sunnuntai 24. syyskuuta 2017

uusi projekti




Solmuja.
Verkkopohjaan.
Nytkö tämä haave alkoi toteutua?
Neljän vuoden jälkeen.
No ei sentään. Ihan kohtuullisen kokoisella aloitin.

kreisiteltta kesäpihalla


Alkukesästä virittelin vanhan telttarungon nurmikolle ja pujottelin matonkudetta siihen ristiin rastiin verkoksi niin, että teltan etuosa jäi kuitenkin ihan avonaiseksi. Asettelin sitten sen kaikkiin nurkkiin ruukut, joihin olin istuttanut ruusupavun taimet. Taimet kasvoivat itsekseen kiemurrellen seinämiin, mitä on ollut koko kesän hauska seurata. 

Vuosi sitten Lähikäsityömessuilla tämä samainen telttarunko heräsi eloon ensimmäistä kertaa. Messuyleisö sai pujotella matonkudetta mielin määrin kehikon ympärille. Annoin ko. työpajalle nimen "kreisiteltta". Lapset tykkäsivät siitä ihan hirveästi ja messujen lopussa teltta oli mielettömän hauska värikkäine, tiheine verkkoseinineen.


Ensi kesänä aion uusia tämän prokkiksen omalla pihallani ja laittaa ruusupapuruukkuja vielä enemmän. Kaikenlaista sitä ihminen keksiikin, kun ei raaski luopua edes nuoruudenaikaisen telttansa putkista, vaikka itse telttakangas on jo hävitetty ajat sitten. 



perjantai 22. syyskuuta 2017

vasta luettu Big Magic



Herkuttelin Elizabeth Gilbertin uusimmalla kirjalla Big Magic - Uskalla elää luovasti (2017).

(Olkkarin kirjekuoriseinä)
Kirja antoi ajateltavaa luovan elämän prosesseista - kuinka kiehtovaa on elää luovaa elämää ja kuinka rakastaa luovuutta sillä tavoin, ettei piittaa vaikeuksista ja uhrauksista. Luova elämä ei Gilbertin mukaan ole helppoa, mutta miksi elämän tulee olla helppoa.

(Maalattu takki)
Elämän tulee olla mielenkiintoista. Elämän tulee olla sellaista, että teet asioita, joista nautit ja jotka herättävät sinut eloon.

(Mattoraitaa)
Luovaan elämään kuuluu pettymystä ja turhautumista, mutta ahkera työnteko, ottamalla selvää asioista ja opettelemalla uutta, tulee paremmaksi.


Täydellisyyteen ja virheettömyyteen ei pidä kuitenkaan pyrkiä. Kirjassa kehoitetaan ryhtymään huithapeliksi. Sillä täydellisyyden tavoittelu vie inspiraation, aiheuttaa epävarmuutta ja saattaa evätä vaikka koko työn aloittamisen.

(Pontso)

"Me yritämme kaikki niin kovasti olla täydellisiä kaksi- ja kolmikymmpisinä, koska olemme huolissamme siitä, mitä muut ajattelevat. Sitten tulemme neli- ja viisikymppisiksi ja alamme lopulta vapautua, koska päätämme vähät välittää siitä, mitä joku meistä ajattelee. Mutta täysin vapaita olemme vasta kuusi- ja seitsemänkymppisinä, jolloin vihdoin tajuamme vapauttavan todellisuuden - kukaan ei ole ikinä ajatellutkaan meitä. (...) Ole siis kuka olet. Tee mitä haluat. Harrasta asioita, jotka kiehtovat sinua ja herättävät sinut eloon."


torstai 21. syyskuuta 2017

pientä, sievää, sinistä


Myöhään illalla (sen sijaan, että olisin aloittanut tv-session) livahdin toiseen huoneeseen ja otin maalipensselin käteen.


Etsin vielä vanhasta muotilehdestä sievän kuvan, leikkasin ja asettelin sen odottamaan maalin kuivumista.

Seuraavana aamuna jatkoin.

Valmis naulakko löysi paikkansa äskettäin maalatusta vaatehuoneesta.


tiistai 12. syyskuuta 2017

ei hyvä


Yhtenä päivänä fiksailin keittiökalusteiden kaakeleita d-c-fixillä uudenväriseksi ja boheemihenkisiksi, mutta jonkin aikaa olen niitä nyt katsellut ja päättänyt, että pois, pois, pois. Värimaailma on täysin väärä, vaikka vanhat VIRI kaakaopurkit kuinka päinvastaista väittävät.

D-C-fixillä ihmiset näyttävät loihtivan vaikka mitä hienoa. Ehkä myös minä jonakin päivänä, kunhan värisilmä ja kaiken maailman feng shuit sattuvat kohdilleen. :-)


maanantai 11. syyskuuta 2017

betonia pienesti



Kummallisen kaunis betonilyhty. Ja oikein soma. 

Se syntyi, kun pieni, betonissa uitettu ja leivottu pitsiliina kuivatettiin lasisen, alassuin olevan tuikkukipon päällä.  

Näitä edullisia lasituikkuja on myynnissä meillä käsityökeskuksissa. 


sunnuntai 10. syyskuuta 2017

tapettihylly



Hylly on ajalta nuoruus ja eka yhteinen kämppä. Miehen tekemä, ja kuului kirjoituspöydän yhteyteen. Silloin, kun edessä olivat häät ja yhteiset lapset - ja koko elämä.

Se oli muutaman vuoden ajan piilossa vaatehuoneen hyllyjen alla ja toimi apuhyllynä. Hylly oli tämän päivän makuun hirvittävän tylsä.

Äskettäin vaatehuone sai uuden taivaallisen maalin pintaansa. Se raikastui, eikä apuhyllylle löytynyt enää sieltä virkaa.

Mitä tapahtui siis hyllylle? Kierrätykseen? Autotallin nurkkaan? Ulos taivasalle luonnon armoille ruukkuhyllyksi?

Keksijätyttö sisälläni viimein sanoi, että yritä vielä uudistaa. Se sopisi leveydeltään keittiön kapeimmalle seinälle. Myös taustalevy löytyisi sille varmasti jostain.




Yksi päivä hiippailin rautakauppaan ja ostin vajaan tapettirullan ale-laarista. Löysin kaapista valkoisen spraymaalin ja sumutin hyllyn etulistat valkoisiksi. Mittailin hyllyä, mittailin tapettia ja leikkasin. Sekoitin tapettiliisteriä, johon tiputin hieman myös puulimaa. Tapetoin hyllyn värikkääseen uuteen kuosiin.



Hylly on edelleen yhtä yksinkertainen kuin ennen. Mutta se muuttui keittiön uudeksi ilopilleriksi hyvin vähällä tekemisellä ja rahalla. Täytyi vain olla viitseliäs, nuuka ja ryhtyä toimeen avoimin mielin!