tiistai 19. kesäkuuta 2018

ötökköbisnes


Harvoin olen liian aikaisin asialla, mutta tänä keväänä olin. 
Aloitin hotellibisneksen jo huhtikuussa, kun maassa oli vielä valkoisia länttejä. 


Ei siitä mitään tullut. Ei ollut suotuisia olosuhteita. Ei ollut asiakkaita.  

 

Mutta voihan hyttyset sentään - toukokuun lopussa teitä oli jo liikaa!



tiistai 29. toukokuuta 2018

kierrätysmosaiikkia


Olen tässä nyt pari päivää pyöritellyt ajatusta, että saumaanko mosaiikkipalloani ollenkaan?

Mosaiikkipalat syntyivät ylijäämäkaakeleita vasaroimalla.

Niiden liimaamisessa aurinkoisella verannalla oli oma hohtonsa. Linnut lauloivat pihapuissa. Mieli tuli seesteiseksi. Tunteja kului, eikä kiire ollut minnekään.







Aiemmin pallo tuotti iloa keilaajalle. Se pelastettiin jäteasiaan joutumiselta. 
Nyt se uudesti syntyneenä "keilataan" koristeeksi kukkapenkkiin. 


Se on ihan selvästi hyvän tuulen koriste. Ööö, tuulen??...
Tuuli ei sitä onneksi kuljeta senttiäkään.
Pallo painaa kuin norsu!





tiistai 8. toukokuuta 2018

pyrstöhame



Ommella surautin hameen, jota kutsun pyrstöhameeksi. 

Sen esikuvana on harmaa hamonen (kuva), jonka ostin vuosi sitten Budapestin käsityöläismarkkinoilta ja joka on tehty kierrätystekstiileistä. Pienen nettietsinnän tuloksena löysin hameen lipukkeen mukaisen unkarilaisen tekijän Domonkos Bernadett.

Omaan ompeluprokkikseen piirsin ensin kaavat ja sitten kappasin hyllystä palan sähäkän sinistä kangasta. Helma levenee maltillisesti ja siinä on hieman A-linjan makua. 

Takakappaleelle kuosittelin kaarrokkeen, jonka saumaan rakensin liehukkeet. Peuhasin kangasvarastostani liehukkeisiin kankaat, joiden kuviointi, tuntu ja laskeutuvuus näyttivät yhdessä hyvältä. Kolmen eripituisen liehukkeen kerroksellisuus sekä pitkä rusetti tuovat painopisteen taakse pyrstölleni. 
Tämä alaosa ei mielestäni kaipaa seurakseen muuta kuin yksivärisen t-paidan, joka sekin on tietysti itse tehty.
Mitenhän tässä hameessa sujuisi foksit ja humpat? Täytynee testata tämän kesän lavoilla. 


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

juttuseuran haussa



Silloin harvoin, kun minä yritän ystävystyä näyttelyssä tuntemattomien ihmishahmojen kanssa, niin en sitten saakaan juttuseuraa. 


Sillä Weijo vaan luki kirjaansa....



.... Anna imetti vauvaansa....



.... ja Veli seisoi hiljaa ylväänä taidemuseon hallissa. (Kajaani)



Matti oli näköjään käynyt juuri kaupassa, mutta hänkin oli omissa ajatuksissaan. (Tampere)

----------------

Joka tapauksessa, kaikkia heitä oli hauska tervehtiä, vaikkeivat juttutuulella olleetkaan. Ehkä törmään näihin Liisa Hietasen virkattuihin ja neulottuihin ihmisiin vielä uudelleen. 

Silloin voisin ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Vispata kättä heidän silmiensä edessä ja testata värähtääkö edes ilme tai räpsyykö silmät. Veikkaan, että kyllä värähtää ja räpsyy. 

Öisin he varmasti oikovat jäseniään ja pötkähtävät pitkälleen taidemuseon lattialle, että jaksavat taas koko seuraavan päivän seista tai istua näyttelyvieraiden iloksi. Lämmin kiitos ja halaus, että jaksavat! 😃


lauantai 5. toukokuuta 2018

jotakin minä osaan


Olisinpa fiksumpi. En osaa tavata englanninkielisiä neuleohjeita. Kankaankudonnan sidokset ovat hepreaa. En tajua koruketjujen tekemisestä tuon taivaallista.

Mutta ommella minä osaan. Osaan luoda tasona olevasta materiaalista kolmiulotteisen - sellaisen, jonka sisään mahtuu ihminen pujottautumaan sisään. Ja sellaisen, että sen saumat ovat haluamassani paikassa ja väljyydet ovat sopivat ja yksityiskohdat juuri mielikuvani mukaiset. Se tekee minusta onnellisen, sillä sitä taitoa ei kaikilla olekaan. Ei ehkä englanninkielistä neuleohjetta lukevalla, kankaan kudonnan taitajalla, eikä koruketjujen osaajalle.

Minä olen minä. Ja jotakin minä sentään osaan. Tällä kertaa rennot ruutuhousut yhdistettäväksi miehen paidasta muodistamaani hihattomaan puseroon.

P.S. Tämä teksti on tsemppausteksti. Luettavaksi sellaisina hetkinä, kun tuntuu, ettei taida osata oikein mitään. 😔


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

hihaton petrifun



Voi, olen pitänyt vaatteiden ompelussa ihan liian pitkän tauon. Olen jo oikeastaan kaivannut sitä ihanaa tunnetta, kun onnistuu ompelemaan jonkin kivan jutun itselleen. 

Päätin aloittaa kevyesti ja tartuin miehen hylkäämään paitaan. Hyvin vähällä sain aikaan siitä hihattoman kesäpaidan itselleni. Melkein viisi ommelta vain: pääntien ja kädenteiden huolittelu vinokaitaleella sekä sivusaumat (eikä niitäkään ihan helmaan asti).

Yksinkertainen siitä tuli, muttei mitäänsanomaton. Siitä pitävät huolen kaksi hihaa, jotka upotin sivusaumoihin. Ne vain kietaistaan hauskasti rusettiin joko taakse tai eteen. 











perjantai 27. huhtikuuta 2018

pientä askartelua


Vaikka ompelukone houkuttelee nykyisin kovasti tarttumaan kankaisiin ja kaavoihin, niin en ole siihen houkutukseen vielä tarttunut. 

Vaan olen tarttunut esim. vanhoihin Kotiliesi-lehtiin ja liimannut tulitikkuaskeihin ihastuttavia, nostalgisia kuvia ihan vaan ilokseen. 


Ja väänsin minä myös muutaman risukirjaimen lisää näiden risukirjainten jälkeen.