavat lahjat ovat juuri tällaisia; materiaalia tai tarvikkeita lahjansaajan itseilmaisuun. Kiitän.



Ja olen minä myös erityisen iloinen antajan itse tekemästä lahjasta. Ajatuksella. Persoonallisuutta pelissä. Jämälangoista kauniilla käsialalla neulotut palatossut kainalossa naapurin Tintti tuli tervehtimään eilen. Nämä itsetehdyt palatossut nostattavat kotoisen "hermohousu"-lookini ihan kymppiin! Kiitän.

Ja tekstiviesteistä ja muista kiitän myös.


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

kaulaketju


Tämä kaulakettinki yllättää. Se lienee paksumpaa kuin sinisellä Saimaalla seilaavan s/y Karlon ankkuriketju.
Mutta se on unelman kevyttä, koska se on neulottu. Iloinen värisarja kaulaan ripustettavaksi. Ei varmasti lämmitä yhtään, mutta yksiväriseen puseroon yhdistettynä se tuo sopivasti volyymia pukeutumiseen.


Erityishuudahdus täältä ruudun takaa kiuruvetiselle Anitalle, jonka kaulassa samalla tavalla neulottua kaulaketjua muutama päivä sitten ihastelin ja jolta sain vinkkiä tekniikkaan.

Villan sijaan minä tosin valitsin langaksi puuvillaa. Halusin lenkeistä erimittaisia, joten silmukkamäärä vaihtelee (20-36 s). Viimeistelin nurjan puolen päälle päin kuten Anitalla.
Koska ohjetta ei ollut, tekniikka kehittyi tehdessä. Ensimmäisen ja viimeisen lenkin valmistuminen eroaa toisistaan kuin Saimaan syysmyrskyt tyynestä kesäpäivästä. Kahdesta viimeisestä lenkistä ei silmukointikerrosta taida enää huomatakaan.
Varsin omaperäinen kaulakoriste siitä tuli. 


neuleen kukkapuu



Tällä viikolla minulla oli mahdollisuus opastaa muutamaa ala- ja yläkouluikäistä käsityökoululaista vaatteiden tuunauksessa. Tuunaaminen tulee englanninkielisestä sanasta tuning ja alunperin sitä käytettiin puhuttaessa autojen tuunaamisesta. Tuunaaminen tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että teollisesti valmistettua massatuottetta muutetaan persoonallisemmaksi. Tuunaaminen on uudistamisen ja muodistamisen sisar.

Kahmiessani esimerkkejä omista vaatteistani tuohon kässäkoulun tuntiin, tajusin miten paljon omassa vaatevalikoimassani on muodistettuja ja uudistettuja vaatteita. Vain osan, kaksi isoa kassillista otin mukaan.

Tämä kuvassa näkyvä on yksi niistä. Ihana hyvälaatuinen neule, jonka takakappaleeseen halusin jotain omaperäistä. Muistan, kuinka ensin löysin lankavarastosta samanvärisen roosan puuvillalangan. Sitten se alkoi muuttua pikkukukiksi, kukille kasvoi varret ja lopullisessa sommittelussa kehittyi kukkapuu. Käsin pikkupistoin kaikki yksityiskohdat kiinni neulepintaan ommellen.

Näyttää siltä, että tämä neuletakki on liittoutunut ruudullisen puuvillamekon kanssa. Onhan molemmissa samaa miellyttävän vanhahtavaa roosaa. Ne eivät suinkaan ole päässeet pölyttymään käyttämättöminä, vaan ovat sujahtaneet päälleni aina silloin tällöin jo ainakin parin kolmen vuoden ajan.


torstai 21. helmikuuta 2013

neutraali juttu


PikkuHeppu hilasi itsensä keikkumaan iloisesti tuolin käsinojalle. Väriläiskäksi muuten mustavalkoiseen kuvaan. Sallittakoon se hänelle. Koska PikkuHeppu on kiltti ja koska tuoli on muuten niin neutraalinsävyinen, vaikka uutta puhtia se on juuri saanut uudella verhoilulla.


Matonkudevirkkaus on tekniikka, jolla saa ihmeitä aikaan. Myös tämän tuolin selkänojaan.

Sen sijaan istuinosan päällisen ompelin. Valitsin sitä varten työpaikaltani kässäkeskuksen puolelta yhden mattomallipalan, jonka molemmille puolille ompelin suikaleet kestävää kangasta ja sitten niittasin päällisen pohjaan kiinni.

Tämä tuoli palautuu huomenna takaisin töihin.

Neutraalinsävyisen puuhastelun jälkeen on hyvä väriterapoida vaikka tulppaaneilla...



sunnuntai 17. helmikuuta 2013

pörröhenkareita


Kuka neuloi eilen viidelle vanhalle puuhenkarille pörröiset päälliset? Minä! 
Enempään ei yksi kerä pörrölankaa, eikä yhden päivän tunnit riittäneet. 

