tiistai 8. toukokuuta 2018

pyrstöhame



Ommella surautin hameen, jota kutsun pyrstöhameeksi. 

Sen esikuvana on harmaa hamonen (kuva), jonka ostin vuosi sitten Budapestin käsityöläismarkkinoilta ja joka on tehty kierrätystekstiileistä. Pienen nettietsinnän tuloksena löysin hameen lipukkeen mukaisen unkarilaisen tekijän Domonkos Bernadett.

Omaan ompeluprokkikseen piirsin ensin kaavat ja sitten kappasin hyllystä palan sähäkän sinistä kangasta. Helma levenee maltillisesti ja siinä on hieman A-linjan makua. 

Takakappaleelle kuosittelin kaarrokkeen, jonka saumaan rakensin liehukkeet. Peuhasin kangasvarastostani liehukkeisiin kankaat, joiden kuviointi, tuntu ja laskeutuvuus näyttivät yhdessä hyvältä. Kolmen eripituisen liehukkeen kerroksellisuus sekä pitkä rusetti tuovat painopisteen taakse pyrstölleni. 
Tämä alaosa ei mielestäni kaipaa seurakseen muuta kuin yksivärisen t-paidan, joka sekin on tietysti itse tehty.
Mitenhän tässä hameessa sujuisin foksit ja humpat? Täytynee testata tämän kesän lavoilla. 


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

juttuseuran haussa



Silloin harvoin, kun minä yritän ystävystyä näyttelyssä tuntemattomien ihmishahmojen kanssa, niin en sitten saakaan juttuseuraa. 


Sillä Weijo vaan luki kirjaansa....



.... Anna imetti vauvaansa....



.... ja Veli seisoi hiljaa ylväänä taidemuseon hallissa. (Kajaani)



Matti oli näköjään käynyt juuri kaupassa, mutta hänkin oli omissa ajatuksissaan. (Tampere)

----------------

Joka tapauksessa, kaikkia heitä oli hauska tervehtiä, vaikkeivat juttutuulella olleetkaan. Ehkä törmään näihin Liisa Hietasen virkattuihin ja neulottuihin ihmisiin vielä uudelleen. 

Silloin voisin ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Vispata kättä heidän silmiensä edessä ja testata värähtääkö edes ilme tai räpsyykö silmät. Veikkaan, että kyllä värähtää ja räpsyy. 

Öisin he varmasti oikovat jäseniään ja pötkähtävät pitkälleen taidemuseon lattialle, että jaksavat taas koko seuraavan päivän seista tai istua näyttelyvieraiden iloksi. Lämmin kiitos ja halaus, että jaksavat! 😃


lauantai 5. toukokuuta 2018

jotakin minä osaan


Olisinpa fiksumpi. En osaa tavata englanninkielisiä neuleohjeita. Kankaankudonnan sidokset ovat hepreaa. En tajua koruketjujen tekemisestä tuon taivaallista.

Mutta ommella minä osaan. Osaan luoda tasona olevasta materiaalista kolmiulotteisen - sellaisen, jonka sisään mahtuu ihminen pujottautumaan sisään. Ja sellaisen, että sen saumat ovat haluamassani paikassa ja väljyydet ovat sopivat ja yksityiskohdat juuri mielikuvani mukaiset. Se tekee minusta onnellisen, sillä sitä taitoa ei kaikilla olekaan. Ei ehkä englanninkielistä neuleohjetta lukevalla, kankaan kudonnan taitajalla, eikä koruketjujen osaajalle.

Minä olen minä. Ja jotakin minä sentään osaan. Tällä kertaa rennot ruutuhousut yhdistettäväksi miehen paidasta muodistamaani hihattomaan puseroon.

P.S. Tämä teksti on tsemppausteksti. Luettavaksi sellaisina hetkinä, kun tuntuu, ettei taida osata oikein mitään. 😔


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

hihaton petrifun



Voi, olen pitänyt vaatteiden ompelussa ihan liian pitkän tauon. Olen jo oikeastaan kaivannut sitä ihanaa tunnetta, kun onnistuu ompelemaan jonkin kivan jutun itselleen. 

Päätin aloittaa kevyesti ja tartuin miehen hylkäämään paitaan. Hyvin vähällä sain aikaan siitä hihattoman kesäpaidan itselleni. Melkein viisi ommelta vain: pääntien ja kädenteiden huolittelu vinokaitaleella sekä sivusaumat (eikä niitäkään ihan helmaan asti).

