sunnuntai 20. elokuuta 2017

kädet betonissa



Tästä käsityökesästä jää ehkä mieleen, että jahkailin koko alku- ja keskikesän tekeväni pitsibetonikulhoja parhaat päivänsä nähneistä, isoista pitsiliinoista. Nyt se sitten vihdoinkin tapahtui - pihlajanmarjojen kypsymisen aikaan. Sopivasti ja mieluisasti vielä Lapinlahden käsityökeskuksen kurssilla. 

Betonivellin hämmentäminen onkin sen verran sotkuista puuhaa, että sekoitushommat on mukavampi tehdä ulkona. 

Sitä paitsi yhdessä sotkeminen on kivaa!




torstai 17. elokuuta 2017

välissä


Ihan vain kaiken muun välissä, ihan vain trikookuteesta,
 virkkasin tällaisen ihan pienen, helpon Marketta pitsimaton. 
Tai en minä tiedä onko se ihan pieni sittenkään. 
Läpimitta kuitenkin noin 70 cm. 
Mutta helppo se on.

torstai 10. elokuuta 2017

minkä voimalla


Näitä tyynyliinoja tarttis tehdä joskus lisää....


... vaikka ruohosipulin voimalla, hih!


keskiviikko 9. elokuuta 2017

pihakoivussa heiluja


Ajan patimoimalla kakkuvuoalla ja palkintolusikoilla on oma sielunsa. Viime kesästä lähtien pihakoivussa heiluneena tuulikellona. 


Ihan itse silloin askartelin. Työkaluna pora ja katkaisupihdit. Kiinnityslankana toimi hävitetyistä kierrevihkoista irroitetut kierrelangat.

Tämä härpäke on tämän härpäkkeen sisar.

tiistai 8. elokuuta 2017

samettinen kesänautinto




Kiitos äiti!
Suurella vaivalla esikasvattamasi taimet ovat jälleen 
kasvaneet isoiksi, valtavan kauniiksi puskiksi. 
Kertakaikkisen ihania!


sunnuntai 6. elokuuta 2017

ulkoständien freesaus


Viime viikolla minulle vinkattiin töissä, että käsityökeskuksen ulkoständit eivät näytä voivan enää kovin hyvin. Sen vuoksi tartuin heti toimeen. Ja hymyssä suin sen teen. Ihan kotona MM-kisoja katsellessa ovat syntyneet.

Isoäidin neliön virkkaaminen on aina koukuttavaa. Jopa matonkuteesta.

Olenhan virkannut niitä aika monta kertaa aiemminkin.
Esimerkiksi
lomalla kotona
pöydän naamiointia
kulkenut matkalla

torstai 3. elokuuta 2017

tarinakassi


Olipa kerran pieni, siellä täällä harhaileva poppanakudonnainen. Eräänä päivänä se kohtasi pääsiästipunkeltaisen turkiskassin, jonka vuori oli pahasti rispaantunut ja vetoketju rikki. 


Ne alkoivat elää yhteistä elämää ja sulautua toisiinsa. Poppanakudonnaisesta kasvoi vähitellen pikkukassi, jolle turkiskassi luovutti ystävän eleenä ehjät sankansa. 



Matkan varrella ne ystävystyivät vielä keltaisiin neliöihin.


Tänään ne ovat hyviä ystäviä keskenään ja voivat hyvin.