Aiempia henkarituunauksiani löytyy tästä postauksesta


wanhana hän


Tätä pukua ommellessani sujauttelin saumoihin onnenhippusia ja ilonpisaroita lukion loppuajan koitoksiin...

Koska tällä kuluneella viikolla on jälleen ihasteltu Wanhojen tanssien pukutyyliä, istahdin minäkin klikkailemaan kuvia omasta tyttärestäni Wanhana 2010. Kivahan tätä pukua oli silloin toteuttaa... 




perjantai 15. helmikuuta 2013

pieneltä isolle


Hassua... Nämä kirpparilta kaapatut neulehousut olivat ilmeisesti kokoa lapsi 10 vee. Jotenkin vaikuttivat siltä, etteivät olleet lapselle oikein kelvanneet.

Mutta ne olivat myös kokoa nainen 38. Ja jotenkin vaikutti siltä, että naiselle ne kelpasi.

Ja seuraavana päivänä se nainen 38 vapautti mielensä ja ideoi sekä vyötäröön että lahkeensuihin resorit.




Ja veikeät polvarihousut niistä sitten tuli.
Mokkasaappaat jalkaan, pitkä neuletunika ja mars töihin!



torstai 14. helmikuuta 2013

olkkarin ikkunalla



Verannan minikasvihuoneessa, olkkarin ikkunan edessä, näkyy jo lupaus keväästä... Tosin varsin keinotekoisesti. Sellofaanin ja ulkovalosarjan päälle sirottelin irtosilkkikukkia luomaan harhaa kevätkukinnoista. 

Näin ystävänpäivänä on kiva huomata blogini saaneen muutaman uuden ystävän lisää. Tervetuloa lukijoiden joukkoon: Nina, Narukerä, Rouva Marsa, Anama ja Helena!


tiistai 12. helmikuuta 2013

omaa suunnittelua



Kaikkiin käsityötoimintoihin liittyy omaa suunnittelua, omakohtaista ongelmanratkaisua ja omatoimista havaintojen tekoa. Niin myös tämän pajuliinan kutomiseen.

Kun viimeisen kerran kudoin marttojen yhteiseen poppanaloimeen (käsityökeskuksessa), päätin käyttää kuteena pajua. Toteuttaa idean, jota olin jo kypsytellyt laude- ja kaitaliinoja kierrätysmateriaaleista kutoessani. 

Ja minusta tuntuu, että lopputuloksena on liina, joka on enemmän kuin arkipäiväinen välttämättömyys!

Pistelin siihen mm. ison nipun piiskapajuja, jotka olivat ollut verannan somisteena jo pitkään. Useamman vuoden ajan, kesät talvet. Pajujen kuivumisesta aiheutuvaa kutistumista ei liene siis odotettavissa, joten liina pysynee tiiviinä, eikä löysty. Joka kolmanteen viriöön pistelin vihreää trikoomatonkudetta.



maanantai 11. helmikuuta 2013

korituolin uudistetut istuintyynyt

Vastavalmistuneet tyynyt väliaikaisesti kotinojatuolissa.
Meillä töissä näyteikkunasta palautui korituoli takaisin Annen ja minun pieneen valtakuntaan toimistopuolelle. Ompelijaminäni alkoi kapinoida siinä olevien istuintyynyjen luonnetta ja päätti, että ne tarvitsevat hieman freesimmän ilmeen. Värillä ei ole mitään väliä… kunhan ovat keltaiset... sopien tilan vanhaan 70-luvun verhoon, jossa myös keltaista.

Heitin tyynyt auton takapenkille matkustamaan kotiini. Seuraavana päivänä, lauantaina vapaaehtoistöissä, Tekstiilikierrättäjien lajittelutalkoissa Varpaisjärvellä pyöri asia edelleen mielessäni. Ja sopiva kierrätysmateriaali löytyikin tähän tarpeeseen; iso keltainen tahraton pöytäliina.

Ompelijan silmissä pyöreiden tyynyjen päällystäminen on helppoa. Kaksi samankokoista pyörylää oikeat puolet vastakkain ja yhden sauman ompelu. Tosin ennen sitä halusin tikata keltaiseen pintaan jotakin piristävää. Niinpä päädyin piirtämään häviävällä tussilla viivan, jota pitkin siksakkasin okrankeltaista putkis-lankaa.

Tyynyjen takapuolelle valitsin ihan toisentyyppisen kankaan, joka löytyi omasta kangasvarastostani. Tyynyjen sinisävyistä romanttisempaa puolta voi käyttää, jos korituoli palaa joskus hillittyyn näyteikkunasomistukseen.