Yksinkertainen siitä tuli, muttei mitäänsanomaton. Siitä pitävät huolen kaksi hihaa, jotka upotin sivusaumoihin. Ne vain kietaistaan hauskasti rusettiin joko taakse tai eteen. 











perjantai 27. huhtikuuta 2018

pientä askartelua


Vaikka ompelukone houkuttelee nykyisin kovasti tarttumaan kankaisiin ja kaavoihin, niin en ole siihen houkutukseen vielä tarttunut. 

Vaan olen tarttunut esim. vanhoihin Kotiliesi-lehtiin ja liimannut tulitikkuaskeihin ihastuttavia, nostalgisia kuvia ihan vaan ilokseen. 


Ja väänsin minä myös muutaman risukirjaimen lisää näiden risukirjainten jälkeen.  


perjantai 20. huhtikuuta 2018

vaatteen uusi elämä


Täällä on heitetty puikot lepotilaan ja selattu juuri ilmestynyttä VAATTEEN UUSI ELÄMÄ -kirjaa niin, että sivut ovat kohta tötteröllä. 


Kirjan takakansi kertoo kirjan idean:
"Katso vaatekaappiasi. Siellä on kulunut, mutta rakas vaate, jota et henno heittää pois. Siellä on liki käyttämätön vaate, joka ei jostain syystä houkuta. Siellä on pikkuisen epämukava vaate, jota ei tule pidettyä. Siellä on virheostos, josta tulee huono omatunto. 
Anna näille vaatteille uusi elämä!
Käsityön taitajat näyttävät, miten ongelmavaatteesta tulee uusi lempivaate, katseiden kerääjä tai päälle puettava taide-esine. Vaatteen uusi elämä  on kirja siitä, miten kaapin perälle unohtuneet asut voidaan nähdä uusi silmin. Tartu lankaan ja neulaan rohkeasti, "osaat" tai et."



Ooo - että tulin iloiseksi nähtyäni kaiken! Olen nimittäin tiennyt tästä kirjasta jo sen alkutaipaleesta lähtien, sillä minua pyydettiin tähän mukaan, enkä juuri epäröinyt hetkeäkään mitä vastaan. Olen 12 käsintekijäporukan joukossa. Kiitos Tiina A., kun teit tiimisi kanssa kirjasta niin valtavan inspiroivan!

Puikot eivät pysyneet hyppysissäni moneen moneen tuntiin, kun pääsin ahmimaan kustantamon lähettämän ykköskappaleen. Päässä paukkuivat ilotulitteet, kun näin omia vaatteitani kirjan rouheen ja päheen oloisissa kuvissa. Ja niitä minun vaatteitani on siinä muuten aika monta. Ja missä seurassa - vau!

Jos olet yläsavolaisena immeisenä kiinostunut hankkimaan tämän kirjan ilman postituskuluja, niin sehän onnistuu. Tilasin kirjoja niin, että sen hankkiminen täällä Iisalmen tienoolla onnistuu heti uutukaisena ilman postikuluja. Ellet muuten törmää minuun lähiaikoina, niin tule moikkaamaan käsityökeskus Alliinaan, niin kirja lähtee mukaasi 29 eur hintaan.




torstai 19. huhtikuuta 2018

ohje vohvelikirjottuun avainnauhaan


Oma blogi on hyvä päiväkirja. Mutta koska olen blogannut jo yli kymmenen vuotta ja tämä on toinen blogini, niin en silti löytänyt tietoa siitä, milloin olen ensimmäistä kertaa keksinyt ommella ja kirjoa vohvelikankaisia avainnauhoja. Niitä on ollut joka tapauksessa jo monta omassa käytössäni, sillä ne mielestäni rökittävät mainosavainnauhat ihan kymppi nolla. Yhden kuvan aiemmista löysin pyykkipäivä-postauksesta vuodelta 2012. 

Sen vuoksi minulle oli ihan selvää, minkä kirjontaohjeen teen ja annan Taito Ylä-Savon puolesta tämän vuoden Tee-se-itse kirjontaohjeisiin, joita me Taito-yhdistykset yhdessä laadimme teidän kaikkien käsityöharrastajien iloksi koko vuoden ajan. Uusi ohje julkaistaan aina keskiviikkoisin.

Halusin siis ommella uusia avainnauhoja (kuvausta varten) ja tehdä ohjeen. Tammikuussa sen jo tein. Viime viikolla se sitten putkahti muiden kirjontaohjeiden joukkoon nettiin...