Lisäksi upotin tyynyjen sisään lisää täytettä, että niistä tuli houkuttelevamman näköiset istahtaa. Yhden vanhan tyynyn sisukset sinne sujahtivat. Hurraa taas – kierrätykselle! 


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

kahdeksan asiaa


Tarja Kangaspuilla kutoen -blogista on ilahduttanut minua KaunisBlogi-tunnustuksella, josta kuva yllä.

Tunnustuksen saajan on kerrottava itsestään kahdeksan paljastavaa asiaa...

1. Haluaisin ottaa kameran mukaan joka paikkaan.
2. Ja se kamera on Nikon D5100.
3. Sain viime jouluna lahjaksi muotokuva-objektiivin. 
4. Itsestäni otan kuvat niin, että kamera on jalustalla ja kädessäni on langaton kaukolaukaisin. 
5. Kuvankäsittelyohjelmista käytän eniten Picasaa.



5. Yöpöydälläni on tällä hetkellä luettavana Roope Lipastin Rajanaapuri.
6. Kirjastosta on lainassa lähes jatkuvasti kottikärryllinen kirjoja.
7. Viimeisin kirjahankinta oli hassu heräteostos: Style, vinkkejä maailman tunnetuimmilta muotibloggareilta.
8. Josta yllätys, yllätys löytyy myös joitain kivan inzpiroivia sivuja, vaikka suurin osa kuvista esittelee kakskyt kiloisten murkkutyttöjen henkkamaukka-tyylisiä asuja yhdistettynä huikeisiin korkkareihin, joita ei ole tarkoitettu kävelemiseen. 

Tämän tunnustuksen voit halutessasi ottaa mukaasi omaan blogiisi, ole hyvä!

Ja nyt... hyvää yötä!


värikkääseen tyyliin


Puikoilla soljuu nyt väriympyrän kaikki värit. Lähivärejä. Vastavärejä. Lämpimiä värejä. Kylmiä värejä. Yksi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä tämä lanka on minulle maailman kauneinta lankaa.

Neulon kaulaan sujautettavaa tuubia.

Tyylikirjat opastavat, että kasvojen lähelle on valittava väri, joka saa kasvot säkenöimään. Ehkä tämä rohkea väripläjäys ei saa kasvojani hehkumaan, silmiäni loistamaan tai hymyäni sädehtimään, mutta kaulan ympäri pehmeästi kietaistuna se tuo valtavan määrän energiaa. Se saa minut askeltamaan kevyesti kuin tähtitanssijat parketillaan ja ajattelemaan kuin Einstein...


lauantai 9. helmikuuta 2013

yks puikollinen vielä


Heipä hei,

Tulin tänne emäntäni pyynnöstä kurkistamaan mitä tänne blogiin kuuluu. Hän on olevinaan niin kiireinen... Vaikka ei se minusta oikeasti niin kiireiseltä näytä; nököttää vaan sohvan nurkassa ja hokee vähän väliä: "juu, kohta kohta... yks puikollinen vielä..." Onkohan sillä kaikki okei?

terv, PikkuHeppu

p.s. Hyppelin riemusta, kun emäntäni sujautti päälleni tämän uuden riemunkirjavan villapaidan!



maanantai 4. helmikuuta 2013

yks, kaks tossu


Vasta virkattua. Nopeasti.
Trikoomatonkuteesta.
Piti kokeilla, kun näitä näkee lähes joka blogissa. 
Ihan kivat kotitossut tulikin.


Kässäkeskusten tarjonnasta löytyykin värejä ja materiaalia yhteen jos toiseenkin tossupariin!


perjantai 1. helmikuuta 2013

punainen villakangastakki


Kirpparilla alkoivat silmäni säihkyä tämän punaisen pitkän villakangastakin kohdalla. Ymmärsin, että sillä on vielä paljon käyttöikää, kun sen muodistaa.

(Villa)konepesun jälkeen aloitin helman lyhentämisellä. Mutta pelkästään siihen tyytyminen olisi ollut liian yksinkertaista. Jotain, jotain, jotain se vielä huusi yksityiskohdaksi.

Yhden illan mietin eri vaihtoehtoja ja selailin lehtiä ja kirjoja. Liian tavanomaisia ideoita. Liian kummallisia ideoita. Liian työläitä ideoita.

Sitten lopulta päädyin hyödyntämään helman leikkaamisesta jääneitä ylijäämäpaloja. Leikkasin pari senttiä leveää kaitaletta ja ompelin ne poimuttaen helman sivukappaleisiin. Lopputuloksena oli mielenkiintoista kolmiulotteista pintaa, joka luo illuusion leveämmästä helmasta.

Ja kun vielä lisäsin taakse ylävyötärön kohdalle leveän kuminauhakujan luomaan vaikutelmaa empirelinjasta, niin malli oli mieleiseni.

Hyvän takin sain 5 eurolla ja muutaman tunnin mielekkäällä tekemisellä!